No johan vihdoin pääsen ääneen. Olen niin malttamattomana odotellut vuoroani. Näille taajuksille kun riittää tulijoita. Joutuu kirjuri paiskimaan töitä, mutta näyttäähän hän pärjäävän, kun meitä avittajia on pilvin valoisin, ei pimein. On vissi ero ajella autolla jossa palaa valot, kun että yritäppä pysyä tien päällä lyhdyt sammutettuina? Ei onnistu edes Henrikiltä.
Tämä valon kajastus on nyt sitten muuttumassa päivän porotukseksi. Uskokaa tai älkää, niin trafiikki on sen sorttista, että heikkoa vois hirvittää. Yhtä jalkaa kaikki on alkaneet tähytä tähän suuntaan. Mahoton meininki. Meillä on täällä nyt niin paljon hommaa, että on pitänyt pyytää apujoukkoja töihin. Ne on semmosia reserviläisiä, jotka vartoo, kun kutsu käy. Niillä on aivan oma sfäärinsä, siellä he himmailee eli puhdistaa hohtoaan. Se on fiini paikka. Sinne pääsee, kun on tehnyt niin paljon hyvää työtä, että siivet on saanu muraa mukaansa. Pahojen paikkojen puhdistajilla on niin ankara työ, jotta heille kyllä suo pitkän loman.
Minä tuskin uskallan nokkaani, mitä siitä nyt on jäljellä, pistää sellaisiin syövereihin. Eikä minua laskettaisikaan sinne. Saisin hermoromahduksen toisinsanoen en kestäisi sitä pimeyden määrää. Kirkkaudet sen sijaan kestää sen hyvin. Ne ei pelkää mitään eikä niitä hirvitä mennä syövereihin. Aina ne on sieltä palannu toisinaan kyllä heimmeämpinä ja hiljaisina. Meitä yhdistää suunnaton rakkaus teitä ihmisiä kohtaan ja kun te onnettomat järjestätte ittellenne ja toisillenne helvetin, omasta vapaasta halusta, niin on siinä ihmettelemistä. Helpommallakin pääsee, mutta sinne on vielä totta totisesti mahoton matka niillä, jotka yhä vain satuttaa itteään ja toisia.
No nyt kuitenki aurinko on noussut monen ihmisen mieleen ja tästä ei kuulkaa pidot kohta parane. Yhdessä tehdään hyviä asioita ja sanokaapa mistä se on merkki, kun kirjurin kirjotuksia on luettu yli 10 000 kertaa muutamassa päiväsä? On siinä Henrikilläkin omat sormensa pelissä mutta yläkerran hemmot ne on tämän kaiken takana. Aika on kypsä saattaa porukat oikean leivän ääreen. Hengen sanan ääreen ja täytyy tunnustaa, että tämä kirjuri ossaa sen homman paremmin kuin hyvin. Katoimme aamulla, kun vähän ensin kutkuttelimme ajatusnystyröitä ja saatettiin piuhan päitä parempaan yhteyteen, niin alle kymmenen minuuttia, juttu oli valmis. Ja vielä niin onnettoman pikku koneen avulla, ettei ikkään Herikki ole semmosta elläissän nähny. Ja pari tuntia vierähti niin ympäri armasta maakotia yli 3000 lukijaa. Miettiä pitää niitä tuikkujen määriä, joihin on tuli saatu raapustettua. Mikä voitto ja mikä ilo, ne ei ikään enää sammu!
Minun käskettiin kehua kirjuria, kun sillä on niin paljon meneillään elämässään. Ei saa väsyttää ittiään, vaikka kyllä me hänestä niin hyvä huoli pidetään. Saatettiin yhteen sen ikiaikainen rakkaus. Se se vasta olikin hommaa vaan onnistu se. Nyt sitten annetaan asioiden edetä omassa rauhassaan vaikka sen tiedän, että tulakka on melkoinen jossakin päässä tai oikeammin sanottuna päissä.
Voi rakkaat ihmiset, olkaa ittelle uskollisia. Jättäkää kaiken maailman hömpötykset pois ja keskittykää nyt tähän uuteen energiaan. Sallikaa sen kasvaa ja kukoistaa ittessänne. Niin me saadaan asioita oikeille mallille. Me täällä tarvitsemme teitä siellä.
Niin kuin te meitä täällä!
Hyvää päivää täältä ja siunauksia.
Henrikki
