Kaikki me menemme samaan suuntaan

Ei ole Henkka ehtiyt edes pistäytyä tällä foorumilla, kun on niin kiirusta pidellyt. Kiire on tekemättömien töiden suma, joita ei vain saa tehdyksi pois tieltä, syystä tai toisesta. Erityinen päivä on tänään, kun ystäväni Ritu täyttää vuosia. Siksi järjestin tämän piiaphduksen, että voi kertoa muutamista havainnoista hänen suhteensa. Olen ollut aina kiinnostunut hänen laisistaan, niin maa elämässä kuin täällä tasolla. Joku voi kuvitella, ettei täällä vilkuilla toisia sillä silmällä, mutta voin kertoa, että täällä hehkutaan myötämielistä energiaa, kun joku hengen heimolainen ilmaantuu. Hengenheimolaisuus on aihe, josta kannattaisi kirjurin kirjoittaa. Nyky ihmiset ovat taivaallisen tietämättömiä vetovoiman laista. Se on kuitenkin yksi perustavaa laatua oleva, koossapitävä voima. Sen alaisuudessa tapahtuu niin hyvää kuin pahaakin. Täällä sitä pahaa ei ilmene, mutta maaelämässä runsainmitoin. Niin Ritu on edennyt taipaleellaan monta askelta oikeaan suuntaan. Vaikeaksi asian tekee se, ettei hän usko itseensä. Hänen hienotunteinen suhtautuminen estää häntä sanomasta asioita suoraan. Hän nielee sanat ja sulloo ne vatsaansa. Siellä ne sitten tekevät matkaa ylös ja alas, harvemmin ulos, mikä kyllä helpottaisi oloa. Kunnon pieru parantaa kummasti olotilaa. Sanojen nieleminen kaasuunnuttaa vatsan ja kaasu imeytyy verenkiertoon. Yksinkertainen ja ymmärrettävä asia. Happamat ilmeet viestivät kaasuisesta ootilasta, nieletyistä sanoista ja pakahduttavista tunteista, jotka sitten nousevat esiin menneisyyden kokemuksista. Kuinka paljon itsekenelläkin on näitä pakahduttavia muistoja ja tunne tiloja? Tänne tullessa ne ovat muistoina, jotka estävät vapautumisen. Vapautumisestahan tässä on kysymys,tulla siksi todeksi kuka on. Ei kenenkään muun ajatuksen jatke, toiveiden tynnyri eikä mielistelijä.Vaan oma todellinen itse. Vaan vielä haluan muistuttaa Ritua oman tahdonvoiman suunnattomasta voimasta. Nyt jos koskaan ala vihdoin uskoa hyvään elämään. Sen teet mihin uskot. Usko tai älä, olet uskottelun mestari hiljaisessa mielessä. Harva lopulta tietää, mitä pään sisällä tapahtuu. En tarkoita, että Ritun tarvitsee torille mennä ilmituomaan tahtotilojaan, vaan sanoa ääneen mielenliikkeet, jotka voivat aiheuttaa punehtuneita poskia kuulijoissa. Mistä tietämättömät muuten saavat tietää todesta, kuin niiltä joilla on jo tieto siitä. Valehtelemaan kaikki ovat kykeneviä vaan totuuden puhjat ovat harvassa. Luottamus Jumalaan on luottamusta elämään. Vähemmälläkin päivittelyllä selviää ja mitäänhän se ei auta vaikka aamusta iltaan huokaa kuinka ihmiskunta on hukkaamassa elämänsä. Sillekkään ei kukaan voi mitään, koska ne jotka ovat kadottaneet itsensä, kadottavat myös elämänsä tämän kertaisen mahdollisuuden Siispä eteenpäin sanoo elämänmestari. Tavataan taas sanoo Henkka joka kumartaa ja kiittää