Helppoa ei ole kenelläkään

 Henrikin kiireet ovat vieneet sinne sun tänne. Se on niin, että  tietoa kun saa lisää, niin kiireetkin kasvaa. En ole jättänyt ketään, vaan järjestellyt apua sitä mukaan, kun pyyntöjä on esitetty. Muistakaa lapset rakkaat esittää pyyntöjä, kun alkaa päässä humisemaan tai korvissa soi taivaalliset fanfaarit. Ei henkimaailma voi ennakkoon rynnätä paikalle, jos työmääräys asiat on hoitamatta. Se on kuin toisen tontille alkaisi omaa pytinkiä pykkäämään ilman rakennuslupaa. Vapaa tahto ja avunpyyntö kuuluvat yhteen ja niitä ei voi toisistaan erottaa vanha Henrikkikään saati muut henkimaailman hemmot.

Ajan laadun perään on huhuiltu monella suulla. Täältä katsottuna meno on kuin sirkusteltassa, jossa kaikki tirehtöörit ovatyhtä aikaa lavalla. Kaikki puhuu toistensa päälle ja kukaan ei saa selvää mitä siellä on meneillään. Yksi pyllistää yhtäälle ja kumartaa toisaalle, yksi kiipeilee lampuissa ja huiskuttaa lippuja merkkinä uusista suunnista. Ja vielä  kaiken keskellä tanssahtelevat ne, joiden esitys on päättnyt jo ennen kuin ovat alkuun päässeet. Mitä tekee yleisö? Halvaantuneena yrittää saada selkoa, kuka tulee seuraavaksi ja kuka tätä hullunmyllyä pyörittää?

Halvaantumisessa on yksi hyvä puoli, ei pääse huseeraamaan sen enempää. Istua tollottaa ja odottaa aikaa parempaa. Oi ja voi, parempaa saa odottaa, koska ennen kuin tämä shouvi selvitetään menee useampi kuun kierto kuin uskotellaan. Se mikä on saatu sekoitettua ei selvene sormia napsauttamalla. EHEI sanoo kaikki jotka vähänkään ymmärtää. miten maailma etenee. Paikoilleen se ei voi jäädä, mutta tässä rojektissa kun on kyse kaikkeudesta, niin laajuus saa jo heikkohermoiset pakenemaan vuorille, metsiin tai jonnekkin, josta takaisin pääsy onkin takkuisten takana. Siksi on tärkeä pitää hermonsa kurissa, ettei nyt aivan pösilöksi heittäydy.  Senkin ihminen voi tehdä, kun tarpeeksi ruuvia kiristetaan tai oikeammin itsehän sitä ruuvia voi kiristää, kun ei älyä höllätä välillä.

Nyt on oikeasti aika höllentää ruuvia. Kaikkea ei voi käsittää ja kun ei käsitä, niin pysyy pirtissään. Tiirailee ikkunasta ja polttlee kynttilöitä, mutta ei molemmista päistä. Yksi liekki riittää ja mieluummin sinne yläpäähän, kun saa viriteltyä edes jonkun soritin tuijun. Pimeää on vain sen verran aikaa, kun ihminen älyää sytyttää valot. Kysymyshän on älystä, ei muusta. Hulluuden erottamiseksi äly on ainoa oikea työkalu. Antaa hullujen juosta niitä ei Henrikkikään saa kiinni, vaikka kuinka tahtoisi. He on päättäneet karauttaa karkuun ja luulevat jopa pääsevänsä. Eihän itseään voi loputtomasti karkuun juosta, se peijooni on aina mukana.

Ollaan nyt tässä vaiheessa ja vaihe muuttuu, kun kevät kääntyy eteen. Silloin sitten näkyviin tulee saavutetut edut tai tuhot. Monelle ei kunnian kukko  tule kiekumaan, mutta sillekkään ei kukaan voi mitään. On välitilinpäätöksen aika ja lopulliset tilit tastaan vasta tuonnempana. Yhdelle päivälle riittää oma huolensa, joten ei kannata alkaa huseraamaan yhtään edemmäs. Kunhan iltasella kömpii omaan koslaan ja vetää viltin raihnaisen ruppinsa päälle, niin siinä on jo huolta kerrakseen. Älä siis siko tai veli hyvä hosu, asetut vain niille sijoille ja hoitelet ihmissuhteesi kuntoon. On mukava kun joku ottaa yhteyttä ja kertoo, että on hengissä. Ole sinä sen suhteen aktiivinen niin omakin mieli ilostuu.

Hulluus kun on päässyt irti niin se aina merkitsee suurien muuutokisen alkua. Suuret muutokset ovat mittakaavaltaan sellaisia, että niihin ei tavllinen talliainen saa otetta. Ei Henrikkikään vaikka heiluu täällä, toisessa todellisuudessa. Riittää kun selvittää oman paikkansa ja tilansa sekä sen. miten aikoo selvitä seuraavaan vuoteen? Siinä on kyllin ja riittävästi. Yhtään enempäänsä ei kannata itteään kuormittaa, vaikka koko maailma tuntuu kaatuvan. Maailma on oikeastaan jo kaatunut, mutta ihmiset eivät sitä halua tajuta. Siellä raunioiden keskellä kuvitellaan kaiken atkuvan entiseen malliin. Ei jatku sanoo Henrikki ja tietää mistä puhuu.

En nyt tässä sen enempää ala verhoja tulevaan raottamaan, tässä on nyt tullut osviitat tällä erää. Ota älli käyttöön ja jos nyt sattuu olemaan niin, että älli on saanut tällin, niin peruuta nyt muutama pykälä, jotta tiedät kuka olet ja mihin olet menossa. Ja ne joilla älli leikkaa, voisivat alkaa puhumaan järkeä. Kaiken maailman höpötyksiä ei pidä totena puhua. Sekavat selitykset vain sekottavat lisää. Voisi olla viisainta pitää luova tauko kaiken suhteen. Vaikka maata köllöttää ja kääntää kylkeä, jos ei muuta. Semmoinen on maailman meno ja jokainen kokee sen omassa elossaan tavalla tai toisella. Kukaanei jää asemalle kun viimeinen juna saapuu. Kaikille on istumapaikka ja jolla ei ole se seisoo käytävällä.

Terveisiä vaan sinne kotiin. Koetetaan pitää kurssi oikeassa suunnassa ja nokka kohti tulevaa. Mennyt on mennyttä ja sinne ei ole paluuta. Kuullaan taas sanoo Henkka ja kumartaa.

Kaikkea kanssa

Henrikki on ollut lomalla, joskushan sitä on työmiehenkin levättävä.  Siellä maaelämässä ollaan lomalla yhtenään tai ainakin toivotaan ja odotetaan lomaa yhtenään. Siinähän se aika sitten menee, odotellessa ja kun lopen lomalle vihdoin päästään, niin ei osata nauttia siitä. Kumma on maallisen ihmisen mieli ja vielä kummallisemmaksi muuttu kun henki alkaa hönkäilemään omiaan siihen soppaan. Ei tahdo erottaa mikä on totta ja todellista. 

Kyllä se on niin, että selvyyden saamiseen kuluu vuosituhantiset toilailut milloin missäkin. Karua luettavaa on kun elämänkirjojen ääressä istuu ja tutkii jonkun sieluparan matkakertomuksia.Minä Henrikki olen nyt sitten edennyt sille luokalle, jotta lueskelen näitä kirjoja. Arkistot on mahtavia ja lukemista riittää, mutta täällä lukeminen on enemmänkin energioihin virittymistä. Kirjan kun aukaisee niin sieltä pöllähtää monenkirjavat kokemukset ja etenkin se, miten on kokija oppinsa ottanut vai onko ottanut sittenkään. 

Ei maallinen Henrikki ikään olisi uskonut näkevänsä näkymätöntä selvemmin kuin nyt näen. No itse asiaan mennäkseni haluan vahvistaa lukijoitani löytämään etsimäänsä. Joku siellä virkkaa, jotta ei mitään etsi. Toinen sanoo ettei ole löytänyt vaikka on etsinyt ja etsinyt. Sitten on niitä, jotka vähän silmäluomea nostaa ja jatkaa sikeää untaan. Ne ei herää vaikka Henrikki tai koko muu sakki paukuttaisi rumpuja korvan juuressa. Onnellisen tietämättömiä, mutta elämässä silti. Ei kuolleita keholtaan vaan henkisesti lähellä sitä.  Jarrumiehinä he on loistavia, koska vastustavat ihan kaikkea. Periaatteessa ovat eri mieltä. Helppohan se on olla, kun mistään ei mitään tajua. Vaan hekin ovat samaan suuntaan nokkansa kanssa asettautuneet vaan vielä ei ole liikahtamista näköpiirissä. Voitko kuvitella, on sieluja jotka jatkavat kuorsaamista monen monta kehon elämää. Millään ei mene oppi  perille. Sellaisten tarinat ovat kyllä turhauttavia, ei päätä eikä häntää. Yksi lopsaus elämään ja toinen lopsaus kuoleman kautta uuteen. Olen ohittanut ne tarinat syvällä huokauksella ja koettanut siunata niitä. Vaan sekin kyllä tuntuu turhalta, mutta niin ne kirkkaat opettaa, että jokaista tulisi muistaa siunata. Siinä sitä on hommaa mutta joskus sekin toiminta nousee esille. Viimeistään siinä vaiheessa, kun siunaajan kirjoja aletaan tutkia suurennslasilla. Voipi olla, että silloin kunnian torvet soida törähtävät oikein mallikkaasti. Semmosta se on henkinen toiminta ja kasvu.

Henkalta on kyselty moneen kertaan, jotta kauanko tämä kärvennys kestää siellä. En ole saanut vastauksia, vaikka olen kyllä käynyt kyselemässä. Kirkkaat nauravat minulle ja toteavat, ei sillä ajalla ole mitään tekoa. Eli vastaan nyt tähän, ei sillä ajalla ole mitään tekoa. Mitä se sitten tarkoittaa, siitä voisin jotakin osviittaa antaa. 

Minä elän ajan ulkopuolella, sinä ajassa. Sinussa oleva henki on ajaton, ruumis ruppi on kiinni ajassa. Kiire on yhtä tyhjän kanssa näissä isommissa ympyröissä, siellä se juoksuttaa ruumista ja mieltä. Mitä enemmän on mammonan syrjässä kiinni, sen kiiruummaksi elämä muuttuu. Mitä enemmän henkisfääri jo kajastaa, kiireet loppuu tai vähenee sitä mukaan. 

Kärvennys tarkoittaa turhuuksista puhdistumista. Sen voin sanoa, että sitä turhaa on rakennettu niin pitkään, ettei se hetkessä muutu. Liekkiä lisätään täältä suunnalta, vaan sääliksikin käy niitä, jotka grillaa koko ihmiskuntaa omien kuviteltujen harhojensa vallassa. Nille se koittaa kovat ajat siellä ja vasta tänne tultuaan koko totuus lävähtää nokan eteen. No nokkaa ei siinä vaiheessa ole vaan tajunta. 

Oikeudenmukaisuuden mukaan täällä eletään. Mietippä sitä mitä se tarkoittaa? Jokainen saa ansionsa tai ansiottomuutensa mukaan. Siivilänä on hyväntekeväisyys, rakkaus ja anteeksi antaminen. Mitä luulet niiden kohdalla, jotka ovat ahneuttaan hukuttamassa koko muuta sakkia? Ei siinä taida olla kehumista, miten se Jeesus opettaa, ensimmäiset tulevat viimeisiksi. Ketkä ne kuvittelevat olevansa ensimmäisiä siellä? Siinä sitä on totuutta pohdittavaksi. Vaan se ei auta nyt siellä, kun kärvennys on tällä asteella menossa. Koville se tulee ottamaan jokaiselle, koska sumutus ja valehtelu on hyväksytty piennimästä isoimpaan. Henkka neuvoo, jotta ota nyt neuvosta vaari ja lopeta valehtelu. Nyt kun teet parannuksen, niin hyvin ehdit. Perille sitä kyllä jokainen pääsee, hauta se kaikkia odottaa, niitäkin jotka eivät mitään usko. Vaan haudassa ei henki ole ikään maannut ja se se vasta on mielenkiintoinen asia. Luulisi tietomiehien ja naisien sen verran höröstävän korviaan, jotta edes hieman pohtisivat seurauksiaan, johon ovat itseään ajamassa. Ole sinä hyvä ihminen hereillä enemmän. Lakkaa laukomasta tyhjän perässä ja asettaudu rukoilemaan ja siunaamaan. Vaikka edes kerran päivässä, siinä hengityksen lomassa, muutaman kerran. Sekin on kasvuksi ja ojennukseksi.

Sitä minä vaan, jotta mikään ei muuksi muutu yhessä hetkessä eikä kahdessakaan. Vaan löylyä lyödään lisää ja jos tuntuu että ei kestä, niin antaa murtua vaan. Valo se sieltä murtumasta purskahtaa esiin. Ja siitä on hyvä aloittaa kasvu parempaan kuosiin. 

Rukoillaan ja kiitetään jokaisesta kivusta, joka johtaa kasvuun ja edistykseen. Kiitetään niistä olemisen tiloista kun on vapaa tuskaisesta odotuksesta. Kerätään voimia hengessä ja sieltä se siunaantuu myös sille ruppi paralle...

Kuulemisiin ja näkymisiinkin

Henrikki

Kysymyksiä ja vastauksia

 Kysymyksiä: Onko tarkoitettu, että sinä Henrikki alat puhumaan kirjurin kautta? Mitä pitää huomioida, että asiat menevät oikein? 

Do diin, nyt päästiin itse asiaan, joka on ollut tuloillaan jo jonkin aikaa. Tämä on juurikin se tarkoitus, koska tarpeellisuus on tärkeintä. Miksi tehdä jotakin? Harjoittelu kausi on nyt saatettu päätökseen. Kirjoitukset on tallessa ja niihin voi aina palata ja se on hyvä se. Aika on oikea ja on totisesti hihojen käärimisen aika.

Ei se ole sen kummempaa kun pistää asia kehille, sanoo tässä Henkka, hymyn kare naamavärkissä. Täällä ollaan valmiita ja kaikkihan toimii kun pannan toimimaan.

Sen verran annan tästä osviittaa, että kirjurin tulee huolehtia omasta jaksamisestaan. On nimittäin sen verran usvaa tulossa putkeen, että heikompia voi pyörryttää. Kyllähän tässä rojektissa on täältäkin apujoukkoja ja kaikkihan tapahtuu Jumalallisen järjestyksen mukaan. Huoletta saatte siitä olla, mutta on hyvä tietää, että kaikki pitää ajatella etukäteen ja suunnitella hyvin.

Ensi ilta on ikään kuin sisään ajo. Silloin tasataan ja toimitetaan asiat mallilleen. Ohjauksessa kun ollaan kaikki tyyni niin pannaan juttu niin sanotusti kehille. Ja jotta kuulijat sais parhaan hyödyn niin he voi kysyä Henrikiltä. Yks kysymys kuulijaa kohti ja paperille rustattuna, ettei synny häslinkiä ja kirjuri pysyy taajuuksilla.

Se takki homma oli minun idea. Maaelossa kun menin asioille kirkonkylään ja oli joku tähellisempi juttu, niin puin semmosen palttoon pälle.Tuli jotenkin uskottavampi ja fiinimpi olo. Näytin oikein isäntämieheltä ja sitähän mie olinkin muitten mielestä, omissa silmissä tunsin olevani  huithaapeli, tähtiin tuijottaja ja kuun kuvajaisten perässä juoksija. Siitä sain kyllä oppirahat maksaa, kun en ittiäni uskonut vaan häpeilin enkä kehannut kaikkia ääneen sanoa. En ees silloin kun tiesin aivan tarkkaan, mihin se naapurin poika katosi. Vihjeitä muka vain tuumailin, mutta onneksi edes sen verran, että saatiin poika ehjänä takaisin.

No nyt sitten nämäkin asiat tulee korjattua, kun saan ittäni ilmaista tällä viissiin. Niin se kuulkaa menee, ettei ne työt ja touhut siihen pääty, kun ruppi maahan pannaan. Uus palttoo vain päälle ja menoksi jos asiankohdat on kohdillaan ja tarvittavat tukijoukot avittaa. 

Jo vain tämä aika tuo henkimaailman niin liki maaelon ihmisiä. Tässä sitä sitten aloitetaan sen suuremman mission tekeminen. Kylmäksi ei jää kukaanj 

a Henrikki nauraa ja kiittää. Pidoissa tavataan pikinmiten!

Jos tietäisit, et puhuisi mitään

 Voi taikkeris maikkeris, Herikki tässä huokaa. On kysytty monella suulla, jotta miten pääkopan saa palvelemaan korkeinta hyvää? Koppa kun haastaa aamusta iltaan ja väliin yölläkin herättää pominallaan. Tämä on kyllä kysymys, joka vaatii todellista tietoa, eikä vain arveluja tai päivittelyjä. Siihen maaelon ihmiset kykenee ja ei millään pääse puusta pitkälle. AAmulla alottaa ja illalla viimeiseksi vielä toteaa, jotta siinä se meni tämäkin päivä, samoilla eväillä ko eilisetkin. Tämä ei tästä kummenen ja sillä siisti.

Tässä se on jutun juuri. Kuka se koneen käyttäjä on? Kuka suoltaa ajatusta solkenaan ja sekoilee sanojen seassa? No itte kukin ja kun ajatusten tulvan alla räpiköidään. niin eihän siitä voi tulla mitään. Naurattaa oikein, kun muistan, miten itte yritin saada selkoa elämääni. Niin kauan se oli hakuammuntaa, kunnes tulin tajuihini. Minä se olen kaikessa. Vaan kun minä on hukassa, niin sitä kuvittelee, jotta ne ovatkin toiset, jotka hääräävät elämässäni. Kuvitelma istuu tiukassa, koska mukavaahan se on toisia mollata omasta onnettomuudesta ja surkeudesta. Se on selvä osviitta, jotta ne jotka napisee ja valittaa, eivät tiedä elämän perusteista yhtään mitään. Haku on niin sanotusti päällä, mutta kun suunta on väär, niin eihän sielä voi löytää. Älliä ei ole kääntää suuntaa vaan vauhtia vain lisätään, jotta mahan alus on jalkoja täynnä. Kiireellä sanotaan olevan psk...loppu. Kiire ja ahneus tarkoittavat tässä samaa. Ahnehditaan niin paljon, että tukehdutaan. Juostaan niin kiiruusti, että kaadutaan läkähdykseen.

Henrikki neuvoo, jotta ole hiljaa. Sulje suusi ja keskity siihen. Yhtään sanaa eikä äännettä anneta tulla. Kun alkaa ylähuulta tai kitalakea pistelemään, ei anneta periksi. Keskitytään olemaan hiljaa. Hiljaa hiljaisuudessa. Joo-o tässä kohtaa alkaa jo kämmenet hiostua. Niin mahdottomalta se tuntuu, mutta nyt onkin kyse muusta kuin tuntumisesta. Huomaa hyvä ihminen se ero. On se vaikeaa, mutta älä anna sen estää sinua.

Voit jatkaa juoksemista tai istuskelua tyhjän panttina. Sehän on sinun oma todellisuus.Voit aina valita mille alat vai alatko millekkään. Sekin peijooni on valinta. Aikaa on, se ei lopu koskaan. Omalla kohdalla on päässyt räknäämään kuinka kauan maa ajassa minulta meni kun tulin vihdoin tajuihini. En kehtaa edes sanoa, koska se voisi antaa luvan teille alkaa lorvistelemaan. 

Tajuihin tuleminen on loistavin kokemus vaikka se kyllä puistattaa, varsinkin nyt. Mikä ihme se sai vanhan Herikikin toistamaan kuolleita kaavoja vuosikymmeniä ja jopa vuosisatoja? Oppi ei kaada ojaan mutta oppimattomuus kaataa ja hautaa alleen kaikki hyvät alut. 

Suunnan siirrosta on kysymys, jos jatkuvasti hamuatte ulkoista, niin sisäinen jää hämärään. Marssijärjestys on päälaellaan ja matka ei joudu. Eikö se nyt ala jo vähitellen valjeta? Valkeudessa on paljon helpompaa astella kuin hämärässä hortoilla. 

Henrikkiä kutsutaan monelta suunnalta nykyisin. Olen kyllä onneni kukkuloilla varsinkin silloin kun joku napsauttaa vihdoin valonsa päälle. Ja onhan tässä seurakannussa vielä niitä, jotka napsuttelee valojaan yhtenään päälle ja pois.  Tietoa on ja taitojakin riittävästi, mutta kun laiskansitkeys vaivaa niin huomaamattaan palaa vanhaan. No minkäpäs sille voi, vanha Henrikki ei jouda vartioimaan nappulaa, vaikka mieli kyllä tekisi. Joten älkää enää napsauttako pois päältä vaan kurillisesti antakaa loistaa.

Jotta semmosta tänään sunnuntaina, pyhänä päivänä. Eletään valossa ja valona. Henrikin työmaat kutsuu ja perästä kuuluu. 

Kyllä on vahva sana

Henrikin tunnelma nyt on kuin pienenä, kun on saanut lahjaksi jotakin, mistä on uneksinut joskus poikasena. On päiviä, hetkiä jolloin koko elämä sytkäyttää kerta laakista polvilleen. Tänään on sellainen päivä. Polvilleen meneminen on suurin KYLLÄ . 

Voi meitä, kun emme ymmärrä, miten elämässä Jumala toimii. Haraamme vastaan, kun emme muusta tiedä, emmekä halua myöntyä. Viimeisen sanan sanomisen tärkeys sokaisee ja tekee kuuroksi. Kuvittelemme enemmän huonoa kuin hyvää. Muutenhan eläisimme paratiisissa, jos hyvän antaisimme tulla esiin. 

Kyllä on hyvä, hyvä on parhaan alku, paras on Luoja Jumala. Jumala on rakkaus, lapset, siitä me elämme ja siihen me heräämme, kun tulemme tietämään elämän.

Henrikki on poissa ja läsnä yhtä aikaa. Mieleen tulee asioita maaelosta, jolloin horjuin ja kaaduin. Mietin miksi? Miksi en silloin tajunnut parastani? Miksi väen vängällä uhittelin ja ylpeilin voimieni tunnossa, vaikka olin aivan tyhjä. Tyhjempi kuin siemen säkki, josta kaikki siemenet on kylvetty peltoon tai taivaan tuuliin. Ketä minä poloinen mies parka kuvittelin petkuttavani? Naapuria vai sukuliaisa, jotka arvioivat tekemisiäni otsat kurtuilla ja suupielissä hymy. Siinä sitä otetaan Henkasta mittaa ja ei taida miespolo kyetä nousemaan enää.

Henkka nousta hutkahti kerta pierasulla, ihan tänne asti. Siinä ei kyselty osoitetta eikä maamerkkejä, ei pankkitilin numeroa tai katetta. Kaikki pyyhkiyty siinä rytäkässä taivaan tuuliin eikä niiden äärelle ole ikkään palattu. Ja minä kun räknäsin aina, ei riitä, riittää, ei riitä. Puskin töitä, kun muusta en tiennyt. Paitti niinä hetkinä, kun ittekseni makasin lavitsalla ja katsoin taivaan tähtiä ja ihmettelin kipua rinnassa. Kaikki ei ollu läheskään selvää vaan niin jatkoin taaperrusta.

Voi veikkoset pitkä on matka ja pidemmäksi menee ihmisen omasta toimesta. Tänään on kuitenki isot kekkerit täällä. Koko joukko on ilosta pinkeinä. Pinkiänä olo tarkoittaa ihan pollevana oloa. Henkimaailmassa ollaan pollevana vähän eri tavalla kuin siellä. Täällä onnitellaan kaikkia osallisia ja jaetaan ansaittu ilo laulamalla kiitosvirsiä moni äänisesti. Se on kuulkaa komiaa kuultavaa kun taivaan kansi soi. Nyt on semmonen aamu ja kyynelten virratessa rakkauden voima sen kun kasvaa ja vahvistuu. Yö on takana, aamu kirkkaana näyttää Luojan armon ja suuruuden.  Eikö siitä jo Henrikkikin pirahuta muutaman kirkkaan kyyneleen. 

Kaiken kaaoksen keskellä rakkaus ei väisty teistä eikä meistä. Jos lopettaisitte hortoilemisen ja asettuisitte armoon, ihan nuin vain huvikseen. Kiinnittäisitte ne sekasotkuiset ajatukset, toiveet ja utopiat sivuun. Istua töröttäisitte Henkan porukkaan vaikka siellä maaelossa vielä olettekin. Kuvitelkaa meät sinne tai ittenne tänne, valoisaan saliin, käsi käteen ja hymy naamaan. Kuvittelulla on enkelin siivet kun se lennähtää eteenpäin. Kuvittele ja elä todeksi. Niin jo vain ankeat aamut muttuu valoisammaksi ja mielen hätäily laantuu.

Ei tässä taikoja tehdä, kaikki on olemassa. Olemassa olosta tässä on kyse. Murtuman raosta se valo pääsee tunkeutumaan pimeimpäänkin loukkoon. Anna ittes murtua ja tulet tietämään mitä armo on. Sanovat kirkkaat tuolta ja lisäävät uutta saundia...

Jopas tässä tätä tulikin ja annahan kattoa mitä sitten seuraavaksi tapahtuu. Tämä on kuin ensi illassa istuttaisiin eturivillä ja jännitetään jotta ei henkiä tahdo muistaa vetää. Muistakaa nyt kuitenkin henkä vetää, teille sen on elinehto, me täällä ollaan hengissä ja hengessä sisällä koko ajan.

Kuullaan, siunataan, kiitetän. Rukoillaan ja ollaan hengessä vahvan herkkiä. Siitä se alkaa uusi elämä.sanoo Henrikki ja kumartaa.

Heikottaa Henrikkiäkin

 No johan on markkinat, kaiken tämän keskellä. Nyt ei Henrikkikään oikein tiedä miten sanansa asettelisi, että tulisi oikea asia esille, oikeassa valossa. Sekamelska on sitä luokkaa, ettei ole kumma jos ihmiset putoaa kärryiltä tai kaatua kumahtavat suorilta jaloilta. 

Tekisi mieli sanoa, niin kuin maaelossa rakastava äiti tai isä sanoo, voi lapsi kullat ottakaa rauhallisesti nyt. Mitään ylimääräistä ei enää elämään. Ylimääräisen ottaminen voi viedä jalat alta, unet pois silmiltä ja hermot. Hermojen kiristys kiristää koko kehon ja mielen särkyminen vie koko lopun.

Olisi syytä mennä paikkaan jossa saa olla köllöttää ihan rauhassa. Toisaalta ei kannata ihan itsekseen jäädä marmattamaan, koska asiat saavat liian suuren merkityksen. Oman pään pörinä kasvaa niin, ettei muusta tiedä. Maailma on menollaan nurin, ei se mikä on ollut piilossa tulla työntyy esiin, ja se mikä on ollut esillä menee piiloon. Nyt sitten on oltava tarkkana. 

Pimennon kanssa ikänsä hääränneet omistavat paljon ja kaikkea. Heidän juonensa ovat kavalista kavalampia. Tavallinen tallaaja ei voi ymmärtää sitä eikä kyllä tätäkään. Hullutuksenahan he pitävät totuutta, kun eivät le koskaan vaivautuneet ottamaan selvää asioiden syvemmistä laidoista. Ja tähän kohtssn ne vihulaiset iskevät. Tietämättömiin perässä kulkijoihin, jotka eivät halua herätä. He voivat pitää suurta ääntä mutta juosta kipittävät oikoseltaan milloin piikkien milloin minkäkin pillerin perässä. Suurin romahdus tulee siltä suunnalta. Monta on jotka eivät selviä tästä. Mutta muistetaan, jotta kaikista pidetään kuitenkin huoli ja jokainen kohtaa oman itsensä lopulta.

Henrikkiä vähän surettaa kun eksytyksen henget on piirittäneet rakkaita lapsia jo jonkun aikaa. Mutta nyt on paremmat ajat niiden suhteen. Auttajat tulivat ajoissa paikaille ja Henrikki pitää kyllä omalta osaltaan huolen. Kuitenkin jokaisen pitäisi ottaa oma koppa haltuunsa ja lopettaa se Jeesustelu, vaikka Jeesus onkin hyvä tyyppi. Hänen valonsa se tässä kirkastuu ja kirkastuttaa kaikkia meitä. Siitä avusta saatte olla varmoja kunhan vain käännätte kuulolaitteenne oikeaan suuntaan, niin jo vain tohinan seasta alkaa opastusta kuulua.

Perhekuntia kootaan yhteen ja se on hyvä asia. Sukulaisilla kun on samaa energiaa ja toivottavsti halua auttaa heikompia. Jos ei sitä ole, niin antaa sitten sukulaistenkin mennä menojaan. Nille kun ei voi kukaan mitään. Uskoa pitää, että kun parhaansa tekee niin enempää ei kertakaikkiaan voi. Kipeää se tulee käymään joka tapauksessa, mutta henkimaailman Henrikit on hereillä ja meitä on paljon...

Tämä puhdistusohjelma on tarkoin suunniteltu operaatio. Henrikki on oppinut uusia sanoja ja vähän tässä hykerryttää, kun olen onnistunut hommassani oikein kiitettävällä tavalla. Pääsen uusiin uriin ja se vasta on mielenkiintoista. Älkää olko milläsinkään, auttelen kyllä edelleen ja saan apujoukkoja. Ihan tässä hykerryttää kunhan saan teidät pidettyä aisoissa tai asioissa oikealla taajuudella. Oikea taajuus ei tuota tuskaa, se vain vähän kipristää. 

Uskokaa lapset uskokaa totuuteen. Nähkää kuinka asiat järjestyvät hyvin, se mikä mielestänne ei ole hyvin, muuttakaa sitä hyvän sään aikana. Miksi odotella poutaa kun tieto on jo nyt käytössä? Odottavan aika käy pitkäksi ja miettiminen muuttuu jahkaamiseksi. Jahkaaminen juurruttaa kaikki väärään kohtaan ja kova on homma kiskoa ihmispolo lentohiekasta tai suon silmäkkeestä, kun pinnalla ei ole muuta kuin hiustupsu tai ei sitäkään.

Rukouksesta on maininnut ja ehken paasannut lukemattomat kerrat. Mitä sen suhteen pitäisi tehdä? No pertana vieköön rukoilla. Rumia sanoja ei käytetä täällä vaan teille voin sen esittää, kun ei tahdo tavallinen puhe tehdä tehtäväänsä millään. Aamulla ensimmäisenä, päivällä ja ilalla viimeisenä. Jos tulee mieleen välilläkin, se ei ole  pahasta. Ja hyvää tässä kaivataan, yhteistä hyvää.

Ollaan hereillä mutta nukutaan yöt Herran rauhassa. Jaksetaan sitten uurastaa koska se aika alkaa olla totisesti lähellä. Miten ne suut sitten tällätään, kun pussin pohjat kollottaa ja jakaa pitäisi puutteen alaisille.

Johan tässä tätä tuli, olkaa varovaisia ja pitäkää Jumala mielessä. Vielä vähän aikaa ja sitten nähdään miten äijän käy. Äijällä tarkoitan nyt meitä ja teitä, samasta hengestä eläviä.

Henrikki rukoilee järjen valoa ja hoksottimien terävyyttä. Älkää eksykö kaidalta polulta. Olette jo sen verran edenneet ettei enää pidä pudota romahtaa. Amen ja Henrikki kiittää.

Häät ovat tulossa

 Oi voi veikkoset sentään, sanoo Henrikki ja ripustaa ravatin kaulaan. Eikös sitä ruukata pistää parhaimpia päälle, kun tiedetään juhlahumun alkavan kohta. Paita on tärkätty ja hihat pantu kuminauhalle ylemmäs, etteivät roiku ikävästi ranteiden yli.

Tämä se vasta tulee olemaan uutinen. Sitä ei tahdo kukaan uskoa todeksi. Kuka on morsian ja kuka sulhanen, se on salaisuus. Herikki rakastaa salaisuuksia ja varsinkin salaisuuksien verhojen raottamisia. Lukijat kiehivat uteliaisuudesta kun ei kerrassaan ole hönkäsen pöläystä kenestä tässä puhutaan. Oikein naurattaa, kun näkyy puhelimet olevan kohta kuumina. Älkäähän hätäilkö, ennen lokakuuta se tieto annetaan tai se tulee julki. Nyt vain hyssytellään ja seurataan korvat tarkkana.

Täältä kun tiiraan maailman menoa, en lakkaa olemasta ymmyrkäisenä. Selkeät osviitat on annettu jo aika päiviä sitten, niin yhä edelleen samaa kehää kierretään. Koettakaapa toistaa se harjoitus, jossa pyöritään samaa kehää jonkun aikaa. Läheppä sitten kävelemään kohti maalia. Ei onnistu millään, mutkille se menee ja vielä kaatua rämähdät mahalleen. Ei auta muuta kuin mennä selälleen maata ja odottaa jotta pää selviää.

Samalla lailla se on oppiminen; ota merkeistä todellinen osviitta. No yrittämisestä on se etu, että jossakin kohtaa oivallus iskostuu umpiluuhun. Joten pörrätkää vaan, niin Henrikkikin teki aikoinaan, vaan eipä pörrää enää. Nyt vain päivittelee ja siunailee, jotta tämmöstä se on elämän meno. Vauhti kiihtyy ja tyypit vain hengaa. 

Toisten hengaaminen on hiipunut hissutteluksi. Pelon vallassa hiippailu on hengettömyyden merkki. Ei olla otettu tosissaan vaan tyhjäksi on tehty Henrikikin osviitat. Meitä on lukuisa joukko antamassa osviittoja ja toisinaan ollaan kyllä suru puserossa, kun ihminen loukkoo itseään ja toisia. Pitäis sitä sen verran tajuta, että kaikesta on seurauksensa ja omaan nilkkaan se tulee iskemään.Mutta joo, eihän tässä hätää itään, ikuisuuksien rattaissa ei ole viistreita ja  kaikki ollaan samassa aallossa. Toiset töröttää ylemmällä ja toiset ryömii alhaalla. 

Ollaan missä ollaan, saman lain alla joka tapauksessa. Laki on se suurenmoinen rakkauden laki, joka pitää kutinsa aina ja iankaikkisesti. Amen sanoo Henrikki ja kiittää. 

Minä sinä me

Kukapa se muu tietää, kuin itte?

Henrikin naama on nyt peruslukemilla. Voit kyllä ihmetellä, mutta niin se menee, että itte sitä tietää mikä on menossa, tulossa tai minkä läpitte tässä on mentävä. Ihmeitä tapahtuu niissä käänteissä, kun joku asia, ihminen tai tilanne putkahtaa eteen ihan yllättäen.  Siinä menee jokunen tovi, jotta pääsee tilanteen tasalle ja kykenee keskittymään. 

Siirtmävaihe on päällä ja tässä sitä jossitellaan, jotta mille pitää alkaa. Niin kauan kun pakottaa on aihetta pysyä aloillaan. Mahoton homma heikkohermoisille ja hittaan sorttiset vain hengittää, kun olis jo aiheita ruveta jollekkin. Tasan ei käy onnen lahjat, josko niitä voi onneksi kutsua.

Henrikki on nyt samassa jamassa ja se oikein vihloo sydäntä. Ei minun vaan kirjurin. Tuon herkkyyden kanssa, kun saa olla enemmän hereillä. Ei ole kenellekkään hyväksi päästää koko maailmaa kehille, vaan minkäs teet, kun ne työntyy väkisin läpi. Joku voi päivitellä, jotta mistä se Herikki puhelee. No kun maailman järjestys on muutoksessa niin henkimaailmassakin tapahtuu monen moista. Henkimaailmassa kaikki on esillä, täällä kun ei valehdella eikä teeskennellä. Maaelosta tulleet ovat usein sekopäinä mutta kyllä niistä huolipidetään vaan joskus voidaan lipsahtaa. Paine kun on mahoton näinä aikoina. 

Moni kuvittelee, jotta täällä vain helkytellään harppuja ja hymistään kiitosvirsiä. Olla löpötellään valkeat kaavut päällä ja käskennellään lehdoissa tai  viilentävien virtojen äärellä. On semmonenki paikka olemassa, mutta siellä ei ole tunkua. Kovin harvat ne siellä viittelöivät ikuisessa kirkkaudessa, täällä on joka hemmollaa hommaa. Oman mallinsa mukaan ja oman porukan kesken.

Miettikää nyt ihan tosissaan, miten semmonen ihminen, joka ei ole eläessään perustanu mistään henkihommista, voisi yhtä äkkiä  hujahtaa kirkkaisiin? Voi voi kuinka moni ei vaivaudu ajatustakaan antamaan tälle näköalalle. No kun kuolema tulee ja henki vapautuu maallisesta majasta. Mihin se joutuu tai pääsee? Toiset tuijottaa hautaa ja parkuu kaverin kohtaloa. Siellä se nyt mätänee ja samalla voi vilahtaa mielessä oma viheliäinen kohtalo... Henki kun on vieras käsitys saati henkimaailma, enkelit saati sitten itte Jumala. 

Saa siinä kirkonpenkissä hikoila ja käydä ottamassa yhdet ryypyt sillä perusteella, jotta se vois armo koskettaa paatunutta poloista. Ei järjen hiventä eikä pollan säteilyä, sanoo Henrikki, joka tietää mistä puhuu, kun on itte matkan tehny. On kokemusta ja näkemystä, on uskoa ja toivoa. Vaan millä ihmeellä se ihmispolo joka on vieraantunut ja viritetty uskomaan höpöjä. voisi suuntansa kääntää? Jos yrittää niin koko systeemi kääntää selkänsä ja hulluksi leimaavat.

Henkiasiat on hulluutta raha massien kanssa naimisissa oleville. Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää ja jossakin vaiheessa ne henkisilmät auki lävähtävät. Niin se on Luoja säätänyt ja me kaikki, joka ainoa, ollaan saman lain alaisuudessa. Eikö tuo nyt ole selvä, ettei täällä totuudessa anneta oikotie lupia yhellekkään kuolevaiselle, kun ei niitä jaeta jo kuoleillekkaan.

Kovat ovat kokemukset niille, jotka ovat ottaneet ittelleen enemmän valtaa, ko laki säätää. Laki on JUmalallinen laki, ei ihmisen rustaama pelleily tulkinnan varaisuuksineen, joita sitten luetaan kaverin eduksi. Ehei- laki on laki ja se toteutetaan ikusen kirjaimem mukaan. Kyllä siinä myllyssä jauhautuu luulot ja olettamukset. Ei jää kiveä kiven päälle ja hiuskarvatki jaetaan kahtia. Keplottelijat ja valehteliat joutuvat teoistaan tilille. sitä mukaan kuinka moneen niiden tekemiset on sattunu. Itku ja hammasten kiristys tarkoittaa sitä, kun vihdoin tajuaa tehneensä väärin niin perusteellisesti ja pitkään. Kuka sen tuomion lukee? Se vasta onkin merkillinen asia, ihminen itte, pitkien ja perusteellisten pohdintojen jälkeen tai ilman tauloa, uudelleen lauteille. Siinä se on, totuus. 

Aika on otollinen vaikka kipua on kestettävä enemmän kuin koskaan aiemmin. Aika on tiivistynyt ja sen pinhuusi voi viedä hermot niiltä jotka ei sittenkään suostu tai niiltä, jotka ovat myrkkyttäneet ittensä ylpeyden ja välinpitämättömyyden sisälle. Tavallinen ajatteleva ja hoksottimia käyttävä alkaa kyllä huhuilemaan tänne päin. Rukoilu onki lisääntynyt ja täällä iloitaan jokaisesta uudesta rukoilijasta. Ihan sama vaikka sen soperruksesta ei saa mitään tolkkua, vaan se ratkaisee jotta vihonki tuoki raukka osaa suunnata katseensa oikeaan päin. Se  on hyvä alku ja siitä sitten jatketaan käsi kynkkää, me täällä ja ne siellä. Meidän hommana kun on kynkättää niitä jotka ontuvat. Ontuvia riittää mutta Luojassaan on jo omilla jaloillaki kompuroivia. Osalla jo siiven tyngät sojottaa puderon selustassa. Niitä on ilo katsella, ne näkyy jo kauas. 

Onhan tässä tätä jo tullukkin, tämäkin on merkki ja vahvistus. Paljon on tulossa joten jokainen ottakoon itteeän käsistä kiinni ja aloittakkoon rukoustoiminnan. Tänään kun aloitetaan porukalla niin jouluun mennessä ollaan jo vanhoja tekijöitä. Vanhat on aika lähellä kirkkaita, joten eiköhän komuta korkeammille, kun kerran osviitat on annettu.

Hallelujaa siskot ja veikkoset, ei unohdeta yhtäkään, ei pientä eikä isoa. Ollaan armollisia niille jokka tietämättömyydessään loukkovat ittensä. Yritetään pitää ymmärrys ja sydän kohillaan niin kyllä tästä selvitään.

Eihän se voi niin olla

Väitellään ja ollaan eri mieltä. Kuka on kenen asialla? Voi  aikoja ja tapoja, mutta sanokaa Henrikin sanoneen, kauaa ei tarvitse kärvistellä niin johan totuus tulla pullahtaa esille. Se on ollut esillä koko ajan, mutta kun sitä ei tahdota nähdä. Liian lähellä, niin kukaan ei tajua katsoa saati ymmärtää.

Mitä tässä on meneillään ihmiset hyvät? Ei mitään sen kummempaa kuin totuuden edessä olevien systeemien alas ajo. Totuus on kestävä tila, vale ei ole. Yritäppä elää valheessa niin ei siitä tule yhtään mitään pidemmän päälle. Jo alkaa leuka väpättämään ja lonkkaa kieroon vetämään. Kuinka kauan tätä valetta onkaan rakennettu? Osaatko arvuutella?

Henrikille näytettiin asioiden todellinen tila ja sanon minä rakkaat, että olihan siinä Henrikillä kestämistä, jotta miten se voi olla mahdollista. Kaikki tutut ja turvalliset systeemit mennä kumahtaa uuteen uskoon pikinmiten. Miten sinä meinaat kestää sen? Täällä henkien maailmassa kaikki on selvää kuin pläkki, täällä ei valhe voi olla läsnä millään muotoa. Vaan sen tajuaminen, että ihan kaikki on menossa kumolleen, niin kuka siitä rytäkästä selviää?

Muistutan nyt kuitenkin sitä, että täällä on aika erilainen kun siellä. Näen kaiken eri vinkkelistä kuin siellä. Teillä se mataa omaa rataansa ja jos yrittäisin jotenkin antaa jotakin määrää myllerryksen kestolle niin alle kolme ihmisen ikä vuotta se kestää. Eli ne jotka ovat kiinni vielä kellon viisareissa ehtivät vanhentua kolmevuotta. Ne joilla aika ei enää ole viisareissa voivat ylettyä aiemmin tutkimaan todellista tohinaa.

Tiedän kyllä, että silmärillit huurussa näitä asioita yritetään ratkoa. Henrikki on armahtavaisella tuulella ja toteaa, että keskity nyt vain omaan arkeen. Ison pyörä pyörii semmoisella sykkeellä, että ei siinä voi muuta kuin antaa mennä, kun on alamäki. Ylämäessä se pyörä  vähän hiljentää vauhtia, mutta enään se ei pysähdy tai muuta suuntaa yhdenkään maaelossa heiluvan huijarin tahdosta.  Huijarit ovat kohta kiikissä, mutta sitä ennen ehtivät kyllä tekemään tuhojaan. Sille ei vanha Herikkikään mahda mitään, kirkkaista puhumatta. Heillä on täysi työ varmistaa taivaan tahto. Laki piste on saavutettu ja rätinkien lukeminen on alkamassa.

En halua aiheuttaa ylimääräisiä tytkytyksiä, mutta varmistan vain, että pysytte kartalla. Hermoja ei pidä menettää eikä alkaa hosumaan. Parempi on istua persuuksille aina kun tohotukselta ehtii, pistää kädet ristiin ja rukoilla. Rukoileminen on kuin luottokortin käyttöä ja tili sen kun kasvaa.

Muistutuksena on sanottava, että koko tämä homma on ollut tiedossa pitkään. Ei se täällä ole aiheuttanut paniikkia, joten kyllä se tästä kirkastuu. Liian paljon on vain ilmaantunut sopan keittäjiä ja vasta se soppa sitä sakenee. Parempi pidellä matalampaa profiilia. Hermonsa menettäneillä kun on tapana aihauttaa enemmänkin hämminkiä vaikka kuvittelevat olevansa jonkun sortin selvitysmiehiä tai naisia.

Joku kysy mihin sitä pitäis muuttaa, kun meno on liian kovaa. Henrikki neuvoo, jotta kotona on paras olla. Ei pidä suin päin rynnätä yhtään minnekkään. Rauhan tyvenestä päin on helpompaa nähdä ja ymmärtääkkin.

Maltti on valttia ja valtticolorilla voi maalata vaikka koko talon. Ei tässä auta muuta, ollaan rauhassa ja annetaan virran viedä. Kohta ollaan suvanoossa ja koko totuus on nähtävillä. Niin isoissa kuin pienissä yhtälöissä. Niin se vain on, sanoo Henrikki ja kiittää.

Minulta ei mitään puutu. puuttuuko sinulta?

Ruuhka-aikaa eletään. Siirtyävaiheen hässäkkä teettää töitä ja kapellimestarilla on tahtipuikko poikki.
Henrikki on äimän käkenä, ei tämmöisestä ole ollut tietoa, ainakaan minulla. Kirkkaat kyllä tyyneydessään hymyilevät ja lataavat aina vain enemmän valoa maaelämän ihmisille. Siellä se tulakka on vasta alkamassa ja jo nyt tuntuu toisilla olevan mitta täynnä ja reput täynnä.

Sitähän tässä on tuumattu jo pitkään,jotta miksi ne menneisyyden kuormitukset tulisi setviä ja suosiolla jättää taakseen. Eihän kukaan kykenen koko maailmaa kannattelemaan. Kuormittuneita sieluparkoja piisaa liiaksi asti. Järjen ja ymmärryksen valo on himmennyt ja paniikki vie ihmiset ennen aikaiseen hautaan. Siinä ei auta nyrkkiä heristellä vaan soppa lusikan on pysyttävä omssa kädessä tai sormihaarassa Soppa on ihan oma jokaisella, mausteet on sekaan heitetty puolihuolimattomasti ja tulos voi olla imelyydessään ällötys tai mausteineen kamala. Nieltävä se on, pois ei heitetä mikä on kokoon kyhätty aikojen saatossa.

Kukaan ei pääse livahtamaan tänne huomaamatta. Olkoon ruuhka vaikka minkälainen. Täällä kohdellaan jokaista oikeudella ja kohtuudella. Voin kertoa. että henkihospitaalit ovat täynnä ja lisää on tulijoita, jonoiksi asti. Moni sieltä tulla pöllähtää ihan nuin vain ja osa on jo odotellut useamman kuun kierron. Heille tänne tlo on siunattu kokemus, raihnainen ja rujo ruumis on muisto vaina, jonka perään ei huhuilla.

Miten tämä palvelee korkeinta hyvää?
No jos ei muisti pelaa tai hoksottimet ovat jäähyllä Henrikki voi toda esiin muutamia painavia asianhaaroja prosessista nimeltä henkistyminen ja henkinen edityminen. Ne kun ovat Jumalan lain alaisia askeleita tai hienosti sanottuna syklejä. Kaikki etenee Jumalallisessa järjetyksessä, uskot sinä Jumalaan tai et. Ihan sama mikä sinun näkemyksesi on, se on luulojen ja pelkojen värittämää. Kovin harvassa ovat ne, jotka oikeasti ymmärtävät tätä elämäksi nimitettyä jatkumoa.

Oikeastaan nyt ei kannata juuttua pohtimaan miksi vaan ennenmmin  kysyä miten. Elämä menee aina eteenpäin, vaikka ajatuksissa sitä voi kuvitteellisesti hortoilla milloin missäkin. Tosi asiat ovat tosia, uskoit sinä niihin vain pidätkö täytenä humpuukina. Se juna mennä jyryyttää omalla sitkeällä tahdillaan kohti kotia. Voithan sinä jättäytyä väliasemalle mutta loppujen lopuksi nousta kamuat kyytiin. Sinulla on aina istumapaikka tässä junassa ja numero. Ole huoleti, sinä kuulut jo melkein kalustoon.

Niin tämä mylly jauhaa nyt valheet silpuksi. Siinä myllyssä ei kestä mikään tekopeli. Siksi aika haastaa kaikkia. Ne jotka kuvittelevat olevansa enemmän, parempia ja etuoikeutettuja joutuvat nokatusten aikaansaannoksiensa kanssa. Jos on puhtaat jauhot pussissa, ei käy kuinkaan. Jos jauhot ovat kostuneet tai pilaantuneet, edessä onkin sitten kovat ajat. Seuraukset kun astuvat maksuun tuota pikaa.

Ei ole helppoa kellään, koska helppous on päiväunta. Ponnistelemalla tästä selvitään ei peesaamalla.

Mitä voit tehdä? Henrikki neuvoo, jotta istahda pesuuksille ja huokaise syvään. Nyt ei ole apua vouhottamisesta eikä hätäilystä. Rauhoittuminen on paras konsti. Henrikki tietää tämän ja osviitoissaan on aiemminkin tästä puhunut. Rauhoittuminen on taivaallisten kuulemista, maalliset eivät tätä voi ratkoa ilman taivaallisten apua. Siksi rukoilla häätyy. Aamuin, päivällä ja illoin. Voimavirrat yhtyy ja taivaankansi aukeaa oikeille sfääreille. Kuka sinne pimeään nyt haluaa mennä? En ainakaan minä enkä sitä kenellekkään toivo. Toki on niitä, jotka eivät suostu polveansa notkauttamaan, mutta nillä onkin sitten omat juttunsa.

Henrikki on täys työllistetty nykyisin. Olen oikein elementissäni täällä. Ihan niin kuin nuoruuden päivinä siellä maaelämässä. Helpompaa tässä on se,, ettei tarvitse ahtaan rupin sisällä häärätä vaan on tilaa ja ulottuvuutta. Se on mahdollista teillekkin tämän kokemuksen jälkeen. Lennähdellä paikasta toiseen, käydä nukkua köllöttämässä rakkaan kainalossa, uneksia yhteisiä näkyjä. Helpmpaa se on ja toisilla on jo huimia kokemuksia tästä. Ei kannata murehtia, iloita sitä saa. Ulottuvuuksien välinen matkailu avartaa sielua ja tajuntaa. Totta se on ja aina vain todemmaksi muuttuu.

No niin lapset rakkaat. Olkaapa ajoissa itsenne suhteen, purkakaa vanhat viritykset a avautukaa uudelle. Jättäkkää mikä on jätettäväksi tarkoitettu ja ottakaa se mikä teille kuuluu, olipa kyseessä mikä tahansa elämään liittyvä asia. Sydän mukaan linkiinä meille, jotta saamme virtapiirit kunnostettua uusien virtojen tulemiselle. Siihen ei nyt niin kauaa mene, kun tuntuu, että monella on jo hanskat kädessä . Ne eivät ole olleetkaan hukassa vaan käyttämättömänä taka vasemmalla.

Jumalan siunausta kaikille. Tarttukaa käsistä ja muistakaa siunata. Eikä se hapan naama ole tätä aikaa. Se on jäänne kivikaudesta, jolloin ei ollut mille nauraa saati hymyillä.

Ilolla jatketaan, askellusta kevennetään ja rakkaudessa eletään aina, tapahtuupa mitä tahanasa.
Kiitos ja aamen, Henrikki kiittää ja rientää töihin.
Amen.

Istutaan ja mietitään

Kyllä, nyt on istumisen aika. Juoksemaan ei pidä ryhtyä ja mihin sitä sitten oikein juoksisi? Päätä pahkaa seinään ja koppina takaisin siihen, mistä lähti. Kyllä se on nyt niin, että juoksemiset on juostu joksikin aikaa. Onko se niin kamalaa?  Tässä kohtaa on pakko muistuttaa, että itseään on turha lähteä pakoon, se peijooni seuraa aina mukana. Entiseen aikaan, tarkoitan nyt aikaa ennen tätä maaelämää puistelevaa virusta, joka ainoa iiikka huhuili rauhoittumisen perään, oli uupunut ja ressaantunut kiireestä, hamstraamisesta ja hosumisesta. Nyt kun mahdollisuus levähtämiseen on annettu, niin mitä tapahtuukaan? Iskee paniikki, jotta eihän tämän kanssa voi pärjätä, kun on kerrankin aikaa vain oleskella. Ihmisen mieli ei tyynny koskaan ja tyytymättömyys kehitetään vaikka mistä. Eikö sitä voisi kerrankin löysyttää liitinkiä ja hengittää edes hetken.

Henrikin osviitat on niin kuin osoittautuneet paikkansapitäviksi. Siitä alkaen, kun yhteys muodostui kirjoitukset ovat antaneet suuntaa tähän aikajaksoon. Moni on naureskellut ja lueskellut hyviä juttuja, mutta ymmärryksen lamppu ei ole oikein hehkumaan päässyt. No nyt ollaan tässä ja voin kyllä sanoa, jotta alkumetrit ovat takana ja vauhti tulee kiihtymään. Ei ihmisillä vaan heidän kyhämissään systeemeissä. Nyt on juuri oikea aika ottaa lunkisti, kun kerran kyydissä ollaan kaikki. Joka ainoa olento ja laji, pytinki ja  pytinkien kivijalatkin saavat osansa tästä suunnattomasta muutoksesta.

Henrikillä on ollut kiireitä ja kiireet jatkuu. Moni maaelon asukki huhuilee tänne suuntaan ja täällä yhteyksien ylläpidolla on kiireitä, joista ei mennä vuosikymmeninä tietty yhtään mitään. Olla kolloteltiin harppumusiikin lumoissa ja nautskeltiin elämän keveydestä. Ainakin tällä sfäärillä ja ylemmät vain lauloivat hallelujaa työn puutteen vuoksi. Eihän ihmispolot ole tajunneet omaa ulottuvuuttaan kovin kauaa aikaa. Nyt sitten joukolla rämpytellään yhteyspyyntöjä. Se on hyvä ja parmmaksi tulee muuttumaan, mutta kauan vie aikaa ennen kuin viimeinenkin kaalinkerä on saatu avautumaan. Luupäät tulevat viimeisenä, sille ei voi kukaan yhtään mitään. Se on vain niin ja sillä siisti. Turhaan sitä haahuillaan niitten perään, he ovat samalla tavalla luotuja ja vastaavat omasta olemisestaan. Sanoa kannattaa mutta jos viesti ei mene perille, niin antaa asian olla. Nyt on vain sellainen aika, että jokainen joutuu kohtamaan oman todellisuutensa.

Yhdistymisestä tässä on myöskin kysymys. Ihmiset löytävät toisensa uudella tavalla. Ei enää kilpailujen tuiskeessa vaan yhteisen hyvän eteen toimitaan. Suurin kasvu kaikella tapaa. On niitä jotka jo tietävät miten toimia, mutta suurimalla osalla ei ole hajuakaan  Voin kertoa, että jokainen on kuitenkin menollaan oikeaan suuntaan. Peruuttamaan ei enää pääse ja paikallaan oleminenkin tuottaa tuskaa. Ainoa keino on antaa asioiden edetä.

Henkiset lahjat ovat jokaisella, mutta niiden käyttöönotto on pitkällisten harjoittelujen tulosta. Ei ne avaudu yhden yön yli nukuttua. Pääkopan saaminen auki on täysi päiväistä työtä ja mitä lujemmin luulot ovat estämässä tietoa, sen pidemmän kaavan kautta uusi avautuu. Luulo ei koskaan ole tiedon väärti.

Nyt tarvitaan uskoa ja rohkeutta. Rukoileminen on keino saada parempi yhteys meille tänne. Joutavanpäiväisen huokailun sijaan voitte aina rukoilla. Se on voima työkalunne, joten käyttäkää sitä.

Kuullaan taas ja yhteydet pelaa.
Henrikki

Voitavan tekeminen

No johan tässä Henrikillä on kysyntää. Hiljaiseloa onkin riittänyt muutama tovi.  Taivaan kaikkeudessa on meneillään uudelleen järjestäytyminen, voitteko kuvitella. Ikuisuuksiin asti tässä aallossa ollaan. Maaelämän muutos laittaa muutos aallon liikkeelle tai itseasiassa aalto suhauttaa maapallon uuteen asemaan. Te jotka siellä nyt keikutte, pidelkää pirtin ovia pienemmällä, jottei tuulen puuska lennätä teitäkin toiseen paikkaan. Paikoista ei ole pulaa, olkaa huoleti, mutta muutoksen aallot lyövät nyt niin kiivaina rantaan, että ei tässä ehdi kuin siunaamaan.

Siunatkaa siunatkaa siunatkaa. Olkaa vahvoja uskossa ja rakkaudessa. Pelolle ei saa antaa valtaa, vaan kaikki kynnelle kykenevät yhteen rintamaan. Jokaisen tuikkua tarvitaan  tässä ja tulevassa.

Hengen voima on Luojan voimaa. Jos et usko itseesi, et voi saada voimaa käyttöösi. Jos et arvosta ja rakasta, miten voit odottaa että sinua rakastetaan. Mikä este on niin suuri, ettet sitä voisi ylittää? Sinä olet se este ja myös mahdollisuus. Tartu itseesi, tartu mahdollisuuteesi.

 Henrikki maaelämässä ootteli kun ei tiennyt mille pitäisi alkaa. Oottavan aika tulee pitkäksi ja mitään ei voi tapahtua. Liikkeelle lähteminen alkaa tuumauksesta,  mitä pitäisi tehdä. Se ei lähde siitä, että jauhaa mitä ennen oli. Tekeminen on aina suunnan ottoa johonkin. Johonkin menemminen on aina parempi vaihtoehto, kun kehän kiertäminen. Siinä hommassa ei ole päätä eikä häntää. Perille ei pääse koskaan. Moni on kirtänyt päättömässä ja hännättömässä tilassa pitkään.

No nyt muutos ajetaan läpi ja jokainen voi valita mille alkaa. Päättömän ja hännättömän taipaleella olijat nytkähtävät samassa aallossa. Kaikki muuttuu, ihan kaikki. Viisas on se, joka suostuu muutokseen mukisematta, omassa rakkaudellisessa tilassaan. Rakkaudesta vieraantuneille annetaan lusikka omaan käteen ja sitten katsotaan, millle he ryhtyvät. Odottvatko edelleen jonkun muun ruokkivan heitä vaiko joko vihdoin heräävät hengen hedelmien mahdollisuuksiin.

Millä tästä mennään ettenpäin? Te siellä jalan ja me täällä lentäen. Ihan eri kulkupelit ja muutosvoimat. Olkaa kuitenkin varmoja, että henkimaailma ei muuta muualle. Tulee vain lähemmäs teitä. Verhoja on siirrelty sivuun ja vihdoin aamu auringon säteet läpäisee kaikki tasot ja talot. Olkaa uskossa  väkeviä, tehkää voitavanne joka suhteessa. Älkää lepäilkö laakereilla, odottaen taivaan tahtoa. Te olette osa taivasta samoin kun me olemme osa maata. Kaikki samassa suunnassa  kohti korkeampia tietoisuuksia. Siitä tässä on kysymys, jotta taivallisen isän tahto todeksi tehdään.

Tänäänkin voit tehdä todeksi omalta osaltasi tätä matkaa. Muista siunata ja kiittää. Ei muuta kuin hallelujaa ja amen. Henrikki kiittää.

Sanoppa se..

Henrikki on ottanut opikseen. Se tarkoittaa uutta näköalaa elämään. Opiksi ottaminen on ainoa keino saada jotakin totlkkua tilanteisiin. Vanhan kaavan kääntely ei auta miestä eikä naista mäessä eikä mäen alla. Metsään se menee ennemmin tai myöhemmin jos ei älyä muuttaa suuntaa tai korjata kulkusuuntaa.

Henrikki on nyt suorittanut melkoisen projektin ja se tarkoittaa ryhtymistä tiedostelu tehtäviin siirtymistä uusiin hommiin. Aina kun oppi on mennyt päähän tai henkeen paremmin sanottuna voi odottaa uudistavaa ja virkistävää vaihetta. Jotta niin se menee siellä maa elämässäkin. Vanhan aika on ohi ja uusi on tulossa kiivaasti kehiin. Olettko valmiiita?

Niin moni ei ole ja monelle uuden oppiminen on mahdotonta. Pää koppa jauhaa ja lamppu vain ei ota syttyäkseen. Mikä siihen sitten avuksi? Elämä kyllä viimein panee sellaiset koetin kivet kehille, että vihon viimeisetkin jaarittelijat herkeävät jaarittelemasta. Elämä kun ei anna loputtomiin armonpullia selvissä asioissa.

Toimeen paneminen on alku siirtymiselle parempaan vireeseen. Jos ei pane toimeksi, ei ikään pääse perille. Ikään on kova tuomio, koska jotos ei pääty koskaan. Siis ongelman ratkaisu on oman pään sisällä, ei kenenkään toisen. Sehän siinä eniiten sapetta, kun ei voi ketään syyttää. Yksi oppi tuntuu menneen perille ja sekin on jo jotakin.

Jaaritukset pois ja itse asiaan.

Kyllä ne avaimet löytyvät niihin uusiin oviin. Täytyy olla kärsivällinen ja tehdä valmisetelevia töitä. Henki kyllä antaa osviittaa mutta kun kaavoja kännellessä menee aika ja energia. Miten sitä sitten rynistää kun tavarat on jo housuissa...

Ystävät hyvät kaikilla teillä on miljoonia mahdollisuuksia hoitaa nämä keskeneräiset jutut kuntoon. Mitä tuota murehditte? Ilon kautta vaikka sydän rinnassa huutaa. Tavaranpaljouden keskellä venytteleminen ei auta asioiden hoitumista. Niiden alle voi vielä jäädä makaamaan jos ei pidä silmällä asioiden todellista laitaa.  Kaikki joutavan päiväinen kiertoon, ihan joka ainoa pytty, purkki tai pitämätön pusero. Kenelle niitä oikein säilytätte?

Ensi viikko on aikaa panna rojektit alkuun ja hyvään päätökseen. Siinä kun runsautenne keskellä päivitttelette voisitte osoittaa kiitollisuutta. Ei niitä kirota tarvitse ne ovat merkki runsaudesta. Sama runsaus sitä on odotettavissa, kun aika menee vähän edemmäs. Kaikki tarpeellinen on tarpeetonta loppupeleissä. Helpompi on hengittää kun ilma kiertää tyhjentyneiden kaappien hyllyillä...

Tästä on kirjoitettu monta riviä mutta aina vain samassa jamassa ollaan. Miten sitä tottelamattomuutta oikein pitäisi käsitellä? Laiskuus ja saamattomuus ei ole peruste valitusvirsille. Senkin virren veisuu ajan voisi käyttää enemmän hyödyllisesti. Hyöty tulee ajallaan ja maistuu varmasti makealle. Mitään ei tapahdu jos ei mitään tee tai edes ajattrle ryhtyvänsä. Niin se menee elämä ja sato jää korjaamatta.

Nyt sitten asiat alkuun ja viikon päästä on jo paremmat näköalat.  Ottakaa se lusikka nyt käteen ja aloittakaa. Henrikki kiittää ja ryhtyy päivystys hommiin.

Vakavan äärellä

Vakavuus on merkki syvistä mietteistä. Syvien mietteiden meressä on haasteellista uida saati pysyä pinnalla. Pinnalla pysyäkseen on osattava päästää irti, itsensä kelluttaminen, on suuri taito. Nyt sitten mennään syvissä vesissä, itse kukin. On tullut aika päästää itsensä kellumaan, se on tämän ajan suurin kokemus ja opetus. Kelluttaessa ei voi pelätä, koska sitä painuu kuin kivi pohjaan. Pelko on pallo jalassa ja huonohan se on päästä menemään, kun pallo vetää pohjaa kohti.

Pallo jalassa, sanottiin entisvanhaan vangista, jolla oikeasti oli ketjuun kiinnitetty, painava pallo nilkassa. Esto päällä, ettei pane juoksuksi ja vielä karkaa tavoittamattomiin kontrolloivilta tahoilta. Vapauden kaipuussa sitä itse kukin yrittää päästä etenemään, mutta vastukset ovat hidastavia tekijöitä. Vasta kun vastukset on purettu, seuraukset siivilöity ja oppi otettu vastaan, vaikkapa kantapään kautta, jonkunlainen vapauden tuulahdus voi tuntua todemmalta. Kyllä se niin on, että moni asia olisi toinen jos ihminen ottaisi itsensä todesta.

Tällä tasolla tosi on ainoa tila. Täällä touus on vallitsevuutta ja maaelämästä kun tänne hutkahdetaan, voidaan todeta että tosi on taruakin ihmeellisempää. On aivan selvää, että paljastuksien saattelema sielu haluaa tehdä parannuksen. Olen kuullut itkujen ja hammastenkiristelyjen jälkeen todettavan, jotta jos olisin tiennyt en olisi tuota tehnyt. Niin se oli minunkin kohdalla ja voin paljastaa, että jokaisella on jotakin kommentoitavaa tähän. Kaiken keskellä totuus ei lakkaa koskaan olemasta tosi. Mikä siinä on, ettei ihmien käsitä sitä? Pakskalloista sukukuntaa tässä ollaan, mutta oman parhaansa tietämisen luulisi olevan ensimmäinen asia mihin tarttua.

Henrikki on puhunut tästä monissa osviitoissa, koska tämä on kaikkista tärkein asia. Mielelläni kuvaisin tätä näin: Jumala=rakkaus=valo=energia, Jumala=totuus=tosi, Jumala=kaikki=kaikessa.
Mitä enemmän ihminen kieltää ja kieroilee,  sen kauemapana hän on todesta eli Jumalasta. Sen enemmän hänellä on kasvun aiheita ja vaatimuksia. Ihminen itse toteuttaa ja panee toimeksi elämänsä. Jumala antaa ihmisen sooloilla, koska hän tietää, että aikansa säädeltyään ihmisen on palattava oikealle tielle. Siksi elämä on vaikeaa ja hankalaa, kun ihminen ei ota opiksi. Montako reissua sitä tehdään, kuka sen laskee. Herikin laskupää ei riitä antamaan lukuja eikä niillä määrillä ole mitään tekoa, ainoastaan laadulla ja sisällöllä.

Henrikkiä huolettaa moni asia tänään. Voitte ihmetellä, miten sitä huolta nyt kannetaan. Kyllä sitä vain kannetaan, mutta nyt vähän eri tavoilla kun aiemmin. Enne oli oma nokka tuulessa ja se riitti. Nyt ei ole nokkaa eikä tuultakaan, vaan tietoisuus kaikesta saa mietteet syvenemään. Liitymme toisiimme niin monin tavoin, että sen kuvaaminen on tässä mahdotonta. Yksi jos jättää ja toinen jos pettää, niin miten sitten kolmannelle käy? Ei häävisti, sanoo Henkka.

Mitä seuraavaksi? Kenellekkähän sitä soittaa pirauttaisi? Ei ole olemassa yhtäkään jolla olisi valtaalkaa säveltämään toisen elämää. Joka sen tekee niin on kyllä pulassa jossakin kohtaa. Ilmassa vilisee miljoonia kysymyksiä juuuri tästä. Mitä seuraavaksi? Henrikki sanoo nyt, jotta pysykää totuudessa, vain ja ainoastaan. Totuus on Jumalan kyljessä kyyhöittämistä, siitä ei ole vara lähteä hortoilemaan. Totuus on tosi aina.

Tuli  mitä tuli, oli mitä oli, totuus ei muuta mieltään eikä lopeta olemistaan. Ollaan tosissaan tosia ja katsotaan miten äijän tai ämmän käy. Täällä sitä sitten arvuutellaan kuin arvauskeskuksessa ikään, osuiko oikeaan vai upota pärskähtikö. Matkalla ollaan kaikki tyyni, eikä perille pääsyä kannata liian aikaisin alkaa hamuta. Kaikki tulee ajallaan, kunhan kulkupeli on kunnossa. Sen verran tuosta perille pääsystä on sanottava, että maaelossa opetetaan, jotta se on niin kuin elämän jälkeen pötkötellään siellä maan uumenissa odottelemassa viimeistä päivää. Sinne lasketaan palttoo tai takki, ei siellä henki viihdy.  Kuka nyt matojen syötäväksi antautuisi ja kenen intresseihin se kuuluisi? Ruppi on ruppi ja henki on henki. Henki lähtee oitis livohkaan, kun palttoosta on aika jättämässä. Ei se suinkaan oitis pääse lepäilemään mestarin jalkojen juureen tai oikealle puolelle. Oi voi sinne on totisesti matkaa.  Täällä on monta asuinsijaa ja jokainen halkeutuu tai oikeammin talutetaan oikeaan osoitteeseen. Sula mahdottomuus täällä on eksyä tai joutua väärälle osastolle. Hengen laatu sen ratkaisee. Siinä sitä onkin ratkomista, kun sitä neulos neulokselta tutkitaan. Niinhän se Totuus sanoo, jotta hiuskarvatkin lasketaan. Mitään ei jää huomiotta ja joka sanasta otetaan mitta ja paino. Puhumattakaan teoista ja tekemättä jättämisistä. Tämä on ollut kova koulu myös Herikille. Sen sanon, että kukaan ei tuomiota laske eikä palloa jalkaan tällää, muuta kuin ihminen itse. Mahdoton ymmärtää mutta kyllä se lamppu jossakin vaiheessa syttyy. Se on kaikkien tarkoitus ja siihen myös päästään.

Kova on ollut tämä tuokio, kaikki muistikuvat nousevat pintaan ja niitten kanssa tässä elellään. Niin se on siellä, olkookin että osa kokemuksista on pyyhkiytynet niin syvälle, että ne vain ilmoittavat olemisestaan heikoimipina hetkinä. No kaikki selviää ajallaan ja siihen asti ei ole paluuta menneeseen. On vain löysäiltävä liitinkiä ja paidan kulusta, jos alkaa ahdistamaan. Kotia tässä ollaan menossa kaikki ja muistutan vielä, että lopullista kirkkautta kohti askelletaan kivun ja säryn kautta. Myúuten ei polvet taivu rukoukseen, kun tarpeeksi kovilla ottaa. Muistetaan rukoilla, siunata ja kiittää. Nyt juuri on oikea hetki siihen. Amen ja Henrikki kiittää.

Vai rakkauven

Kuuleppa tätä, rakkaus on niin laaja ja moni kertainen asia,että Henrikin suuntaus ja suunnitelma sanoa oikeat sanat meni heti hunigolle. Syystä, kun nyt katso kysyjää Henrikin tarkka aistilla, mahtaa alkaa poskia punottamaan. En nyt muuta tarkoita kun, sen että rakkaus on tainnut unohtua tai sitten sen on tarkoituksellisesti haudattu keittiön nurkkaan ja nisutaikinan pyörittämiseen.

Siitä on iloa muille, mutta ei välttämätää kysyjälle, kun se ei oikein sovi sinne sisuskaluihin enempäänsä. Henrikki laskee nyt leikkiä, koska on lupa lasketella, kun vastaan ottajalla on nauru  ja hymy herkässä, ainakin Henrikin suhteen.

Rakkauden perään huhuillessasi mutta toisaalta sen tyhjäksi tekemisessä on ristiriita. Kun et myönnä kaipaavasi ja uskot ettet saa tai kukaan ei sinulle anna, siis tarkoitan rakkauden yhden sortin lmausta, niin miten luulet sen sitten voivan tapahtua? Kiellät ja myönnät, siihen ei ile olemassa muuta reseptiä ko lakkaa hyvä ihminen kieltämästä ja myönny. Kohta kutsu kujerrus on kuultu ja jossakin kohtaa joku katsoo pidempään, hymyn kare suupielissä. Siinä vaiheessa pane mylly pyörimään ja ota viehätysvoima käyttöön. Olet niin upea naisihminen jotta vanha Henrikkikin hymyilee täällä alvariins siihen suuntaan. Et vain tahdo uskoa millään mitään. Oikein vanhankansan luulotauti omasta kelpaamattomuudesta on iskostunut luihin ja ytimiin. Jos et saa itteäs muuttumaan niin ei se rakkaus pääse tulemaan oven suuta pidemmälle, saati sinne asti. Kiertää kaukaa, kun luule tulevansa hylätyksi ennen kuin soidinmenot pääsevät edes alksoittoa pidemmälle. Yksi törähdys kun ei riitä, ehei hyvin pitkäpiimäiseksi se menee pakosta.

Nyt Herikki haluaa sanoa, jotta nyt se nokka kohti kevättä. Mitä niitä menneitä enää mietit, pistä tuulemaan ja ala uskoa itteesi. Olet melkoinen voiman pesä ja luulottelut saa loppua. tulet kyllä huomaamaan kun ilmapiiri muuttuu. Ota ilo irti ja anna palaa, et ole liian vanha etkä rupsahtanut, sopivasti pyöreä.

Jopas tässä Henrikkikin lämpiää näille puheille. Sekin on ihan elämän merkki. Elossahan tässä ollaan vaikka vähän eri osoitteissa elellään.

Uskot nyt siihen rakkauden parantavaan voimaan ja sillä siisti. Rattaat pyörii jo, tuloksia on ilmassa sano vanhan Henrikin sanoneen ja ilmi tuoneen.
HENRIKKI

Olenkin tässä jo odotellut

Voi hyvät ihmiset, Henrikki tässä terve, tahtoo sanoa muutamasta asiasta, joka tuntuu kummittelevan monen maaeloa elävän päässä. Se on se iän ikuinen vihtahousu, joka panee pykälän silmään ja viekottelee kunnon ihmisiä riettauksiin. Vanhaan aikaan rietas ihminen viljeli kaikenlaista vähemmän päivänvalossa tehtävää touhua. Riettaus on mennyt aivan mahdottomiin, voi kumpa voisitte nähdä, mitä ihmisen päässä ja sydämessä tapahtuu nykyisin.

Ajan laatu haastaa ja kovin monella ei tunnu olevan vastustuskykyä millekkään, ei kehollisesti eikä päällisesti. Syödään mitä sattuu ja katsotaan likaisia asioita, joita markkinamiehet tuputtaa. Tarviiko sitä joka höyrähdyksen perään mennä? Opettaja sanoo, jotta älä tee sielullesi vahinkoa. Mietitään sitä se vahinko on ja mitä siitä seuraa? Ei ole hääviä olla kuulemassa arviota, kuinka se tämän kertainen maaelo meni, kun päät on pilattu ja sydän on hiljennetty.

En tahtoisi millään olla tylsä. Tämän päivän ihmiset, kun eivät siedä mitään tylsää. Kaiken pitäisi niin sanotusi sopia omaan piiruvärkkiin tai statukseen. Jos vähänkin menee yli tai hienosti sanottuna överiksi, niin suuttua moksahdetaan ja pannan luukut kiinni. Saa siinä sitten ovea takoa, kun ei oteta kuuleviin korviin. Turhauttavaa on joskus  yrittää ja yrittää, tuloksia ei synny, ei sitten millään ilveellä. Samanlaisessa jamassa junnataan joka iikka.

Kärsivällisyys on koetukella, mutta se onkin se oppi, jota tässä opiskellaan. Nyt kun näen koko komeuden eli mistä on tultu, missä ollaan ja mihin suuntaan mennään, niin aivan hirvittää. Aikoinani toilailin ja maksoin kalliilla kaikki takaisin. Nyt sitten täältä koetan omaa osuuttani tehdä ja mietin, miten tyhmä sitä ihminen voi olla. Se on tyhmyyttä rakkaat, kun tieto on olemassa vaan sitä ei laiskuuttaan oteta todesta. Sitten uikutetaan ja surraan vaivoja. Kaikki se mitä syödään tai ajatellaan on samaa vaikutusta. Toinen ruumiissa ja toinen hengessä. Kaikki jos on mennyt vituralleen, niin ei kai sitä voi muita syyttää. Itteään se on alettava syynäämään ja tarkoin. Suurennuslasilla katsomaan ja ottamaan opiksi. Muuten ei mikään muutu paremmaksi. En kehtaa sanoa, mutta viittaan kuitenkin siihen suuntaan, jossa uskomattomat tyypit hortoilevat. Siellä ei kuulkaa aurinko paista eikä kuu kumota. Koko ajan vain jauhautuu sama tila, jos ei mieli muutu.

Miten sen mielenmuutoksen saa aikaan? Kuka sen tietää, jos ei ihminen itse. Eihän se ajatuksen juoksu ole kuin omaa aikaansaannosta. Jos kerran on tuska ja suru, niin ottaa ja hoitaa asiansa kuntoon. Ponnistautuu horjuville jaloille ja panee toimeksi. Sen minä sanon kuinka ylpeä olen tuosta kirjurista. Sen tahto on niin kova, jotta vaikka rähmällään toisinaan makaa, niin aina se kimpoaa jotakin uutta ilmoille. Kyllä siinä menossa heikkohermoisemmat otta jo nitroa kielen alle. Se vain kuulkaa on niin, jotta kun rukousyhteys on kunnossa, ihemeitä tapahtuu varmasti. Usko, toivo ja rakkaus ja suurin niistä on rakkaus. Sen kautta se onnikin löytyy lopulta. Se on sittene sellanen onni joka kestää ikuisuuteen asti, kun alku syyt ovat olleet jo aikojen alussa.

No nyt häätyy lopettaa tuon kirjurin kehuminen, ottaa vielä ja ylpistyy. Vaikka en siihen kyllä usko, on se niin monta tuiskua kahlannut itteksensä, jotta nykyinen tulakka lienee vain pikku juttu kaiken keskellä. Onnea toivotan kaikille teille sitä te tarvitsette roppa mitoilla. Muistakaa rukoilla ja kiittää. Älkää antako maallisten asioiden haudata teitä alleen. Ne on ohimeneviä eivätkä kestä kauan, jos ette ala niitä lietsomaan piedemmiksi ajoiksi ja tavoiksi.

Käyttäkää luoja antamia lahjojanne. Ottakaa ne esiin ja puhaltakaa niihin henki.
Nyt helpottaa Henrikkiäkin. Siunausta vaan Teille ja meille.
Kuulolla ollaan ja vastauksia annetaan, kunhan vain pörinältänne ehtisitte olemaan kuulolla.
Henrikki

Kaikkea ei anneta tietoon

Henrikki tässä terve. Terveestä en tiedä, sillä nyt on semmoiset virtaukset, että henkimaailmassakin tuulla tuivertaa, jotta muutto taitaa olla edessä. Täytyy ymmärtää, että nyt muutokset menevät läpi joka tasolla. Tällä tasolla vaikuttaa ihmisten muutokset, kun tämä yhteys on todellista. Ihmisten tullessa tajuihinsa, yhä useampi henki pääsee etenemään omassa kasvussaan. Olla jököttämisen aika on kuulkaa nyt ohi. Joka vielä kuvittelee, että tämä on vain ohimenevä häiriö, tulee kokemaan sellaisen mullistuksen, jotta puunjuuretki nousee kohti taivaita.

Ei minua tyttörukat yhtään hermostuta, vaikka teistä voi siltä tuntua. Se ovat ne teidän hormonaaliset asiat ja liiankireälle vedetyt hermot. Hermojen mennessä kireälle siinä ei auta muuta kun jostakin päästä ottaa löysiä. Yleensähän se on se alku pää, ei se nimenomainen hetki, kun kaikki piuhan päät ovat niin singillä. Ei se siitä kummene, kun jos vaikka kuinka medioitte tai tuumaatte jotakin vippas konstia. Ehei, alkuun se on mentävä ja kerittävä koko sutturalle mennyt vihti auki. Tiedättehän ne konstit, kun josks olette lankavihtiä yrittäneet setviä auki.

Alku kun on hämärän peitossa, niin huono se on loppua tajuta ja kun loppua ei kertakaikkiaan ole olemassa. Sekin on aivan mahoton ajatus maaelämässä. Meille se on selvää kuin pläkki, kun vaikka kuinka koetamme hakea päätepistettä, niin sitä ei vain kerta kaikkiaan ole. Elämä on ikuista, uskoisitte jo. Kaikki tulee maksuun ajallaan ja nyt sitten on käsillä maksun aika, hyvät ihmiset.

Kaikki ei ole mennyt aivan niin kuin toiveita on esitetty. Pitää vain katsoa sitä omaa toimintaa. Turhaa sitä on syyttää entisiä miehiä tai sukua. Kaikki on lopulta omissa käsissä. Mitä siitä sitten enempää jaarittelemaan. Siitähän on puhuttu jo iät ja ajat tälläkin foorumilla. Henrikki esittää nyt kysymyksen, mikä on muuttunut? Onko näillä osviitoilla ollut mitään annettavaa? Vai onko niille vain nauraa röhötetty yhdessä tuumin? Vakava paikka, kun Henrikiltä loppuu huumori, niin mille te sitten nauratte? Ittellene vaiko jollekkin muulle?

No se asia minkä vuoksi vouhotin niin, jotta kirjuri meinasi jättää ruokasakkin syömättä. Paittti että taisi siinä olla muukin syy. Se syy onkin sitten niin iso, ettei siitä voida tässä ruveta jaarittamaan. Kova tulee olemaan homma saada asiat tehtyä, mutta uskolla, sinnillä ja sillä suunnattomalla rakkaudella on ihmeiden ainekset ennenki saatu keitettyä maistuvaksi.

Ei sota ole sitä sotaa mitä te pelkäätte. Se on kuulkaa vanhaa aikaa. Uusi sota on näissä vehkeissä ja verkostoissa. Sillä se jyllää täyttä päätä vaan niistä ei puhuta. Kohta ollaan pimennossa, mitä missäkin tapahtuu ja se tietää kaaosta. Ottakaa ja ajatelkaa aikaa kun isä öljylmpun osti. Mitä silloin oli piiruvärkkiä kotosalla? On se vain niin, että näissä kuukausissa tulee sekin hetki, että ei syty lamppu eikä hella.

Henrikille on annettu ukaasi, että älä Henkka pelottele. Vaan pakkohan minun on vähän valaista. Valohan ei ole pahasta vaan hyvästä, aina. Pelko persuuksissa tästä ei tule yhtään mitään ja heikko hermoiset menettää viimeisetkin tajunsa. Niitten kansa saa olla pyyröllään. Ne saatta vaikka tappaa jos tilaisuus tulee. No nyt Henrikille heristellään sormia kirkkaiden taholta. Nyt taisi lipsahtaa liian painavaa puhetta. Jos vaikka vedettäisin nyt siitä langasta ja otettas vähän löysä Jos ei se tapa niin se kuulemma vahvistaa.

Turhaa tässä on jurista joutavan päiviäisyyksiä. Muutokset on tulleet ja ihmisten täytyy muuttaa koko ajatuskantaansa elämään, kuolemaan ja kaikkeuden Jumalaan. Ei se ole muuta kun hetkestä kiinni, kun joka nuppi alkaa säteillä mutta ennen säteilyä voi olla tukalaa. Tukaluus on joka hetki läsnä jossakin päin. Alimassa tasossa se kaasugrilli hehkuu jotta jalkapohjia polttelee. Eikö sitä jo pitäisi juoksemaan lähteä, kun kerran pakottaa niin paljon? Henrikki oli aikoinaan toiminnan mies ja tiesin aina. jotta milloin on pantava tuumasta toimeen. Nyt kuulostaa että kaikki tuumailijat vain tuumailevat ja kohta käy niin, että viimeinen juna meni jo. Mihin sitä sitten ryykätään?

Ottakaa vaari ja tehkää parannus. Sanoi kotikylän pastori joskus. Nyt vaarit on niin huonossa kunnossa ettei niitä enää kannata ottaa. Parannus sentään on tarjolla aina. Senkö saatte aikaiseksi maailma pelastuu. Uskokaa Henrikkiä, siitä tässä on kysymys, parannuksen teosta.

Nyt maailma kutsuu ja kirjurilla on paljon hommaa tiedossa eikä se tuolla seura rouvallakaan aivan toimettomaksi jää tämä tuleva kevät. Niin se vain menee, muuttakaa mallia jos meinaa tylsyys iskeä ja ei niitä kaikkia uutisia kannata jatkuvasti tutkia. Puolet on pöytyä tai väritettyä puhetta mahtimiesten mieleisiksi.

Kaikki aikanaan, olkaa hereillä ittenne suhteen. Liekit kirkkaita kohti ja rukous kanavat täydelle teholle. Meitä kaikkia tarvitaan nyt. Amen ja hallelujaa sanoo Henrikki ja kiittää.