Kysymyksiä ja vastauksia

 Kysymyksiä: Onko tarkoitettu, että sinä Henrikki alat puhumaan kirjurin kautta? Mitä pitää huomioida, että asiat menevät oikein? 

Do diin, nyt päästiin itse asiaan, joka on ollut tuloillaan jo jonkin aikaa. Tämä on juurikin se tarkoitus, koska tarpeellisuus on tärkeintä. Miksi tehdä jotakin? Harjoittelu kausi on nyt saatettu päätökseen. Kirjoitukset on tallessa ja niihin voi aina palata ja se on hyvä se. Aika on oikea ja on totisesti hihojen käärimisen aika.

Ei se ole sen kummempaa kun pistää asia kehille, sanoo tässä Henkka, hymyn kare naamavärkissä. Täällä ollaan valmiita ja kaikkihan toimii kun pannan toimimaan.

Sen verran annan tästä osviittaa, että kirjurin tulee huolehtia omasta jaksamisestaan. On nimittäin sen verran usvaa tulossa putkeen, että heikompia voi pyörryttää. Kyllähän tässä rojektissa on täältäkin apujoukkoja ja kaikkihan tapahtuu Jumalallisen järjestyksen mukaan. Huoletta saatte siitä olla, mutta on hyvä tietää, että kaikki pitää ajatella etukäteen ja suunnitella hyvin.

Ensi ilta on ikään kuin sisään ajo. Silloin tasataan ja toimitetaan asiat mallilleen. Ohjauksessa kun ollaan kaikki tyyni niin pannaan juttu niin sanotusti kehille. Ja jotta kuulijat sais parhaan hyödyn niin he voi kysyä Henrikiltä. Yks kysymys kuulijaa kohti ja paperille rustattuna, ettei synny häslinkiä ja kirjuri pysyy taajuuksilla.

Se takki homma oli minun idea. Maaelossa kun menin asioille kirkonkylään ja oli joku tähellisempi juttu, niin puin semmosen palttoon pälle.Tuli jotenkin uskottavampi ja fiinimpi olo. Näytin oikein isäntämieheltä ja sitähän mie olinkin muitten mielestä, omissa silmissä tunsin olevani  huithaapeli, tähtiin tuijottaja ja kuun kuvajaisten perässä juoksija. Siitä sain kyllä oppirahat maksaa, kun en ittiäni uskonut vaan häpeilin enkä kehannut kaikkia ääneen sanoa. En ees silloin kun tiesin aivan tarkkaan, mihin se naapurin poika katosi. Vihjeitä muka vain tuumailin, mutta onneksi edes sen verran, että saatiin poika ehjänä takaisin.

No nyt sitten nämäkin asiat tulee korjattua, kun saan ittäni ilmaista tällä viissiin. Niin se kuulkaa menee, ettei ne työt ja touhut siihen pääty, kun ruppi maahan pannaan. Uus palttoo vain päälle ja menoksi jos asiankohdat on kohdillaan ja tarvittavat tukijoukot avittaa. 

Jo vain tämä aika tuo henkimaailman niin liki maaelon ihmisiä. Tässä sitä sitten aloitetaan sen suuremman mission tekeminen. Kylmäksi ei jää kukaanj 

a Henrikki nauraa ja kiittää. Pidoissa tavataan pikinmiten!

Jos tietäisit, et puhuisi mitään

 Voi taikkeris maikkeris, Herikki tässä huokaa. On kysytty monella suulla, jotta miten pääkopan saa palvelemaan korkeinta hyvää? Koppa kun haastaa aamusta iltaan ja väliin yölläkin herättää pominallaan. Tämä on kyllä kysymys, joka vaatii todellista tietoa, eikä vain arveluja tai päivittelyjä. Siihen maaelon ihmiset kykenee ja ei millään pääse puusta pitkälle. AAmulla alottaa ja illalla viimeiseksi vielä toteaa, jotta siinä se meni tämäkin päivä, samoilla eväillä ko eilisetkin. Tämä ei tästä kummenen ja sillä siisti.

Tässä se on jutun juuri. Kuka se koneen käyttäjä on? Kuka suoltaa ajatusta solkenaan ja sekoilee sanojen seassa? No itte kukin ja kun ajatusten tulvan alla räpiköidään. niin eihän siitä voi tulla mitään. Naurattaa oikein, kun muistan, miten itte yritin saada selkoa elämääni. Niin kauan se oli hakuammuntaa, kunnes tulin tajuihini. Minä se olen kaikessa. Vaan kun minä on hukassa, niin sitä kuvittelee, jotta ne ovatkin toiset, jotka hääräävät elämässäni. Kuvitelma istuu tiukassa, koska mukavaahan se on toisia mollata omasta onnettomuudesta ja surkeudesta. Se on selvä osviitta, jotta ne jotka napisee ja valittaa, eivät tiedä elämän perusteista yhtään mitään. Haku on niin sanotusti päällä, mutta kun suunta on väär, niin eihän sielä voi löytää. Älliä ei ole kääntää suuntaa vaan vauhtia vain lisätään, jotta mahan alus on jalkoja täynnä. Kiireellä sanotaan olevan psk...loppu. Kiire ja ahneus tarkoittavat tässä samaa. Ahnehditaan niin paljon, että tukehdutaan. Juostaan niin kiiruusti, että kaadutaan läkähdykseen.

Henrikki neuvoo, jotta ole hiljaa. Sulje suusi ja keskity siihen. Yhtään sanaa eikä äännettä anneta tulla. Kun alkaa ylähuulta tai kitalakea pistelemään, ei anneta periksi. Keskitytään olemaan hiljaa. Hiljaa hiljaisuudessa. Joo-o tässä kohtaa alkaa jo kämmenet hiostua. Niin mahdottomalta se tuntuu, mutta nyt onkin kyse muusta kuin tuntumisesta. Huomaa hyvä ihminen se ero. On se vaikeaa, mutta älä anna sen estää sinua.

Voit jatkaa juoksemista tai istuskelua tyhjän panttina. Sehän on sinun oma todellisuus.Voit aina valita mille alat vai alatko millekkään. Sekin peijooni on valinta. Aikaa on, se ei lopu koskaan. Omalla kohdalla on päässyt räknäämään kuinka kauan maa ajassa minulta meni kun tulin vihdoin tajuihini. En kehtaa edes sanoa, koska se voisi antaa luvan teille alkaa lorvistelemaan. 

Tajuihin tuleminen on loistavin kokemus vaikka se kyllä puistattaa, varsinkin nyt. Mikä ihme se sai vanhan Herikikin toistamaan kuolleita kaavoja vuosikymmeniä ja jopa vuosisatoja? Oppi ei kaada ojaan mutta oppimattomuus kaataa ja hautaa alleen kaikki hyvät alut. 

Suunnan siirrosta on kysymys, jos jatkuvasti hamuatte ulkoista, niin sisäinen jää hämärään. Marssijärjestys on päälaellaan ja matka ei joudu. Eikö se nyt ala jo vähitellen valjeta? Valkeudessa on paljon helpompaa astella kuin hämärässä hortoilla. 

Henrikkiä kutsutaan monelta suunnalta nykyisin. Olen kyllä onneni kukkuloilla varsinkin silloin kun joku napsauttaa vihdoin valonsa päälle. Ja onhan tässä seurakannussa vielä niitä, jotka napsuttelee valojaan yhtenään päälle ja pois.  Tietoa on ja taitojakin riittävästi, mutta kun laiskansitkeys vaivaa niin huomaamattaan palaa vanhaan. No minkäpäs sille voi, vanha Henrikki ei jouda vartioimaan nappulaa, vaikka mieli kyllä tekisi. Joten älkää enää napsauttako pois päältä vaan kurillisesti antakaa loistaa.

Jotta semmosta tänään sunnuntaina, pyhänä päivänä. Eletään valossa ja valona. Henrikin työmaat kutsuu ja perästä kuuluu. 

Kyllä on vahva sana

Henrikin tunnelma nyt on kuin pienenä, kun on saanut lahjaksi jotakin, mistä on uneksinut joskus poikasena. On päiviä, hetkiä jolloin koko elämä sytkäyttää kerta laakista polvilleen. Tänään on sellainen päivä. Polvilleen meneminen on suurin KYLLÄ . 

Voi meitä, kun emme ymmärrä, miten elämässä Jumala toimii. Haraamme vastaan, kun emme muusta tiedä, emmekä halua myöntyä. Viimeisen sanan sanomisen tärkeys sokaisee ja tekee kuuroksi. Kuvittelemme enemmän huonoa kuin hyvää. Muutenhan eläisimme paratiisissa, jos hyvän antaisimme tulla esiin. 

Kyllä on hyvä, hyvä on parhaan alku, paras on Luoja Jumala. Jumala on rakkaus, lapset, siitä me elämme ja siihen me heräämme, kun tulemme tietämään elämän.

Henrikki on poissa ja läsnä yhtä aikaa. Mieleen tulee asioita maaelosta, jolloin horjuin ja kaaduin. Mietin miksi? Miksi en silloin tajunnut parastani? Miksi väen vängällä uhittelin ja ylpeilin voimieni tunnossa, vaikka olin aivan tyhjä. Tyhjempi kuin siemen säkki, josta kaikki siemenet on kylvetty peltoon tai taivaan tuuliin. Ketä minä poloinen mies parka kuvittelin petkuttavani? Naapuria vai sukuliaisa, jotka arvioivat tekemisiäni otsat kurtuilla ja suupielissä hymy. Siinä sitä otetaan Henkasta mittaa ja ei taida miespolo kyetä nousemaan enää.

Henkka nousta hutkahti kerta pierasulla, ihan tänne asti. Siinä ei kyselty osoitetta eikä maamerkkejä, ei pankkitilin numeroa tai katetta. Kaikki pyyhkiyty siinä rytäkässä taivaan tuuliin eikä niiden äärelle ole ikkään palattu. Ja minä kun räknäsin aina, ei riitä, riittää, ei riitä. Puskin töitä, kun muusta en tiennyt. Paitti niinä hetkinä, kun ittekseni makasin lavitsalla ja katsoin taivaan tähtiä ja ihmettelin kipua rinnassa. Kaikki ei ollu läheskään selvää vaan niin jatkoin taaperrusta.

Voi veikkoset pitkä on matka ja pidemmäksi menee ihmisen omasta toimesta. Tänään on kuitenki isot kekkerit täällä. Koko joukko on ilosta pinkeinä. Pinkiänä olo tarkoittaa ihan pollevana oloa. Henkimaailmassa ollaan pollevana vähän eri tavalla kuin siellä. Täällä onnitellaan kaikkia osallisia ja jaetaan ansaittu ilo laulamalla kiitosvirsiä moni äänisesti. Se on kuulkaa komiaa kuultavaa kun taivaan kansi soi. Nyt on semmonen aamu ja kyynelten virratessa rakkauden voima sen kun kasvaa ja vahvistuu. Yö on takana, aamu kirkkaana näyttää Luojan armon ja suuruuden.  Eikö siitä jo Henrikkikin pirahuta muutaman kirkkaan kyyneleen. 

Kaiken kaaoksen keskellä rakkaus ei väisty teistä eikä meistä. Jos lopettaisitte hortoilemisen ja asettuisitte armoon, ihan nuin vain huvikseen. Kiinnittäisitte ne sekasotkuiset ajatukset, toiveet ja utopiat sivuun. Istua töröttäisitte Henkan porukkaan vaikka siellä maaelossa vielä olettekin. Kuvitelkaa meät sinne tai ittenne tänne, valoisaan saliin, käsi käteen ja hymy naamaan. Kuvittelulla on enkelin siivet kun se lennähtää eteenpäin. Kuvittele ja elä todeksi. Niin jo vain ankeat aamut muttuu valoisammaksi ja mielen hätäily laantuu.

Ei tässä taikoja tehdä, kaikki on olemassa. Olemassa olosta tässä on kyse. Murtuman raosta se valo pääsee tunkeutumaan pimeimpäänkin loukkoon. Anna ittes murtua ja tulet tietämään mitä armo on. Sanovat kirkkaat tuolta ja lisäävät uutta saundia...

Jopas tässä tätä tulikin ja annahan kattoa mitä sitten seuraavaksi tapahtuu. Tämä on kuin ensi illassa istuttaisiin eturivillä ja jännitetään jotta ei henkiä tahdo muistaa vetää. Muistakaa nyt kuitenkin henkä vetää, teille sen on elinehto, me täällä ollaan hengissä ja hengessä sisällä koko ajan.

Kuullaan, siunataan, kiitetän. Rukoillaan ja ollaan hengessä vahvan herkkiä. Siitä se alkaa uusi elämä.sanoo Henrikki ja kumartaa.