Sanoppa se..

Henrikki on ottanut opikseen. Se tarkoittaa uutta näköalaa elämään. Opiksi ottaminen on ainoa keino saada jotakin totlkkua tilanteisiin. Vanhan kaavan kääntely ei auta miestä eikä naista mäessä eikä mäen alla. Metsään se menee ennemmin tai myöhemmin jos ei älyä muuttaa suuntaa tai korjata kulkusuuntaa.

Henrikki on nyt suorittanut melkoisen projektin ja se tarkoittaa ryhtymistä tiedostelu tehtäviin siirtymistä uusiin hommiin. Aina kun oppi on mennyt päähän tai henkeen paremmin sanottuna voi odottaa uudistavaa ja virkistävää vaihetta. Jotta niin se menee siellä maa elämässäkin. Vanhan aika on ohi ja uusi on tulossa kiivaasti kehiin. Olettko valmiiita?

Niin moni ei ole ja monelle uuden oppiminen on mahdotonta. Pää koppa jauhaa ja lamppu vain ei ota syttyäkseen. Mikä siihen sitten avuksi? Elämä kyllä viimein panee sellaiset koetin kivet kehille, että vihon viimeisetkin jaarittelijat herkeävät jaarittelemasta. Elämä kun ei anna loputtomiin armonpullia selvissä asioissa.

Toimeen paneminen on alku siirtymiselle parempaan vireeseen. Jos ei pane toimeksi, ei ikään pääse perille. Ikään on kova tuomio, koska jotos ei pääty koskaan. Siis ongelman ratkaisu on oman pään sisällä, ei kenenkään toisen. Sehän siinä eniiten sapetta, kun ei voi ketään syyttää. Yksi oppi tuntuu menneen perille ja sekin on jo jotakin.

Jaaritukset pois ja itse asiaan.

Kyllä ne avaimet löytyvät niihin uusiin oviin. Täytyy olla kärsivällinen ja tehdä valmisetelevia töitä. Henki kyllä antaa osviittaa mutta kun kaavoja kännellessä menee aika ja energia. Miten sitä sitten rynistää kun tavarat on jo housuissa...

Ystävät hyvät kaikilla teillä on miljoonia mahdollisuuksia hoitaa nämä keskeneräiset jutut kuntoon. Mitä tuota murehditte? Ilon kautta vaikka sydän rinnassa huutaa. Tavaranpaljouden keskellä venytteleminen ei auta asioiden hoitumista. Niiden alle voi vielä jäädä makaamaan jos ei pidä silmällä asioiden todellista laitaa.  Kaikki joutavan päiväinen kiertoon, ihan joka ainoa pytty, purkki tai pitämätön pusero. Kenelle niitä oikein säilytätte?

Ensi viikko on aikaa panna rojektit alkuun ja hyvään päätökseen. Siinä kun runsautenne keskellä päivitttelette voisitte osoittaa kiitollisuutta. Ei niitä kirota tarvitse ne ovat merkki runsaudesta. Sama runsaus sitä on odotettavissa, kun aika menee vähän edemmäs. Kaikki tarpeellinen on tarpeetonta loppupeleissä. Helpompi on hengittää kun ilma kiertää tyhjentyneiden kaappien hyllyillä...

Tästä on kirjoitettu monta riviä mutta aina vain samassa jamassa ollaan. Miten sitä tottelamattomuutta oikein pitäisi käsitellä? Laiskuus ja saamattomuus ei ole peruste valitusvirsille. Senkin virren veisuu ajan voisi käyttää enemmän hyödyllisesti. Hyöty tulee ajallaan ja maistuu varmasti makealle. Mitään ei tapahdu jos ei mitään tee tai edes ajattrle ryhtyvänsä. Niin se menee elämä ja sato jää korjaamatta.

Nyt sitten asiat alkuun ja viikon päästä on jo paremmat näköalat.  Ottakaa se lusikka nyt käteen ja aloittakaa. Henrikki kiittää ja ryhtyy päivystys hommiin.

Vakavan äärellä

Vakavuus on merkki syvistä mietteistä. Syvien mietteiden meressä on haasteellista uida saati pysyä pinnalla. Pinnalla pysyäkseen on osattava päästää irti, itsensä kelluttaminen, on suuri taito. Nyt sitten mennään syvissä vesissä, itse kukin. On tullut aika päästää itsensä kellumaan, se on tämän ajan suurin kokemus ja opetus. Kelluttaessa ei voi pelätä, koska sitä painuu kuin kivi pohjaan. Pelko on pallo jalassa ja huonohan se on päästä menemään, kun pallo vetää pohjaa kohti.

Pallo jalassa, sanottiin entisvanhaan vangista, jolla oikeasti oli ketjuun kiinnitetty, painava pallo nilkassa. Esto päällä, ettei pane juoksuksi ja vielä karkaa tavoittamattomiin kontrolloivilta tahoilta. Vapauden kaipuussa sitä itse kukin yrittää päästä etenemään, mutta vastukset ovat hidastavia tekijöitä. Vasta kun vastukset on purettu, seuraukset siivilöity ja oppi otettu vastaan, vaikkapa kantapään kautta, jonkunlainen vapauden tuulahdus voi tuntua todemmalta. Kyllä se niin on, että moni asia olisi toinen jos ihminen ottaisi itsensä todesta.

Tällä tasolla tosi on ainoa tila. Täällä touus on vallitsevuutta ja maaelämästä kun tänne hutkahdetaan, voidaan todeta että tosi on taruakin ihmeellisempää. On aivan selvää, että paljastuksien saattelema sielu haluaa tehdä parannuksen. Olen kuullut itkujen ja hammastenkiristelyjen jälkeen todettavan, jotta jos olisin tiennyt en olisi tuota tehnyt. Niin se oli minunkin kohdalla ja voin paljastaa, että jokaisella on jotakin kommentoitavaa tähän. Kaiken keskellä totuus ei lakkaa koskaan olemasta tosi. Mikä siinä on, ettei ihmien käsitä sitä? Pakskalloista sukukuntaa tässä ollaan, mutta oman parhaansa tietämisen luulisi olevan ensimmäinen asia mihin tarttua.

Henrikki on puhunut tästä monissa osviitoissa, koska tämä on kaikkista tärkein asia. Mielelläni kuvaisin tätä näin: Jumala=rakkaus=valo=energia, Jumala=totuus=tosi, Jumala=kaikki=kaikessa.
Mitä enemmän ihminen kieltää ja kieroilee,  sen kauemapana hän on todesta eli Jumalasta. Sen enemmän hänellä on kasvun aiheita ja vaatimuksia. Ihminen itse toteuttaa ja panee toimeksi elämänsä. Jumala antaa ihmisen sooloilla, koska hän tietää, että aikansa säädeltyään ihmisen on palattava oikealle tielle. Siksi elämä on vaikeaa ja hankalaa, kun ihminen ei ota opiksi. Montako reissua sitä tehdään, kuka sen laskee. Herikin laskupää ei riitä antamaan lukuja eikä niillä määrillä ole mitään tekoa, ainoastaan laadulla ja sisällöllä.

Henrikkiä huolettaa moni asia tänään. Voitte ihmetellä, miten sitä huolta nyt kannetaan. Kyllä sitä vain kannetaan, mutta nyt vähän eri tavoilla kun aiemmin. Enne oli oma nokka tuulessa ja se riitti. Nyt ei ole nokkaa eikä tuultakaan, vaan tietoisuus kaikesta saa mietteet syvenemään. Liitymme toisiimme niin monin tavoin, että sen kuvaaminen on tässä mahdotonta. Yksi jos jättää ja toinen jos pettää, niin miten sitten kolmannelle käy? Ei häävisti, sanoo Henkka.

Mitä seuraavaksi? Kenellekkähän sitä soittaa pirauttaisi? Ei ole olemassa yhtäkään jolla olisi valtaalkaa säveltämään toisen elämää. Joka sen tekee niin on kyllä pulassa jossakin kohtaa. Ilmassa vilisee miljoonia kysymyksiä juuuri tästä. Mitä seuraavaksi? Henrikki sanoo nyt, jotta pysykää totuudessa, vain ja ainoastaan. Totuus on Jumalan kyljessä kyyhöittämistä, siitä ei ole vara lähteä hortoilemaan. Totuus on tosi aina.

Tuli  mitä tuli, oli mitä oli, totuus ei muuta mieltään eikä lopeta olemistaan. Ollaan tosissaan tosia ja katsotaan miten äijän tai ämmän käy. Täällä sitä sitten arvuutellaan kuin arvauskeskuksessa ikään, osuiko oikeaan vai upota pärskähtikö. Matkalla ollaan kaikki tyyni, eikä perille pääsyä kannata liian aikaisin alkaa hamuta. Kaikki tulee ajallaan, kunhan kulkupeli on kunnossa. Sen verran tuosta perille pääsystä on sanottava, että maaelossa opetetaan, jotta se on niin kuin elämän jälkeen pötkötellään siellä maan uumenissa odottelemassa viimeistä päivää. Sinne lasketaan palttoo tai takki, ei siellä henki viihdy.  Kuka nyt matojen syötäväksi antautuisi ja kenen intresseihin se kuuluisi? Ruppi on ruppi ja henki on henki. Henki lähtee oitis livohkaan, kun palttoosta on aika jättämässä. Ei se suinkaan oitis pääse lepäilemään mestarin jalkojen juureen tai oikealle puolelle. Oi voi sinne on totisesti matkaa.  Täällä on monta asuinsijaa ja jokainen halkeutuu tai oikeammin talutetaan oikeaan osoitteeseen. Sula mahdottomuus täällä on eksyä tai joutua väärälle osastolle. Hengen laatu sen ratkaisee. Siinä sitä onkin ratkomista, kun sitä neulos neulokselta tutkitaan. Niinhän se Totuus sanoo, jotta hiuskarvatkin lasketaan. Mitään ei jää huomiotta ja joka sanasta otetaan mitta ja paino. Puhumattakaan teoista ja tekemättä jättämisistä. Tämä on ollut kova koulu myös Herikille. Sen sanon, että kukaan ei tuomiota laske eikä palloa jalkaan tällää, muuta kuin ihminen itse. Mahdoton ymmärtää mutta kyllä se lamppu jossakin vaiheessa syttyy. Se on kaikkien tarkoitus ja siihen myös päästään.

Kova on ollut tämä tuokio, kaikki muistikuvat nousevat pintaan ja niitten kanssa tässä elellään. Niin se on siellä, olkookin että osa kokemuksista on pyyhkiytynet niin syvälle, että ne vain ilmoittavat olemisestaan heikoimipina hetkinä. No kaikki selviää ajallaan ja siihen asti ei ole paluuta menneeseen. On vain löysäiltävä liitinkiä ja paidan kulusta, jos alkaa ahdistamaan. Kotia tässä ollaan menossa kaikki ja muistutan vielä, että lopullista kirkkautta kohti askelletaan kivun ja säryn kautta. Myúuten ei polvet taivu rukoukseen, kun tarpeeksi kovilla ottaa. Muistetaan rukoilla, siunata ja kiittää. Nyt juuri on oikea hetki siihen. Amen ja Henrikki kiittää.

Vai rakkauven

Kuuleppa tätä, rakkaus on niin laaja ja moni kertainen asia,että Henrikin suuntaus ja suunnitelma sanoa oikeat sanat meni heti hunigolle. Syystä, kun nyt katso kysyjää Henrikin tarkka aistilla, mahtaa alkaa poskia punottamaan. En nyt muuta tarkoita kun, sen että rakkaus on tainnut unohtua tai sitten sen on tarkoituksellisesti haudattu keittiön nurkkaan ja nisutaikinan pyörittämiseen.

Siitä on iloa muille, mutta ei välttämätää kysyjälle, kun se ei oikein sovi sinne sisuskaluihin enempäänsä. Henrikki laskee nyt leikkiä, koska on lupa lasketella, kun vastaan ottajalla on nauru  ja hymy herkässä, ainakin Henrikin suhteen.

Rakkauden perään huhuillessasi mutta toisaalta sen tyhjäksi tekemisessä on ristiriita. Kun et myönnä kaipaavasi ja uskot ettet saa tai kukaan ei sinulle anna, siis tarkoitan rakkauden yhden sortin lmausta, niin miten luulet sen sitten voivan tapahtua? Kiellät ja myönnät, siihen ei ile olemassa muuta reseptiä ko lakkaa hyvä ihminen kieltämästä ja myönny. Kohta kutsu kujerrus on kuultu ja jossakin kohtaa joku katsoo pidempään, hymyn kare suupielissä. Siinä vaiheessa pane mylly pyörimään ja ota viehätysvoima käyttöön. Olet niin upea naisihminen jotta vanha Henrikkikin hymyilee täällä alvariins siihen suuntaan. Et vain tahdo uskoa millään mitään. Oikein vanhankansan luulotauti omasta kelpaamattomuudesta on iskostunut luihin ja ytimiin. Jos et saa itteäs muuttumaan niin ei se rakkaus pääse tulemaan oven suuta pidemmälle, saati sinne asti. Kiertää kaukaa, kun luule tulevansa hylätyksi ennen kuin soidinmenot pääsevät edes alksoittoa pidemmälle. Yksi törähdys kun ei riitä, ehei hyvin pitkäpiimäiseksi se menee pakosta.

Nyt Herikki haluaa sanoa, jotta nyt se nokka kohti kevättä. Mitä niitä menneitä enää mietit, pistä tuulemaan ja ala uskoa itteesi. Olet melkoinen voiman pesä ja luulottelut saa loppua. tulet kyllä huomaamaan kun ilmapiiri muuttuu. Ota ilo irti ja anna palaa, et ole liian vanha etkä rupsahtanut, sopivasti pyöreä.

Jopas tässä Henrikkikin lämpiää näille puheille. Sekin on ihan elämän merkki. Elossahan tässä ollaan vaikka vähän eri osoitteissa elellään.

Uskot nyt siihen rakkauden parantavaan voimaan ja sillä siisti. Rattaat pyörii jo, tuloksia on ilmassa sano vanhan Henrikin sanoneen ja ilmi tuoneen.
HENRIKKI