Romahtaa, ei romahda, romahtaa

Henrikki ei malta olla hiljaa vaikka joku jo toivoi, että pidä sinä jo pienempää suuta. Suun pienemmällä pitäminen saa aikaan monenlaista tuntemusta. Nyt kun aika ottaa etunojan ja huiskauttaa hyppääjät ties minne, on pakko avata taas sanallista arkkua. Kirjuri on hyvässä vireessä, niin mikäs tässä on luritella.

Romahtaako joku maaelämässä? Siitä on esitetty kysymyksiä jo tovin. Mitä luulette? Luulohan ei ole tiedon väärti, mutta Henrikki on nähnyt kuinka paljon ihmiset luulottelee vaikka tosi asiallinen tietokin on nähtävillä. Romahtaminen tarkoittaa jonkun asian lopahtamista niille sijoilleen. Joku ei vain pysy tolpillaan vaan kaatua kumahtaa tai romahtaa alas. Sehän tarkoittaa alkujaan sitä, että pytinki tai systeemi ei ole rakennettu hyvin tai sen perustukset on virheelliseksi mitoitettu.  Johan se joutaa romahtamaankin, kun se ei kerran kestä.

Maaelämässä rohmahtamiset ovat hyvin tavanomaisia. Milloin romahtaa ylikuormittunut katto, toisinaan nojollaan oleva vanha talo tai lato, milloin huterasti rustattu silta tai huijaamalla kyhätty varasto. Sitten ihmetellään ja kauhistellaan, mutta eihän siinä oikeastaan ole mitään outoa. Se mistä jo elämänmestari Jeesus opettaa, jotta hiekalle rakennettu ei tule kestämään. Eikös sitä kannata enempi pohtia millä ne rustingit saiai pysymään koossa?

Ihmiselossa romahtamiset ovat kovaakin kovempia juttuja. Jos sitä on elätellyt toivoa yllä jonkun asian, tilaisuuden tai ihmisen suhteen, vääristyneillä motiiveilla, kieroudella tai peijooni omaetuisesti, niin johan lopahtaminen vie alakuloon. Alakuloinen ihminen ei ole häävisti kiinni elämässään. Siinä romauksessa saatta mennä hutera terveys ja vaikka koko henki. Niin tärkeästä asiasta on lopen kysymys.

Eikö se ole järkevää suhtautua itteensä ja elämäänsä totuuden mukaisesti? Tuo totuus taitaa olla niin monenkirjavaa, jotta se aiheuttaa kaikenlaiset kähinät ihmisten välille. Jokainen kun haluaa olla oikiassa vaikka kaikki osviitat näyttäis, jotta metsään menee. Kyllä Henrikkikin sai tuta ittsessänsä tämän. Kaikki asianhaarat sotivat vastaan ja minä poika vain touhusin jääräpäisesti ideoitteni kimpussa. Huonostihan siinä kävi jossakin mielessä vaan nyt kun asiaa katsoo, niin lopena hyväksi kaikki muuttui. Kukaan muu ei kuollu, minä Henrikki vain hutkahdin tälle hengen tasolle. Kysymys oli ittensä oikeanlaisesta huomioimisesta. Liian kilttinä ja kuuliaisena heiluminen romahdutti sydämen ja se oli sitten menoa.  Joku sanoo jotta eihän tuossa ole mitään järkeä.  Voin sanoa että järki ei anna oikeita vastauksia likikään aina, mukana häätyy olla sydän eli usko. Siitähän sitä puhutaan nykysin siellä ja se on hyvä se. Pässinpäät ja jankuttajat kävyät kovaa elämän koulua mutta kun romahtelevat muutaman kerran niin jo vain kynä tai lusikka alkaa pysymään kädessä oikialla ja kestävämmällä mallilla.

Niin se on kuulkaa rakkaat. Antakaa rojujen romahtaa mutta älkää jääkö kaatuvien systeemien alle. Varautukaa ajoissa suuriin romahtamisiin olemalla hereillä ittenne suhteen. Lopettakaa se iän ikuinen jaamaaminen ja tehkää asioille jotakin uudistavaa ja tuoretta. Vanhat kaavat eivät päde tulevaisuudessa ja jotta uudet tuulet pääsee puhaltamaan vanhentuneet höskät romahtaa. On hyvä tarkistaa oma suhtautuminen ennen kuin alkaa moittimaan muita. Antaa toisten hoidella omat systeeminsä ja hoidellaan itte omamme. Jossakin kohtaa sitä yhteen tullaan ja sitten se onkin melkosta pajatusta.

Uusi vuosi astuu kohta ajanlaskijoiden allakoihin. Sivuja käänellessä kannattaa tehdä niitä hyviä lupauksia. Henrikki on luvannut hoitaa leiviskänsä niin hyvin kuin taitaa ja apujoukot ovat luvanneet avittaa. Kirjurilla on monta rautaa tulessa mutta on hänkin luvannu Henrikille antaa mahdollisuuden tulla enemmän esille. Saapa nähdä milloin lähdemme puhujamatkoille. Tervetuloa sitten vaan tapaamaan, se onkin sitten jo ensi vuoden huippu juttu ja se ei tule romahtamaan, kun kaikki viritykset tehdään oikein.

Olkaa tarkkoja ja huolehtikaa ikkunat ja ovet kiinni, sähköhellat pois päältä ja kynttilät sammuksiin. Älkää hosuko, jalkaisin kävelemällä ehtii oikein hyvin. Kuulumisiin ja paikkoin melkein näkymisiinkin. Se on terveppä terve!

Tuskalla on monen kasvot

Aika runolliseksi on Henrikin alettava, kun tunteiden myllerrys kuulostaa ja näyttää täyttävän koko maan piirin. Miksiköhän niin monella maaihmisellä on meneillään kertauskurssien päätöskokeet? Siitähän tässä on ilmiselvästi kyse. Itku ja hammastenkin kiristys on memeillään vaikka päälisin puolin kaikki näyttäisi olevan mallillaan.

Maaihminen, joka ei henkimaailmasta tiedä hönkäsenpöläystä kiroaa elämää ja valtiovaltaa ja taitaa se Ukko yli Jumalakin saada osansa. Nyrkkiä heristellään ja pahaa puhutaan oikein urakalla. Hermot on riekaleina, rahat ei riitä, perheessä kaaos ja naapureiden kanssa ei ole sanottu halaistua sanaa sitten viimeisemmän koetoksen jälkeen.

Täältä katsottuna kaikki näyttää tulleen vähintääkin hulluksi tai on ainakin tulemaisillaan kaistapääksi. Meno vain jatkuu ja mihin se mahtaa johtaa? Tämä on puheenaihe täällä ja samoin niissä piireissä, jotka jonkun verran ovat niin sanotusti Hoon päällä. Eikö nyt vihdoin jo alkaisi polla säteillä? Sätilystä puheenollen maaelämässä säteilee tällä hetkellä niin paljon, että mittarit kuumenevat ylikierroksilla. Ei mittarit pysty edes näyttämään todellisa arvoja.

Tuska on syvältä nouseva kipu tai korvennus. Kuinka syvältä se yleensä voi nousta, jos kehoa katsotaan? Ei kovin syvältä, kun mahalaukkukin olla töröttää muutaman vaaksan päässä henkireiästä. Kyse on aivan muusta. Se on sielun syövereiden puhetta ihmis pololle. Sille kuurolle ja sokealle joka ei edelleenkään muuta suuntaa.Toisaalta ne joilla sielun syöverit on jo tuttuja voivat tuta korvennuksessaan kansakulkijoidensakkin korvennuksia. Se voip olla vähän niin kuin sovittua tuunia. Se i ole kuulkaa rakkaat lapset aivan niin kuin te ajatelette. Kyse on paljon laajemmasta ja hyvin suuresta asiasta.

Sielu muistaa ikävän, ilon, surun. Tunteet kumpuavat henkisistä ulottuvuuksista vaikka sytön tunteille voi antaa joku ihminen. On aina muistettava, että ihminen koristautuu milloin minkäkinlaiseen ruppiin, mutta sielu on se ratkaiseva tekijä. Sielu on syntynyt rakkaudesta rakastamaan. Ja nyt on sanottava, että kyse ei ole tempun tekemisestä, joku hepsankeikan tai häntä heikin kanssa. Rakkaus on ylevää tunnetta, josta koko maailmankaikkeus saa elämänsä.

Henrikki tässä nyt sanoo, jotta älä sinä sure mahdotonta. Sellaista mahdotonta ei olekkaan etteikö sille jotakin voida. Muistat vain pyytää niin jo vain apujoukot alkavat asioita järjestelemään. Mikä siinä on kun sitä apua ei osata pyytää? Sitä vartenhan täällä huseerataan, jotta apua annetaan ja kasvetaan samalla niissä asioissa, mistä milloinkin on kysymys. Apua tulee ajallaan ja juuri oikealla tavalla niin ettei se riko vaan korjaa. Mitä apua se sellainen on, jossa joku kärsii vain lisää?

Kaikkea ei pidä yksin hunteerata vaan on hyvä asioistansa puhella, jos ei muille niin ainakin meille tänne. Henrikin kuulolaite rekisteröi hyvin pienetkin pirahdukset. Puolesta ei voida elää vaan mieluusti ohjeistusta annamme. Se on sitten toinen tarina onko ne omat kuulolaitteet sillä taajuudella, että niihin reakoidaan? Melko pakuspäistä porukkaa ja uskomattoman sinnikkoja. Ei millään taivu vaan seistä töröttää niillä sijoillaan hamaan hautaan saakka. Olisi vaikka ottanut muutaman sivuaskeleen niin ei tarvitsisi niin kovasti kärsiä. Apu voi nimittäin olla sivuaskeleen mitan päässä, siinä se on ollut ja on edelleen. Vaan kun on päättänyt ristinsä kantaa niin sitten saa kantaa ihan itteksensä.

Rakkaudesta on kysymys. Helpotta se kohta, kun vuoden vaihteesta päästään menemään. Sinne asti tulee jokaisen koettaa opetella hengittämään ja hengähtämään. Sitten alkaa aivan toisen sorttiset tekemiset. Tai paremmin sanottuna vanhojen kaavojen kääntely päättyy ja uusista ei ole tietoa. Arvotukset ovat sitten mukavaa ajan kulua. Mikä se on? Ei näy ei kuuluu vaan tuntuu joka solussa?
Siinäpä pulma?

Vielä sen verran tästä monen kasvoisesta ihmisestä. Se olet sinä itse. Sinun naamavärkki on muuttanut mallia ja muotoa laskemattomat kerrat. Samoin ne on sinun kanssakulkijat, rakastetut ja vihamiehet. Joskus, kun sellainen epeli tulee vastaan, joka vääntää vatsaa ja saa sydämen sykkyrälle, voipi olla rakastettu edellisiltä kerroilta. Ei sitä pidä pahastua eikä hermoilla. Kaikki kohtaamiset näissä merkeissä tutuu jotenki enemmän oudoilta ja kummallisilta. Jos vähän malttaisit hengittää, niin kyllä se vastaus löytyy. Tuskan määrä kertoo kääntäen rakkauden suurudelta. Eli ei ole pikku pörinöistä kyse.

Koetetaan ymmärtää itteä ja samalla niitä hankalia sukulaisia. Kaikki sitä ollaan samassa venheessä vaikka vene onkin suunnattoman suuri. Kuka nyt sattuu vieressä kyhjöttämään, hälläkin on syynsä siinä olla. Rakastetaan elämää tästä päivästä alkaen enemmän kuin ennen. Henrikki on oppinut tämän vasta nyt ja oi kuinka kaihoisalta tosinaan tuntuu muistaa niitä päiviä, kun olisi voinut hyvän sanan sanoa ja ei kyennyt kun selkänsä kääntämään ja marssimaan pois. Nyt sitä sitten opiskellaan sitäkin sorttimenttia, ettei marssita vaan kumarretaan.

Henrikki kiittää ja kumartaa. Nyt se käy jo helpommin.

Kaikkea kanssa

Nyt sitten on jyrähtänyt käyntiin kunnon myllerrys. Olen antanut asiasta osviittoja jo aiemmin. Harva lukijoista tuntuu käsittävän mistä tässä on kysymys. Eletään kuin ennenkin, voidaan kyllä käännellä kylkiä unen houreessa ja potea pientä pahoinvointia, mutta sitten ei piitata tuon taivaallista. Oi ja voi, tämä huolestuttaa Henrikkiäkin. Mitä sitä pitää siten tapahtua, että ihmispolo tajuaa ryhtyä käyttämään pääkoppaansa oikeisiin asioihin?

Pääkopan käytöstä on kysymys. Houriossa elävät kuvittelevat, että  kaikki on ennalta määrättyä kuitenkin ja että joku pelastaa pulasta, kun on ensin on itse sössinyt elämänsä pahemman kerran jumiin. Syytelläään milloin ketäkin ja jopa heristellään nyrkkiä tänne henkimaailmaan, kun oman hiekkalaatikon hiekat on sotkettu. Odotellaan taivaallisten väliintuloa ja toivotaan parasta sekä pelätään pahiinta. Itse ei olla halukkaita eväänsä väräyttämään oman elonsa suhteen. Oi ja voi tästä sitä käydään keskustelua tälläkin tasolla.

Hidasta on ihmispolon kasvu, sen voin kertoa, tuskastuttavan hidasta. Vaikka hitaus ei täällä ole samaa kun siellä maaelämässä. Täällä kun kaikki on näkyvillä ja liikkuminen on ajatuksen mitan päässä. Sitä ei ihmisen älli voi tajuta. Pitäisi päästää itsensä leijumaan niin jo alkaisi tapahtua. Leijuminen ei onnistu, kun on tällännyt pallon jalkaansa ei pääse siitä irti. Halua on mutta kykyä ja tahotoa puuttuu. Olla tollotetaan vaan siinä iankaikkisessa luulossa, mitä on viljelty kaiken maailman auktoriteettien  toimesta. Harhaan johtajilla on ollut ja on edelleen mahtvat markkinat maaelossa. Hyvä uskoisia kun on helppo johtaa. Ne ei älyä kattoa asioiden syitä vaan räknäävät seurauksia.

Henrikki on tuohduksissa. En nyt halua aivan lättänäksi lukijoita tainnuttaa. Tuskastuttaa vain, kun selkeita asioita ei oteta kuuleviin korviin. Huokaillaan ja väkisin pusketaan samaan muottiin koko elämä. Henrikki ja kumppanit eivät voi ratkoa itse aiheutettuja viivästyksiä ja virheellisiä johtopäätelmiä. Kyllä me aktiivisesti koetamme osviittoja antaa, mutta kun tulokset on niin laihoja niin toisinaan tulee mieleen, että antaa olla koko hoito. Se on se kohta jossa minäkin painiskelen. Kärsivällisyyden kanssa.

Kyllä täytyy kirkkaita kunnioittaa, he eivät hättäile eivätkä hermoile. He vaan säteilee ja välittää energiaa oikeilla taajuuksilla. Siittä sitten pääsevät nauttimaan ne, jotka ovat mielensä rauhoittaneet ja sydämensä aukaiseet taivaan tahdolle. Ne on niitä valopäitä, joille maaihmiset edellenkin naureskelevat, poloiset, kun eivät käsitä omaa parastaan.

Hengessä ylevöityneet ovat maaelon tärkeimpiä kansalaisia. He piut paut välittää muitten meuhkaamisista. Heillä on todellinen tieto, miten tässä edetään. Onnettomat ruikuttajat keräävät hiilikasaa päänsä päälle. Sanon minä, että voi sitä porotusta ja siltikään ei lamppu syty.

No Henrikin energiat on tänään vähän liikkeellä ja tahkeita. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen ja kukaan ei ole irrallinen mistään. Oma liikkumavara on olemassa mutta näinä aikoina yhteinen ponnistus muutoksen loppuun viemiseen vaatii kaikien ponniosteluja. Urakka ei ole kenellekkään helppo mutta lohdutuksen sanoja sen verran, että muutosta ei voi pysäyttää millään, vaikka hallitukset ja isot kihot yrittää hankaloittaa kaikkella tavoin. Niillä on pelko persuuksissa, koska samalla rytinällä heidän illuusionsa tulevat kaatua romahtamaan. Valheelliset asiat työntyvät esille ja sekös vasta hirvittää niitä, joilla ei ole puhtaita jauhoja pussissa. Uskottavuuden mentyä jäljelle jää kasa hiiltä ja pölyä.

Henrikin neuvo on se, että jokaisen maaelossa mukana olevan tulisi vihdoin siivota oma elämä ja huusholli. Se tarkoittaa tiukan siivilöinnin alkua. Mitä elämän kielteistä asiaa tai suhdetta pidetään yllä väen vängällä? Millä kuormitetaan omaa terveyttä, mieltä ja pörssiä? Miksi ajatusroska rehoittaa edelleen omassa päässä ja arjessa? Kenen käsikirjoittamassa näytelmässä ollaan, jos omat todelliset vuorosanat juuttuu kurkkuun tai milloin mihinkin kehon osaan?

Nyt on suuren oivaltamisen aika. Se ei ole tulevaisuuden hämärissä vaan juuri nyt. Tieto totuudesta on aina olemassa koskaan se ei ole ollut pilotettuna vaan sitä ei ole haluttu ymmärtää.

On esitetty lukuisia kysymyksiä ajasta ja seuraavista käänteistä. Jokaisella tuntuu olevan joku käsitys muutoksen vaatimuksesta. Se on kerta kaikkiaan niin, että muutos lähtee ainoastaan omasta itsestä.
Arjesta siinä missä jamassa sitä on. Kysymys kuuluu mitä pitää muuttua itsessä? Tavoite on paranemisessa. Lisäsairauksia ei pidä haalia. Haalimiset on haalittu ja nyt pitää pyrkiä purkamaan virheelliset haalimiset. Panna itsestä pois kaikki höpötykset. Mitä mahtaa jäädä jäljelle kun höpötykset riisutaan? No se on se kuuluisa totuus itsestä ja elämästä. Ei enään tulkintaa eikä epäröintiä.

Henrikki muistuttaa vielä, että muutos on täällä ja siellä. Olemme kaikki yhtä samaa suurta ja suunnatonta verkostoa. Yhden valon syttyessä se antaa valoaan myös hämärässä huojuville. Jo vain hekin havahtuvat katsomaan valoon päin ja asellus helpottuu. Puhukaa totta ystävät hyvät.  Puhukaa sydämestä ja katsokaa mitä tapahtuu. Valo sen kun lisääntyy.

Heippa vaan ja hellät tunteet. Henrikki ottaa aika lisän ja käy moikkaamassa muutamaa tuttua.

Koneistot kuntoon

Nyt on korkea aika palata alkujuurille. Maailman melske alkaa olla sitä luokkaa, jotta sinne voi oikeasti sekaantua. Mennä eksyksiin ja sieltä on melko mutkikasta päästä pois. Mitä sekavammaksi elämä kaikkiaan menee, on hyvä  muistaa missä se oman jalka vipajaa. Turhaan sitä koettaa hamuta liian kanssa, vaan asettua häätyy.

Pienessä on kaiken suuren aihiot. Suurikin on saanut alkunsa pienen pienestä ja sallimuksien kautta se on sitten sinkunut venynyt ja paukunut siihen mittaan jossa se nyt töröttää. Jos kaoetamme kattoa alkua emme näe sitä, mutta siellä se on, kun menee tarpeeksi syvälle asioiden ytimeen.

Maailmakaikkeus laajenee laajenemistaan. Ihminen kasvaa kasvamistaan vaikka tuntuu että kasvaminen on väärä sana, mutta on muistettava jotta mistä se ihminen kasvunsa ainekset ottaa? Erehdyksistä, vahingonteoista, itsekkyydestä ja ikeydestä. Tarpeeksi kun sitä vakoa vetelee niin jo vain jalka tökkää. Meneekö ihminen persuuksilleen vai kumahtaako nokillensa? Sitä ei Henrikkikään ala arvuuttelemaan. Vaan kun yläs älyää nousta niin rupaa sitä kattomaan jotta mihin se kenkä tökkäsi? Samalla sitä on pakko vilasta minkälaista jälkeä on aikaan saanut. Kipeä on ruppi ja sisuskaluissa velloo. No oppi on menossa umpiluuhun. Jotakin pitää muuttua.

Isomassa mittakaavassa nyt on menossa melkoiset opinläksyt. Pienemmät kihot yrittää tulla tajuihinsa isojen kihojen hulluuksista. Järki ihmiset koettaa huutaa isoon ääneen ja koko maailma pomppii puoleleta toiselle.

Henrikki näkee täältä asiat eri perspektiivistä. Näen sen alun ja uskokaa tai älkään alkuun ollaan palaamassa isolla älä mölöllä. Kaikki humpuuki paljastuu ja totuus tulla pullahtaa pintaan. Siinä sitä on sitten ihmettelemistä monen kertasesti, jotta miten on voitu kasvaa niin väärille urille. No kasvu vaatii kärsimyksen ja kärsimys on seurausta. Se ei ole syy.

Pysykää perustuksilla. Nyt ei auta hätäillä eikä hermostua. Kaatuu se tämä systeemi mutta se kaatuu juurilleen jossa uudet alut jo itävät. Vanha väärä menee manan majoille ja ruokkii samalla uusia alkuja. Enään ei siihen suuntaan mennä, se on varmaa. Oppi ja ikä kaikki. Sanoo Henrikki, joka
huiskuttelee milloin minkäkilaisilla vehkeillä...jotta tulisi huomioiduksi.

Kaikki ollaan samalla matkalla

Henrikin kyselytunti on aikamoista sekamelskaa. Paljon on kysymyksiä, joihin kyllä on vastaukset löydettävissä ihan kysyjän omasta kopasta ja elämänpiiristä. Toisaalta sanotaan, että kysyvä ei eksy tieltä, mutta kyllä täytyy tunnustaa, että osa kysyjistä ei ole noussut edes tielle, vaan haahuilee pitkin pientareita ja ihmettelee, että missä on.

Mikä siinä oikein on, kun kokemukset eivät saa ihmistä muuttamaan mallia? Kuinka sitä oikeasti tehdään aina samat päätelmät ja vaikka kuinka osviittoja annetaan, ihminen vaan mennä posottaa mistään piittaamatta. Tarve kaatuilla on kiistaton, vaikka kipeää tekee, niin mikään ei muutu. Nyt täältä katsottuna maaelämä on yhtä hullunmyllyä.

Kuitenkin jokainen on samaan suuntaan menollaan, vaikka se voi tuntua ettei tässä mihinkään mennä. Kierretään kehää vuodesta vuoteen, elämästä elämään ja samat teemat. Oppiminen on niin hidasta mutta se on varmaa, koska se ei voi loppua koskaan. Kaikki pääsee joskus perille, se on lohtu se.

Tämä matkalla oleminen on oikeastaan aika fiini asia. Henrikkinä elläissäni ei juurikaan matkusteltu vaan pyörittiin kotitanhuvilla. Aina oli työtä ja touhua. Ei siinä ehitty sinistä hetkeä viettämään tai mielenuhaa kehittelemään. Nyt tilanne on aivan toinen ja vasta se täällä oikein avautuu tämä näköala.

Hätähousut unohtaa ittensä ja polttavat niin päreensä kun mahalaukkunsa. Kaikkea kun ei voi saada eikä kaikkea tarvitse haalia. Ihminen kun ei voi  olla ´kahdessa osoitteessa yhtä aikaa vaikka kuinka kokisi olevansa tärkeä. Henkimaailmassa kirkkaat voivat olla vaikka kymmenessä tilassa yhtä aikaa, meikäläisen hohteella on tekemistä tässä yhdessä. Toki kun yhteydet on saatu pelittämään niin samoilla linjoilla voi olla useampia. Se on sellainen energiatekninen juttu.

On niitä kysymyksiä esitetty ja toiveita osviitoista. Haluan nyt olla tosissaan suora ja totuudellinen. Se voi kuulostaa ikävältä tai vihon viimeiseltä, mutta kun tosi ei pala missään tulessa ja meitä täällä sitoo yhteinen tosi. Tietenkin se, että viestin voi verhota, mutta sisältö pysyy samana. Se on henkimaailman ehdottomuus tällä tasolla. Tasojahan on lukemattomia, mutta tämä taso on totuus taso ja täälä ei venkuilla eikä vedätetä. Täytyy kyllä myöntää, että maaelossa oli vähän sellaista vedätyksen meininkiä toisinaan. Ympäripyöreitten puhuminen, kun on yksi tapa pysyä väleissä sukulaisten ja naapureitten kanssa. Sen voin sanoa että se ei johda mihinkään ja tässä kohtaa kolahtaa se esiemerkki siitä solokkuämpäristä.

Sehän tarkoittaa kaikenlaisten tähteiden, ylijääneiden osien, työntämistä samaan pyttyyn. Siellä ne ovat sulassa sovussa kaikki. No aikansa siellä ässehtiessään ne peijoonit voi ruveta käymään. Siitä varsinainen sotku syntyy. Se solokku mistä nyt sitten puhutaan tarkottaa elämän kokemusten jäämiä jotka ovat jääneet kiertämään kehää ihmisen päähän ja malliin elää. Solokusta ei voi tulla tolokkua, sanoo Henrikki.

Pitäisi osata päästää menemään kaikki vanhat kaunat ja niitten kaiut. Mitä niitä enää velloo ja jauhaa. Käymään se pytty alkaa vähemmästäkin. No mihin se sakka asettuu? Tukkii kaikki röörit ja vasta kun se alkaa sapettamaan. Sapettamisen voi tunnistaa, haistaa ja maistaa. Ei ole hääviä huomata, että kaikki on ollu aivan joutavan päiväisitä jahkaamista. Sitä se on se kirkkaitten opetus, saat sen mitä touhuat ja teet. Niin ja jo ajatus saa aikaan sakkaantumisen.

Mitä tuota pyttyä pyörittämään? Tekee sen minkä tajuaa hyväksi ittellensä ja siinä samalla sitä tekee todellisen palvelun myös tosille. Siinä se totuus tulee esille. Siinä on hyvä seisoa töröttää, ei heiluta tuulet eikä tuiskut. Jos joku ei kestä kuulla totuutta, niin se on hänen oppinsa paikka. Kamalaa sanon minä, että toiset alkaa peesaamaan näitä onnettomia. Pelko maineen menttämisestä pyllistyttää ihmisiä milloin mihinkin suuntaan. Siitä ei kunnian kukko ala lauleskelemaan.

Osviittaa haluan antaa, mutta se ei tarkoita sitä että niistä tulee uskonkappaleita. omassa ittessä ja elämässä on tärkeää elellä päivä kerrallaan. Silloin kun iloitaan, ollaan vaan iloisia. Ei rakenneta pilvilinnoja, jotka tulla romahtaa alas seuraavassa käänteessä. Kun surraan niin surraan ja pirautellaan kyyneleitä. Elämä on matkalla oloa ja joka askeleessa on mahdollisuus. Semmosta ei olekkaan etteikö se johonkin johda. Sen minä vielä sanon, jotta tosilla tuulee enemmän ja toiset pysyy matalissa vesissä. Tärkeintä on olla siinä missä on ja tehdä sen minkä tahtoo ihan itte tehdä. Apua voi tarjota mutta puolesta ei pidä elää. Jokainen vastaa omaan huutonsa tai mykkyytensä ihan itte. Loppupeleissä sitten setvitään mikä oli minkäki jutun juuri. Mikään ei ole turhaa vaan kaikessa on omat virityksensä.

Ollaan ihmisiksi siellä ja täällä sitä vasta ollaanki. Jos jotakin viiniä vielä tähän loppuun sanoisi, niin jotta luottakaa sydämen ääneen, se panee sukat pyörimään jaloissa, mahan mylläämään ja voipihan se olla jotta pakoputken pörinä viimeistään herättää huomaamaan ne hyvät vibat elämässä!

Hippa vaan ja hellät tunteet, tavataan taas taivaallisilla taajuuksilla. Henrikki

Osaatko rukoilla?

Henrikki haluaa nyt kaivaa muistilokeroita niin itteltänsä kuin lukijoilta ja kirjuriltakin. Yhteisessä venheessä tässä seilaillaan, vaikka kuvittelemme aivan muuta. Yhteys on helppo kuvailla, kun vähän laajentaa omaa piiruvärkkiään. Kaikki ei ole näkyvillä läheskään. Jos jotenkin koetan kertoa, mitä nyt olen saanut tietooni, niin ihmisenä ollessa näkyvyys on alle yhden. Niin, jos 100 on katto, niin alle yhden reiästä sitä ihmispolo tiirailee ja pitää peijjoni suurta ääntä, kuinka paljonon tietävinään. Onhan niitä tietävinään olevia, jotka kailottaa suureen ääneen, kuinka systeemit pyörii. Olen sen nähnyt täällä, että mitä enemmän on tietoa, sen vähä-äänisemmiksi ne käy. He vain hohtaa kirkkautta hiljaisuudestaan päin. Siinä ei ääniefektejä tarvita, kun mestari on paikalla. Kaikki tykkänään vaikenee ja antautuu vain olemaan.

Rukoileminen on vähän saman sorttista yhteyteen siirtymistä. Ensin täytyy virittyä oikeille sfäärille, taivaskanavalle. Jos viritysnappula ja taajuus pysyttelee vain maallisissa  on aivan yhtä tyhjän kanssa huhuilla yläkertaan. Toki yäkerta kuulee ja ymmärtää, mutta kun rukoilijan sydän on kiinni, niin tehot putoaa puoleen. Sen käsittäminen jotta puolet ja puolet koskee kaikkea, ei pelkästään leivän jakamista tai jonkun ryhtymisen jyvittämistä. Me täällä vastaamme aina omasta osuudestamme, mutta ihmispolot eivät tahdo käsittää oman osuutensa merkitystä. Silloin kun mutisette rukouksianne puolihuolimattomasti, niin mekin ollaan puolihuolimattomasti paikalla. Meillä kun ei ole valtuuksia täyttää yhtään enempää toiveita. Toisaalta toiveet ovat kyllä aivan oma lukunsa. Ihmiset toivovat niin paljon ja kaikkea, jotta ei vanha Herikkikkään kykene niitä edes noteeraamaan. Se on kuulkaa niin, että jos pääkoppa on täynnä kaikenmaailman hullutuksia, niin se näyttää kun sekasortoiselta, liian täyteen ahdetulta romukaapilta. Ottakaapa varsten ja aukaiskaa yksi kaappi, jossa vallitsee iloinen sekasotku. Miten luulette löytävänne sen punaisen langanpään tai vaikka koko kerän? Se on aivan mahdoton tehtävä. Ei muutako kuin koko sisältö ensin ulos ja sitten sisään. Ja kas perimmäisen pussukan takaa kaivattu keräkin löytyy. Tarkoitan vain sitä, että ajatusmyllyt täytyy selkeyttää, istua hissukseen niin kauan, että koppa hiljenee. Sitten vasta taajuus alkaa täyttyä ja kuuluvuus parantua.

Meillä täälä on taajuudet aina kohdillaan. Sirä varten on olemassa aivan omat hienosäädät. Heti kun maaelon henki alkaa lähetystään virittämään, täällä ollaan hereillä. Henrikki rukoilee alvariinsa ja se on kuulkaa elämystä. Virta kulkee vapaana ja tosi näyttäytyy. Siihen se henkielämä perustuu, tosiasiallisen toden olemassa olemiseen. Mitään humpuukia ei ole ja se jos mikä helpottaa elämää.
Tässäkin pätee se yhden suhde sataan. Yksi on totta ja 99 humpuukin alle luokiteltavaa. Sillä sitä ihmispolo itsensä kuormittaa, tyhjänpäiväisillä epätosilla asioilla. Ei ole kumma, että kenkä tökkää ja lonkka murtuu tai maha menee sekaisin.

No nyt sitten tästä lähtien viritetään vehkeet oikeille taajuuksille. Kuullaan mitä yäkerran kirkkaat tahtoo esiin tuoda. Sen verran voin sanoa, jotta paljon on ja kaikkea. Siinä mylläkässä rukoileminen on ainoa keino pitää suunta selvillä.

Kaikkea saa kokeilla, kun muistaa sitten laskun tulevan maksuun ajallaan. Silloin sitten täytyy pörssinsuut olla löpöllään, pihistämään ei pidä ruveta. Kaikki on maksettava  ja kun sen tekee hyvillä mielin niin Heriknikin on helppo hymyillä.

Voi veljet sentään

Henrikki täältä on huhuillu jo useaan ottesseen, mutta ymmärtää kyllä, että maaelämissä on meneillään melkoinen myllerrys. Voin kertoa,  jos siellä myllertää niin täällä tuulee. Uudet tuulet vähän kaiken suhteen. Menossa on nii suuria siirtymiä, että vanhaa Henrikkiä tahtoo aivan huimata. Ei sen puolesta, etteikö asiat mene parempaan suuntaan vaan se, miten siellä teillä maa elämässä jaksatte? Muutoksen saaminen aikaan, kun tunnetusti on niin mahottoman työlästä ja aikaa vievää. Vastustus on kovaa, kun tuttu ja turvallinen lohkeilee alta. Mihin sitä laukkunsa laskee, kun ei ole mihin laskea?

Kerron vähän vertauksia, ettei koko komeus kerralla pötkähdä päähän. Sen voin valaista, että muutokset on pantu alulle iki aikoja sitten ja sitä junaa ei voi pysäyttää kukaan eikä mikään. On vain kerrassaan mukauduttava mutoksiin ja pidettävä huoli niistä lampettien öljyistä. Kun ylkä saapuu niin on edes yhdessä tuikussa polttoainetta.

Joo-o ilmassa on suuren juhlan tuntua. Kunpa te siellä vihdoin alkaisitte tajuamaan omien ajatuksienne ja toiveidenne voiman. Ne on kuulkaa kuin aalto joka voimistuu voimistumistaan ja vihdoin saavuttaa pisteen, jolloin kaikki tapahtuu. Jarruttelu ja kieltäminen vie voimaa, mutta perusta säilyy. Ajatelkaa ja nähkää ittenne oikiassa valossa. Mitä tuota säästöliekillä vaan täydessä porotuksesa. Porottmisen aika on meneillään ja lopputuloksesta on paha mennä päivitystä antamaan. On siinä niin monta tekijää. Eikä Henrikillä ole mandaattia ruveta kortteja kääntelemään, niin kuin eräällä on. Vaatimaton kortinkääntelijä on Herikille mieleen, ei ole ruvennut röystäilemään kyvyillään vaan hiljaisessa mielessään panee vain merkille asioiden ja tilanteiden suunnan. Oikeita asioitahan sieltä tippuu, eikä tosiaankaan lurituksia eikä liipa laapa.

No sitten tämä tiukka tilanne, jota on täältä yläilmoista siunailtu, jotta onhan siinä hommaa kerrakseen. Vaan on niin hyvän tahtonen ihminen, jotta ei tarvi huolta kantaa nytkään. Kuuntelet vaan sisäisen itsen kuiskeita ja pane merkille mitä tapahtuu. Olet aina turvassa ja sinusta huolta pidetään. Sain sen verran kirkkailta armonpullia, että tämä elämä on huippu elämää sen suhteen, kuinka kykenet valitsemaan. Valittavaa on paljon ja oppiläksy kova. Tähän mennessä kaikki hyvin mutta huolta on pidettävä pienistäkin asioista. Pienistä ne suuret virratkin alkavat.

Muistuttavat tuolta ylempää, että ihmisten sielut tapaavat kun aika on otollinen. Ei siinä ole nokan koputtamista ja jos väistää haluaa niin on parrein mennä maata eikä nostaa nokkaa vaikka mitä tapahtuu. Valinta on aina ihmisellä ittellään niin on myös seuraukset. Peinen ja sievän elämän eläminen on elämää sekin, mutta kun kutsu kuuluu aavoille merille, niin mentävä on. Se on sen aika.

Kaikkiaan maailma on nyt saamassa vihdoin viimeisimpiä palapelin paloja kartalleen. Kannattaa kuulostella vähän tarkemmin. mitä uutsia isoista maista kuuluu. Uutsoinnit tulevat ihan varmasti loksauttamaan joka ainoan leuat sepposen selälleen. Ja ne ei sitten hevillä enää kiinni menekkään.  Aika on sen verran kypsä, että nyt lähtee...

Ei tarvitse pelätä, mutta varautua voi. Kattokaa sillä silmällä kellariin tai kaappien kätköihin. Niin Henrikin neuvo on, että tulitikkuja ja kynttilöitä kannattaa olla jemmassa. Meinaa tämä syksy tuua melkoisia tuulosia sinne teille. Joo hyvinhän eämä tästä taas aukesi. Kaikki tähelliset asiat on nyt pantu talteen. Ollaan ihmisiksi ja rakastetaan. Siittä se on kyse aina ja iankaikkisesti.

Kuuleeko Henrikki?

No Henrikki on yleensä kuulolla, mutta ei aina kuuntele. Se on vähän niikuin siellä maaelämässä valikoiva kuuloinen henki. Kuule vaan ei ole kuulevinaan varsinkin jos puhetta on asioista, jotka eivät kosketa Herikkiä tai koskettavat sitten kiusallisen paljon. Silloin on hyvä maastoutua ja olla muina miehinä.

Muina miehinä tai naisina oleminen luonnistuu hyvin. On niin kuin ei oisikaan vastaa samaa asiaa ja silti on hyvinkin tietoinen missä ollaan menossa, minkäkin asian suhteen. Kysymyksien tulva merkitsee sitä, että nyt ollaan kaatamassa koko soppaa tänne yläkertaan. Eihän se peli vetele sitten millään. Semmoista työsopimusta ei ole kuunaan tehty eikä tehdä, koska sen kieltää jo Ukko Yli-Jumalakin. Jos esimerkiksi minä Henrikki alkaisin säätämään asiota, joidenkin muiden vain köllötellessä ja ootellessa, että kypsät hedelmät putovat suoraan taivaasta odottaviin käsiin, tai inspiraationa ajatuksiin, minähän siitä liriin joutuisin. Silloin ei kunnaian kukko laula kenellekkään, ei siellä eikä varsinkaan täällä.

Se on mahdottomuus ja sen haluan tässä nyt sanoa, että tehkää asioiden eteen jotakin. Miksi se ei tahdo upota sinne päähän, tai hapankaaliin, sen verran olen nyt tuohduksissani, että tuo ilmaisu minulle suodaan. Kirkkaudesta ilmoitetaan, että joskus on ihan suotavaa kovistella tottelemattomia. Tästä asiasta, kun on kerran jos toisenkin käyty keskustelua. Muistutan tässä nyt taas, että henki on henki ja on sillä sitten mitkä tyykit päällä, niin henki se eläväksi tekee itse kenetkin. Ei meillä ole täällä määräyskirjaa teidän suhteen. Te pyydätte ja me sallimme, jos katsomme asian sopivaksi. Sopivaksi katsominen tarkoittaa aivan kun takin tai housujen sovittamaista ylle. Liian isoa ei voi antaa ja pienestä ei ole mitään iloa.

Meillä on täällä taivaalliset mitat ja määreet. Maalliset löpöttimet eivät vedä vertoja näihin, mutta ne antavat jotakin suuntaa. Eli vielä palatakseni näihin kysymyksiin, niin yleismaalliset asiat ovat kirkkaitten työmaata, maallisemmat kuuluu tälle porukalle, jossa minäkin nyt olen. Kysymykset tarkistetaan ja samalla suunnataan huomio kysymyksen antajan henkiseen kanttiin ja tilanteeseen. Parhaiten tulevat autetuiksi ne, jotka ovat ottaneet kynän, vispilän, vasaran tai jonkun työkalun ja yrittäneet jo hoitaa asiaa. Ne jotka tumput suorina vai odottaa taivaallista tahtoa, saavat töröttää pitkään ja hartaasti. Täällä on oikein sellainen osasto, jossa on iso määrä henkiä, maasta tulleita, odottelijoita. Heille vain ei kaaliin mene, että ittelle kuuluu toiminta ja vielä vastuukin toiminnasta.
No jos ei apua tule niin itteänsä sitä häätyy tutkia, eikä heristellä nyrkkiä tänne suuntaan.

Tee jotakin. Ihan mitä vaan, että tilanteessa tapahtuu muutosta. Pahinta on se, että jäädään makaamaan nitro kielenalla, että josko se nyt lähtö valkiaa. Voin sanoa ettei valkia, vaan saattaapi tummua. Olen ihan pirusillaan pisteliäs nyt, sekin taito on maaelon peruja. Kun ei selvä puhe auta niin tarttee ottaa kovimmat kielenkäänteet apuun. Te siellä viljelette sitä yhtä sanaa kovin mieluusti, mutta Henrikki jättää sen nyt tässä kohtaa mainitsematta, näkyy joka lukijan päässä vilahtelevan oikea vastaus.

Voi teitä lapsi kullat. Monta monituista kertaa täytyy opastusta antaa ennen kuin näyttää perille menevän. Mikä siinä pääkopassa oikein on vikana? Selvää asiaa saa jankuttaa vuosikausia jos vuosi kymmeniä, samahan se on, kun yrittää lapselle opettaa vaatteitten viikaamista kaappiin. Siellä ne läjässä odottavat korjaavaa kättä viikko kaupalla, kunnes kaikki rievut on pesussa. Ongelmat ratkeavat vain tekemällä asioita toisin tai yleensä tekemällä niille jotakin. Jos ei ole ongelmia, niin ei tarvitse ratkoakkaan mitään. Olla kollottaa sitten omasa onnessaan vaan näkyyhän tuo olevan malli, että siihenkään vaiheeseen ei osata olla tyytyväisiä. Sitten aletaan muistelemaan ankeita aikoja ja voivottelemaan sitä ja tätä. Minkä sille menneelle voi? Antaa olla ja nauttii joskus siitä omasta olostaan.

Henrikki on tuohtunut monesta eri syystä, mutta se johtuu tästä työtilanteesta täällä. Täällä on menossa uudelleen arviointi joka tarkoittaa työtehtävien uudelleen järjestämistä. Nyt kirjurilla pukkasi huolen pintaan, ole vain huoleti ei Henrikki jätä osviittoja antamatta, mutta tähän tiimiin tulee muutama uusi tyyppi. Sen voin paljastaa, jotta vasta se kuulkaa riemu repeää, kun me saadaan synkroonit kuntoon. Ongelma on siis pieni ja se ratkeaa pikinmiten. He sitten esittäytyy niin sanotusti tausta kuorolaisiksi, pääosa on edelleen minulla.

No vielä sen verran tässä kaiken kiireen keskellä, että asiat menevät oikeaan suuntaan joka taholla. Pientä mutkaa ja viivästystä on ilmassa, mutta kaikki ovat lopen erittäin tyytyväisiä. Ennen kuin tuo täysi tyytyväisiyys ilmaantuu, siihen voi vierähtää joidenkin kohdalla useampi elämä, mutta osalla alkaa olla jo melko ohuena tuo pinta. Jokainen voi tarkastalle omaa osuuttaan mielenlaatunsa ja ajattelunsa kautta. Paljonko sakkoja siivilässä on? Siis siinä siivilässä jonka läpi elämää katellaan.

Jo vain tässä tätä tulikin. Ei ole muuta nyt sanottavaa ja kyllä sitä niitä kysymyksiä voi esittää, kun saatte niihin jotakin järkeä. Se on semmonen evästys tänään ja huomisista en sano vaikka saisinkin, sen verran olen nyt kurillisella tuurilla.
Rakkaudella teitä ajattelen ja käyn vähän yöpaidan helmaa heilauttalemassa, jotta ei pidä pelästyä.
Henrikki

Vakavasti puhuttuna

Henrikki on tässä nyt vakavn asian äärellä. Kiemurtelen, kun en oikein osaa sanojani asettaa sille mallille, että niistä saisi jotakin tolkkua. Tolkun saaminen näihin henkimaailman asioihin on yksi tärkein asia koko kaikkeuden kannalta, maakodin ihmisistä puhumattakaan. Täällä me ollaan jo toden ääressä pyyristelemässä, mutta siellä se vasta kuulostaa olevan aivan totkutonta tohellusta. Mielikuvitus on hyvä, mutta senkin kanssa saa olla varuillaan, ettei aivan hullulle mallille anneta sen mennä. Paljon on ihmisiä, joilla ei ole kykyä erottaa mikä on mitäkin ja kaikesta tulee yhtä seka sotkua. Koko arkinen elämä ja itse ihminen menee sekaisin. Se ei ole tarkoitus, eikä mikään oppimisen kappale, vaan ihminen itte itensä antaa sekaisin mennä. Onhan se kyllä sitten, kun ihminen alkaa hamuta tänne suuntaan, jos minkälaisilla menetelmillä, niin täällä kyllä riittää arsenaalia sekotukseen mennä mukaan. Ensin tullee virike eli ihmisen ajatus ja sitten se ovi repsahtaa auki. Sinne sitten työntyy vaikka minkä sorttista sakkia. Eihän siitä voi mitään hyvää seurata, kenellekkään ei talon väelle eikä sinne tunkeutuneille vierasväkisille.

No eipä hättäillä, vaan tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Henrikki saa aina apuja kirkkaimmilta, kun älyää pyytää. Niin se on sielläkin, älykkää nyt pyytää apuja oikiasta suunnasta ja tasosta.Kyllä se tieto jyvitetään oikiaan malliin, että tolkku tulee ongelmaan tai valoa tietämättömyyteen.

Kirkkaudesta on annettu osviittaa, jotta rauhoittua pitää kaikkien. Sekamelska päässä niin sekamelska koko elämässä. Ei ole semmosta valtaa pahalla ihmisellä, että se pääsisi läpi hyvän. Yksi iso kysymys on esitetty, oman henkisen itsen varustuksien vahvistamisen päivittäminen. Ne joilla on hinku edetä opinnoissaan täytyy muistaa, miten sitä edetään. Ei voida mennä puolta askelta edelle oman itsen. Asiat etetnevät ihmisen edistyessä, ei muuten. On aivan turhaa antaa selityksiä minusta tuntuu asenteella, koska näissä asioissa ei ole sillä mitään tekoa. Minustakin tuntuu vaikka ja miltä, eikä siinä ole mitään sellaista, mikä selvittäisi esillä olevaa asiaa. Antaa tuntua vaan, se kuuluu asiaan ja elämään. Ei niihin kannata niin kiinnittää huomiota vaan tuntumisen takaa voi löytää jo jotakin pitävämpää juttua.

On mielikuvitus johon liittyy paljon ja kaikkea. Sen kanssa on elämä laajaa ja riemastuttavaa. Henrikikin mielikuvitus saavutti huippunsa maaelossa, kun kuvittelin, jotta savusaunassa asuu tonttu. Olin aivan varma asiasta, mutta en kehdannut siitä muille puhua. Vein sille oikein evästäkin, jouluna, kun ajattelin, että sitä kuuluu palkita tai hyvitellä. No ei siellä asunut tonttua, koska niilläkin on aivan oma tilansa elellä, mutta siellä oli naapurin kissa. Syödä hotkaisi kinkut suihinsa ja teki vielä kolttoset lähtiissään. Lorautti kollin hajujäljet oven pieliin, että ei heittänyt Herikin sauna haisemasta, vaikka sitä millä myrkyllä pestiin. Se siitä sitten.

Sen haluan sanoa, että kaikilla asioilla on selvityksensä. Herkkien ihmisten kanavat ovat aivoimempia ottamaan vastaan signaaleja, mutta samalla aikaa heidän mielikuvituksensa keksii aika mieleenpainuvia tarinoita. Ei kaikki ole totta eikä edes totuuden suuntaisia. Sekin juontaa juurensa menneisyyden tarinoihin ja sen kuuluisan lapinlisän kertomisiin. Saadaan sopiva tunnelma aikaan ja hiuskarvat mukavasti törölleen.

Muistutan tässä vielä, että ajatus ja tahto on työkaluina siellä ja täällä. Sen kautta syntyy monenlaista laatuisuutensa mukaan. Paha tahtoo pahaa ja saa aikaan omanlaistansa älä mölöä, riippuen siitä, kuinka voimakkaasti on pahuutensa pauloissa. Hyvä on muistaa, mikä voima kukistaa kaiken pahan?
Sillä sitä edetään ja edistytään. Paha ei kasva oikeaan suuntaan vaan on menossa omaan mahdottomuuteensa. Ympärillä olevien tulee olla valppaina, ettei lankea pahan ansaan. Ittestä on pidettävä huoli ja lisättävä valoa, uskoa ja innoitusta. Turhaan niitä varjoja alkaa varomaan, ei muuta kuin halogeenit päälle ja niin vain sokaistuvat ja luikkivat sinne mistä tulivatkin.

Hyvää keskikesän aikaa täältä. Täällä se tuo valon määrä on vakio. Aina yhtä kirkasta ja niin mahdottoman mukavalta tuntuvaa. Älkää olko huolissanne tämä täällä ei muuksi muutu vaikka siellä teillä taitaa muutokset vyöryä pikimmiten todelliseksi todeksi.

Verkkoja esille ja vesille?

Nyt Henrikillä, täältä sfääreistä, on tärkeää asiaa. Olen ihan ymmyrkäisenä näiden verkostojen kanssa. Teillä siellä on menossa mahdoton verkostojen seka sotku, anteeksi nyt vain. Jos kattelen näitä meidän verkostoja, kaikki menee täällä tiettyjen normien mukaan, joista ei voi olla pokkeuksia. Verkostot toimivat siellä olevien henkien energioiden mukaan. Tietämättömät eli henkeen vielä heräämättömät eivät voi ilmaista itseään henkisesti vironneitten kanssa ja kesken. Ne operoi jokainen omassa lajissaan, omiensa kanssa ja kesken. Toki ne voivat pyrkiä huseeraamaan siellä sun täällä, mutta niiden ajatuksien juoksut eivät mene läpi. Ne palaa aina lähettäjälleen tai voidaan sanoa, jotta verkko varattu, yhteyttä ei ole. Joskus voi olla, että kirkkaat ottavat ohjat käsiin ja koettelevat henkien totuudellisuutta. Siinä sitä sitten onkin todellisessa tulikasteessa, valehtelu ja kieroilu ei kannata eikä mene läpi, vaikka kuinka yrittäisi tehdä positiivista vaikutusta. Ihmeellinen on tuo laser säde jolla läpivalaistaan jokaista vuorollaan. Sieltä ne pongahtaa esille kaikki, joka ainoa totuuden vastainen ajatus, teoista puhumattakaan.

No, nyt siellä maaelossa kaikki pääsee läpi ja sekös aiheuttaa mahdottomasti hämminkiä hyvä uskoisten hölmöjen leirissä. Henrikki on pahoillaan, kun näkee ja kuulee, että hyvä ihminen on tullut huijatuksi rikollisten toimesta. Rikoliseksi ihmisen tekee hänen pyrkimys käyttää hyväksi tai hyötyä toisen ihmisen hyväuskoisuutta. Olipa kyseessä raha tai ruoka ja mikä vielä pahempaa rakkaus. Ihminen niin mieluusti haluaa kuulla lepertelyä, koska kokee ittensä jotenkin puutteelliseksi tai riittämättömksi. Semmonen ihminen hamuaa jotakin luittensa ympärille, olkoon se sitten ryövärin imartelu tai rosvon toiveet saada irti viimeisetkin tuhkat pesästä. Omantunnon ääni on poistettu käytöstä tuon tyyppiseltä, mutta on hyvä muistaa, että jokainen saa ansionsa mukaan. Kova on kolhu ja koulu edessä niillä, jotka eivät erota toisen omaa vaan kuvittelevat kaiken kuuluvan automaattisesti itselleen. Itse taivaan kirkkaat tulevat esittämään maskulapun ja sen voin sanoa, että olen totisesti nähnyt semmoisia laskuja, että niistä ei yhdessä elämässä eikä sadassakaan selvitä. Kipeää tulee käymään ja syystä. Niin se oikeudenmukaisuus toimii täällä ja toimeenpano paikka on osaksi siellä, mutta on niitä toki tukalampiakin paikkoja, mutta niistä, en tiedä enkä ala tässä sitä slostelemaan.

No, kun kerran verkostoissa ollaan, niin puhutaan ihmiselle, joka siellä odottaa komenntia.Voipi olla, että sen muutaman hyvän sanan sanominen valostuttaa toisen elämää viikko kausia. Eihän se tarkoita sitä, että että hynttyitä ruvetaan oitis yhteen lyömään. Eihän se ole siellä mahdollistakaan, kun toinen on pohjois navalla ja toinen seilaa ties millä merillä. Kukaanhan ei voi tietää, mitä siitä voi seurata, koska tahtomisen kauttahan ratkaisut syntyvät. Ei pelkän haahuilun eikä unelmoinnin kautta.

Jos nyt kerran siellä on joku tyyppi, puhukaa sille asiaa. Lätinät kannattaa unohtaa ja osata erotella, ketkä sitä matalaa tai helppoa puhetta pitävät yllä. Antaa niitten löytää vertaisensa lätisiät, ne ei herran huonetta rakkenna eivätkä omaansakkaan. Kunhan viettävät tylsää aikaansa, tylsien juttujen parissa ja nauraa kihertävät, kun eivät muuhun kykene.

Henrikki seuraa tällä hetkellä montaa eri verkostoa ja ihmisiä siellä. Se on kuulkaa puuhaa, johon en elläissäni olis uskonu joutuvani. Eikähän silloin muita verkkoja ollu, ku sotkuun menneet kalaverkot, joita setvittiin päivätolkulla, kun liian iso kala oli temponu sen sekaisin. Kynnet oli verillä monta kertaa, mutta niin vain satavuotias isävainajan kalaverkko täytti tehtäväänsä.

Nyky ajan verkostot ovat erin sorttisia. Kuitenkin ne ovat tämän ajan ihmisten kohtaamis paikkoja. Jos siellä on totuutta viljelevä iminen, niin moni saa niistä jutuista pohdittavaa. Se on hyvä se, koska liian paljon on sitä humpuukia. Ole vain kuulolla ittes kanssa, ettei pää mene pyörälle, koska arki on kuitenkin se totinen tosi. Verkostoissa voi päästä kohtaamaan aivan erilaisia ihmisiä ja sekös tuo näköalaa. Ajatteleminen on luovaa työtä ja sen harjoittaminen on aina kasvuksi.

No annahan katsoa miten äijän tai ämmän käy. Kaikki elementit kun ovat kohdillaan, niin sitä ei tiedä vaikka häitä tässä päästään juhlimaan jollakin tasolla. Siittä ei ole tietoa kuka on sulhanen ja kuka on morsian, mutta kylläpä ne sen sydämmessään pistona tuntevat, joilla on meneillään sen suuntainen rosessi. Ihminen on ihmistä varten. Ja henki se elävässä kulkee, joten ollaan hengessä vahvoja niin elämäkin järjestyy parhaalla tavalla.

SII JUU sanoo Henrikki ja lähtee nyt verkoille!

Rakkaudesta se Herikkikin elää

Voi mahdoton paikka. Tämä paikka täällä voi kuulostaa teistä aivan mahdottomalta, mutta voin kertoa, että se teidän paikka, se vasta mahdoton onkin. Koko systeemi pyörii sen ympärillä, jotta kelpaanko, enkö kelpaa, kelle kelpaan ja kelpaanko yhdellekkään? Kuinka mahdoton kalapaliikki, äläs vasta koko kelpaamisen suhteen.

Se on kuulkaa niin, jotta me kelvataan kaikki eli ollaan kelvollisia. Ensinnä pitäisi ittensä kanssa opetella elämään, olemaan ja touhuamaan. Ei siinä ole sen kummempaa marssi järjestystä, mutta kun maaelon aikana kuvitellaan, jotta vasta sitten ja sitten. Henrikki sanoo jotta voihan vihtahousut!

Rakkauden perään ei pidä haahuilla, kun se on koko maailman perustus. Se on ja pysyy, ihminen ittessään ei sitä salli. Kaikki rakkaudelliset tai muut huolet tulee siitä, että ihmispolo ei keskity toteen. Rakkaus on tosi aina. Ei elämää olis olemassa, jos rakkaus muuttaisi muualle. Ei se voi minhinkään muuttaa, mutta mielikuvitus tässä lurittelee ilmaisuja, jotta te alkaisitta ymmärtämään.

No onhan se totta, että vällyjen heiluttaminen rakkaudesta on yksi ihmispolon ilo siellä maaelämässä. Se vain on niin, että sitäkin touhua tehdään ihan vaan huvikseen ja ilman rakkautta. Rakkaus ja seksi on niin kaukana kuin itä on lännestä. Osa on juuttunut vehkeidensä heiluttamisen että mikään muu ei ole mitään. Toiset kieltää kaiken ja elää kituuttavat iankaikkisessa puutteessa. Jos sanottaisiin, jotta tasapaino asian ja tekemisen suhteen on tervettä, niin aika lähellä ollaan.

Rakkaus elämää kohtaan on se kaikkista tärkein oppiläksy. Vasta sitten ollaan sillä tie osuudella, että hohto alkaa kirkastumaan. Niin kauan, kun taistellaan ittiä vastaan, niin oppipolkua piisaa. Mikä siinä on, kun se tahdo mennä kalloon? Eikö se ole ihana asia, että rakkaudesta me kaikki elämme, jopa Henrikkikin.

Ihmisen mitta on rakastamasen mitta. Sitähän voi pohtia paljonko sieltä puuttuu tai onko siellä liikaa? Sen verran häätyy opiskella ja tehdä tosissaan töitä. Oi voi tuntuu sitä piisaavan itte kelläkin. Ei ole kovin monta, jotka kestää omaa naamansa kattoa ja sanoa, jotta olethan sie rakastettava ihminen tai mahdottoman hyvä tyyppi. Nauruksihan se menee tai sitten itkuksi.

Sain terveisiä naisilta! Voi pojat kun se lämmittää henki Henrikin olemusta. Elläissäni olin kyllä vähän naisten perään ja hupi ukkona taisivat pitää. No mukavaa se oli vaikka silloinen sydän särkyä räpsähti, kun liikaa rupesin taakkoja kantelemaan. Siihenkään ei pidä sortua, että toisten elämää alkaa järjestelemään isolla kädellä tai sydämmellä. Huonous se tulee siitäkin. Liika on liikaa joka asiassa,

Joku kysy, jotta onko täällä seksiä? Voin sanoa, että ei peittoja täällä heilutella vaan suhteisiin liittyy suurta kiintymyksen ja rakkauden tunnetta. Maaelon rakkauselämä ilmenee kyllä mutta se ei liity seksiin. Millä vehkeellä sitä täällä toimitettaisiin? Ajatelkaa nyt järjellä, hyvät ihmiset.

Henkinen maailma vastaa kyllä maaelon mallia tietyissä asioissa, mutta henki on henki. Onhan niitä ihmisiä jotka ovat pilanneet ittensä liiallisuuksilla. Heillä se onkin kova homma saada itsensä tasapainoon. Se kun ei tapahdu yhdessä hujauksessa, mikä on aikaan satu vuosikymmenissä. Se pitää paikkansa joko asian suhteen. Niin siellä ko täällä. Täällä ehkä vähän joutusammin, mutta siellä, voi mahdoton paikka, hirvittää oikein ajatella. Siksipä juuri ihmisten tulisi tarkoin pohtia mille alkaa asioidensa suhteen ja mitä pitää mielessään. Niitä saa sitten setviä vuosikymmeniä, joissakin tapauksissa vuosituhansia, noin niin ko kuvainnollisesti sanottuna.

No terveiset siis lämmittää ja tuntuu niin voimallisilta. Toivoisin, jotta tervehtisittä niitä naapureitannekin useammin ja kylän väkiä. Siellä niitä näyttää olevan melkonen määrä, joita ei kukkaan muista. Oi voi paljon pitää muuttua ihmiselossa, jotta kaikki pääsis yhteyteen ensin toistensa kanssa ja sitten meikäläisten, joita täällä parveilee mahdottomia määriä. Kuka oottaa mitäki viestiä ja ei vain tunnu postia tulevan.

Asiat alkavat rullata, kun älyää pyytää sitä apua eikä vain ittekseen murehdi ja tohota. Samassa kompuksessa tässä ollaan uskoitte te eli ette. Jos uskoisitte etes sen sinapin siemenen verran, niin monia asia menis mukavammin. Vaan turha sitä on murhetia, sinapin siemen on pudonnut hyppysistä johonkin muualle eikä sitä paljaalla silmällä voi erottaa. Kuitenkin uskolla on mahdoton voima ja niin se vaan mahdottomalta tuntuva asiakin alkoi tapahtua. Elämä on taruakin ihmeellisemppää. Me sen täällä tiedämme ja voi pojat sanon minä, mitä tuleman pitää. Olen saanu käydä tutkimassa vähän eri mahdollisuuksia, mutta niin kuin tiedättä valta on teillä. Mihin ryhdytte, me ei voida enempäänsä peesata vaan avittaa hiukan. Kuunnelkaa nyt sitten ihtiänne herkällä korvalla ja pankaa merkille osviittoja. Niitä me annamme niille, joilla on korvat kuulla ja silmät havaita. Haluaisin kyllä vähän vinkata tiettyyn suuntaan, näkyy tuo epävarmuus olevan niin suurta, kyllä se vain kaikki menee justiinsa oikein. Ja siinä sitä onkin päivittelemisen aiheita koko porukalle, kun ne asiat alkavat ilmaantua. Siihen on vielä tehtävää, mutta suunta on selvä. Ei pidä mennä asioiden edelle, ihan vaan hissukseen luottamuksella. Kaikki on hyvissä käsissä.

Luotetaan vaan siihen hyvään joka rakkaudesta kasvaa. Se ei ikkään pääty eikä lopu. Niin kuin ei henkikään koskaan lakkaa olemasta. Sen kunhan tajuatte, niin jo alkaa fanfaarit täälläkin soimaan. Nyt vielä ei kuulu kuin pientä pihinää mutta vehkeitten viritys tuntuu olevan menossa vähän joka puolella. Anna vaan ittelle lupa nauttia elämästä, tee parhaasi ja taivaan tahto tapahtuu aina oikeaan aikaa. Siihen ei Henrikki eikä kukaan muukaan voi puuttua, koska se on ylin hyvä mitä olla voi!

Jotta sillä mallilla tässä nyt mennään. Hehkutaan rakkautta ja siunataan.
Henrikki

Hyvin on pullat uunissa

Henrikki tässä, terveppä terve! Nyt ollaanki sitten ihan oikeanlaisen asian ääressä. Oikeanlainen asia voi kuulostaa joistakin teistä jostakin kummittelu hommasta, mutta ei, nyt Henrikki sai luvan avata yhden ihmisen pähkälyjen taustoja. Pyyntö tuli oikeaan aikaan, kun juuri nyt on sopivasti näköalaa ja ajatusta asioista.

Unimaailma ja päivällinen touhu eivät juuri poikkea toisistaan, täältä henkimaailmasta katsottuna. Se se vasta on kumma juttu. Maaelon aikana monikaan, niin kuin en minäkään, tajunnut, miten se nyt sitten oikein asettuu nämä elämän tasot. Nyt voin sen verran avata tätä kysymystä, jotta kun lähtökohtana on ihminen henkenä. Henkenähän tässä heilutaan, niin te siellä ruppienne kanssa kun me täällä ilman sellaista ruppia, mutta omanlaisensa ruppi se on täälläkin.

Henki ei nuku. Kun lyötte ittenne selälleen iltasella ja lopsautatte silmäluomet sille mallille, jotta uni voisi tulla, keho kyllä urvahtaa hyvinkin pian, mutta mitä tekee henki? Tässä kohtaa on suuri vaikeus selostaa tätä puolta, mutta olen saanut luvan vähän valaista asiaa. Tärkeää on, että lukija alkaa pohtimaan omaa uniaikaa ja sen sisältöjä tästä perspektiivistä päin.

Keho kollottaa sääret suorana ja henki huiskii missä milloinkin mielii. Henki vapauttaa itsensä hetkeksi kehon raskaasta olemuksesta ja lähtee tapaamaan tuttuja. Aivot eivät muista, missä sitä on viime yönäkin visiitillä käyty. Ihme ja kumma.

Kyllä täytyy tunnustus antaa kaikista näistä mahdottomilta kuulostavilta hioenouksilta. No, kun kerran henki huiskii omilla teillä ja ruppi nukkuu, niin onhan se uskomaton asia. Koko asia on yksinkertaisuudessaan aivan mahdotonta ymmärrettäväksi. Jos sanon, jotta nukkuminen on kuin pieni kuolema, helpottaisiko se? No ei varmasti, koska kuolemaahan pelätään ko ruttoa aikoinaan. Totta se kuitenkin on noin kuvainnollisesti esitettynä.

Mietippä lukijani, mikä meininki on meneillään joka Jumalan yö? Siellä ne samassa sakissa maaelämää setivivät henget ja taivaspaikassa pyörivät tyypit. Kaikki samoilla mestoilla!
Tuntuuko hullutukselta, niin minustakin ennen, vaan nyt ei yhtään, koska siellä se minäkin häärään.
Onko siinä mitään järkeä? Järki on hyvä olla olemassa, mutta se ei vain kerta kaikkiaan selvitä kaikkea. Voipi olla, että se on suurin este päästä eteenpäin.

No niin, josko se tästä kirkastuu. Älähän hättäile. Unimaailma on mielenkiintoinen paikka ja se, että aamulla muistat uneksimasi asiat. Muista kuitenkin, että kaikki ei ole totta.Häätyy osata erottaa mikä on mikäkin. Erottelukyvystähän se on kysymys teit sitten mitä hyvänsä. Kannattaa pohtia, jotta onko mitään järkiä loukkoa itteänsä pahalla? Pahan erottaa siitä, että vaikuttimet on kieroutuneita, itsekkäitä ja osin aivan hulluja. Jos ei osaa erotella, niin sehän tarkottaa yhtä hulluutta koko elämä. Täytyy sanoa nyt, kun täältä kattelen maaelämän henkien touhotuksia, kaikki ei oikiasti vaivaudu ajattelemaan tai pohtimaan. Mennä hösöttävät ja kiroilevat aamusta iltaan. Sen nyt tietää vaha Henrikkikin, mihin se johtaa.

Nyt on tosissaan aika, jolloin niin sanotusti taivaan portteja on rakkoutettu. Täältä pääse aika joutuisasti piipahtamaan siellä, jos nuin sen asian voisi ilmaista. Ei ole kumma, että ihmiset ovat pyyröllään ja kummisaan, varsinki ne joitten hohto on vain kajastus asteella. Kauhiaahan se on, kun kesken kirkasta päivää edesmenny pappa tuijottaa nurkassa ja vittelöi, jotta tule nyt lähemmäksi. Mitä sitten tapahtuu? Maaelon henki ottaa hatkat ja painuu sen siliän tien lääkärille, hakemaan hermo romahdusta helpottavaa pilleriä. Henkimaailman henki pettyy pahan kerran, kun tapaaminen meni jälleen kerran pieleen. Tapaamisia kun yritetään järjestää pitkän kaavan mukaan ja toiveet täällä on korkialla. Omalla kohalla tapaamiset on menneet joka kerta pieleen. Sukulaiset ovat lähteneet livohkaan ja noituneet mennessään, jotta anna olla viimeinen kerta, kun tulet tänne kummittelemaan.

Neuvon kyllä teitä hillitsemään paniikkinne ja olemaan ihan rauhassa. Me ei voida syödä eikä lyödä teitä. Eikä meillä ole tarvetta säikyttää, paitti että on niitä niitäki, joka ilkikurillisuuttaan tekevät kepposia ja nauraa kihertävät teidän säikkymisillenne. Niillä on omat juttunsa, Henrikki ei niihin puutu.

No onhan tässä taas tullu turistua. Terveisiä vaan niille, jokka on herkistymmään päin. Se kuuluu ajan henkeen, mutta äläkää ruvekko hamuamaan tänne suuntaan enempäänsä. Tehkää hommanne valmiiksi ja sitten vasta, kun kello kumahtaa niin tänne voitte hutkahtaa.
Terveisiä kaikille ja olokaa ihmisiksi.

Kiihkeästi kasvamaan

Henrikin aarre arkusta ei löydy pohjaa. Miten sen selität? Olen penkonut arkkuani jo aika pitkään ja aina vain löydän jotakin uutta ja erikoista. Tästä en tiennyt maaelon aikana yhtään mitään ja väitän, ettet sinäkään, rakas lukija, tiedä mistään aarre arkkujen phjattomuudesta, saati siitä että myös sinulla on arkku. Älä ajattele maahanpanijais arkkua, se on aivan eri asia, kuin tämä arkku, mistä nyt osviittani annan.

Suurin hankaluus minulle on tämä luonne. Halausin aina kaiken tapahtuvan oman piiruvärkin mukaan heti tai ainakin justiinsa. Omaan tämän piirteen edelleen ja siinä sitä on kuulkaa vääntämistä. Syntyy idea ja pam, kuvittelen että se tapahtuu heti. Se ei mene niin ja joudun väen vägällä odottelemaan. Odottavan aika voi olla iankaikkisen pitkä ja sekös ottaa päästä tai sydämestä ja kun niitä elimiä ei täällä ole, niin ne ottaa hengen päälle. Joudun opettelmaan malttia. Maltti on valttia, niin kuin tiedätte. Valtti on korttipelissä se laatu, jolla kumotaan kaikki muut. Eli oikeasti kannattaa opetella malttia, jotta saa valtti kortit käteen.

Sama se on siellä teillä. Hätä housujen määrä on suunnaton ja siksi tunnen syvää kiintymystä heihin.Tiedän istä on kysymys ja ymmärryshän antaa jotakin näkövinkkeliä. Sokkona ja tietämättömänä on hankala toisia neuvoa. Siinä kaksi sokeaa toinen toistansa ohjaa ja tietäähän sen, miten siinä käy. Ei käy hyvin ja tuurissaan kompuroinnista selviää vähäisillä vammoilla. Toisinaan sitä voi kaatua kumahtaa sellaiseen kuoppaan jotta sieltä ei omin voimin selviä. Siellä sitten kaksi ämpäripäätä raakkuu apua, joka ei vain tule. Kysymys on siitä kärsivällisyyden opettelemisesta.

Henrikki tässä yrittää lohduttaa sinua. Jos nyt sitten satut istua tai maata lojottomaan syvääkin syvemmässä kuopassa yksin tai jonkun toisen tollon kanssa, niin anna olla. Istua törötä siellä pitkään ja hartaasti. Älä hättäile äläkä missään Herran rakkaudessa panikoi. Satutat vain itteäsi enemmän kun alat riehumaan. Ole hiljaa ja ole ihan rauhassa. Kyllä apujoukot tietää mihin kuoppaan rojahdit ja heille on annettu ohjeet kirkkaiden toimesta. Lopulta olet aina turvassa, mutta oma mieli tekee temppujaan, kun väittää, että nyt on piru merrassa. Ei mitää pirun mertaa ole edes olemassa, usko se, niin jo vain olotila alkaa laantumaan.

Kuinka kauan sitä sitten törötetään siellä, minne kuun kumotuskaan ei yllä? Siltä se voi tuntua, vaikka eihän kuu lopeta kumottamistaan yhden keskenkasvuisen tyypin takia. Siellä se jatkaa kulkuaan aina niin kuin ennenkin. Kauan ja hartaasti eli niin kauan, että opit malttamaan. Ympyrä siis sulkeutuu niin kuin sen on tapana, sillä eihän ympyrä ole ympyrä, jos toinen pää ei toista tavoita?

Henrikin ympyrän sulkeutuminen on edelleen kesken. Eikö ole kumma vaikka olen täällä! No kirkkaitten ympyrät ovat enemmän yhtyneitä, mutta heilläkin sen muoto on vähän erilainen. Se on kuin spiraali, joka etenee yläöspäin. Sitä pitkin ne kulkevat ylös ja alaskin, jos tarvetta ilmenee. Se on kuin hengen hissi.

Niin se aarre arkku oli juttuni juuri. Juuri saavi on leivän teossa mahdottoman hyvä kapistus. Se on vähän kaukaa haettu esimerkki, mutta kuvaa tätä arkku asiaa sopivasti. Kyse on hengen leivästä, joka muhii valmistuakseen oikein ajoitettuna tekemiseksi. Kaikki hyvät ja kestävät vehkeet omistavat vastineensa täällä henkimaailmassa. Se on mahtava huomata. Mikään ei ole turhaa siellä teilläkään, mutta niitten arvostamisien kanssa saatte olla hereillä. Ei se ihmistä tee paremmaksi, jos sillä on komea pytinki ja hieno kulkupeli tai jos hän käy töissä jossakin paremmassa paikasa. Ihminen on ihminen ja arvo mitataan sekä punnitaan tekojen, toimien, ajatuksien ja aikeiden kautta.

Se on kuulkaa melkoinen juttu, kun siellä maaelämässä korkeaan kurssiin noteerattu ihminen tulla tömpsähtää tänne, kesken kiireellisen elämänsä. Mitään hänellä ei ole mukana, vain tehdyt ja toimitetut työt. Ei siis työt sinällään vaan se mieli, millä niitä on toimitettu. Ja lisäksi on suhtautuminen elämään, toisiin ihmisiin, eläimiin luontoon ja luomakuntaan. Eikä siinäkään vielä kaikki, suhtautuminen omaan itseen. Oi armias Luoja, paljon on kuulkaa pohdittavaa. Pakko kertoa yhdestä arvostetusta ihmisestä, joka eleli omalla suunnalla siellä maaelämässä. Hän oli kovin korkealle arvostettu, politiikassa ja kirkkovaltuustossa edusti tiettyä suuntaa. Kovin oli ylpeä luonnoltaan ja odotti aina parasta palvelua. Toisille oli ilkeä ja peijooni vielä kateellinen, jos joku pärjäsi jossakin asiassa, yritti mitätöidä tai mollata. Koskaan ei kiittänyt tai vain silloin kun osapuolena oli hänelle hyödyllinen tyyppi. Silloin mielisteli ja oli niin makeaa, että liekkö tuo siirappi valunut suupielistä. Varsinainen kaksi naamaisuuden perikuva.

No hänen aikansa tuli ja oikeasti kesekn kukkeimman elämän. Oli maata ja tavaraa, kaikkea mitä hän arvosti. Kaikkea mihin hän oli kiintynyt kaiken muun kustannuksella. En ole siellä katsomassa saapujia vaan täällä tiedetään asioista paljon. Hänen saapumisensa herätti hyvin paljon näköaloja herättäviä pohdintoja. Hän ei uskonut olevansa kuollut maaelämästä. Hän haki pörssiään, auton avaimia, oskesalkkuja ja oli paniikissa. Hän on edelleen saamassa tasoittavaa energiaa ja kuitenkin hän on ollut poissa maaelämästä jo pitkään. Tämä on tärkeä asia pohtia. Mihin sitä ittensä juurruttaa? Ei se kuolema muuta tätä juurta muuksi. Kattoa kannattaa omaa juurtumistaan. Pitääkö sitä mammonaa päälimmäisenä ja unohtaa tyystin kaiken tärkeimmän? Täällä ei maksukortit ole käytössä!

Painavaa on Henrikin puhe tänään. Koettakaa nyt ottaa selvää ittestänne ja nauttikaa pyhästä. Sillon se onnistuu parhaiten ja ajoissa. Koskaanhan sitä ei voi tietää ketä tänne seuraavassa kuormassa hutkahtaa. Jos nyt kerran luet näitä jaarituksia voit olla varma, että maaelosi jatkuu toistaiseksi...

Otappa tasoitusta

Henrikki tässä, terveppä terve! Voisin sanoa, jotta johan se myrkyn lykkäsi. Myrkyllä tarkoitan sitä, mitä on tapahtunut sitten viime kuuleman tai näkymän. En tässä rupia, sitä ruotimaan vaan sen sanon, jotta olkaa hereillä ihmisten suhteen. Vanha, iankaikkinen sanonta, susi lammasten vaatteissa on totta tänäänki. On olemassa tietty ihmisluonto tai laatu, joka kykenee luikertelmaan hyväntahtoisten ihmisten elämään. Niitten kyvykkyys on vertaansa vailla, mutta on aina muistettava, että jokainen pelaa omaan pussiinsa. Kierot ja katalat ihmiset jatkavat omaa polkuaan, kunnes tulevat sille viimeiselle ovelle, jossa totuus tulee vastaan. Siinä hymyt hyytyy ja selitykset eivät enää auta. Ne, jotka tulevat huijatuiksi käyvät omaa kouluaan hyväuskoisuutensa kanssa. Heidän oppinsa on toista laatua, mutta oppikoulussa sitä istutaan joka tapauksessa.

Ei niin pahaa, etteikö jotakin hyvää. Hyvä voittaa aina, mittelössä kun mittelössä.  Tuskastuttavalta voi tuntua se, kun mitää ei ole tapahtumassa, vaan sitä olla jollotetaan niin sanotusti lähtö kuopissa.  Oikeammin ei edes kuopissa vaan ihan vaan junnataan yhessä kohtaa. Ei tiedä mille alkaisi ja toisaalta ei voi alkaa millekkään, kun ei tiedä mille alkaa? Ensin häätyy olla jonkun sortin suunnitelma eli ajatus päässä. Sieltä se putkahtaa arkeen ja jo vain kädet alkaa käymään ja jalat nappaseen. Ilman suunnitelmaa mistää ei tahdo tulla mitään.

Täällä kaikki on selvillä vesillä. Ei ole yhtäkään hortoilijaa vaan kaikki etenee oman suunnitelman mukaan ja kaikki ovat samassa suunnassa, ittensä kasvattamisessa ja kehittämisessä. Joutoajat sitten nautitaan niistä asioista, jotka tuovat mielen virkistystä ja henegen paloa. Täällä ei lorvistella turhien asioiden parissa niin kuin siellä maakodissa on tapana. Joskus tuntuu, että suurimman ajan ihmiset kerää lorvisteluillaan aina vain suurempaa taakkaa ittellensä. Ei ole päätä eikä häntää, sitten ollaan pyyröllään, kun pitäisi oikeasti tarttua toimeen. Joutilaisuus on sielulle myrkkyä ja keho rasittuu siittä toisella tapaa, kuin työnteossa. Myrkyttynyt mieli myrkyttää kehon ja alamäki alkaa siinä samalla.  Niin kuin tiedätte mäenalle on luihakkaa mennä, mutta auta armias mäenpäälle nouseminen vaatiikin sitten jo ruista ranteeseen, sinniä mieleen ja pontta askellukseen. Veltoilla jaloilla on huono kavuta yläviistoon, mutta alaspäinhän sitä körötellään ihan vaan huvikseen.

On mulla tietylle ihmiselle jotakin hyvin tähdellistä sanottavaa. Näkyy odottavan hyvin hanakasti, sano jopa, että on ihastunu Henrikin tapaan ilmaista ittiänsä. Se sitten kuulkaa kummasti lämmittää mieltä, tuo kehuminen. Jos haluatte saada paljon hyvää osaksenne niin alkakaa kehumaan läheisiänne niistä hyvistä jutuista. Älkää kuitenkaan menkö liiallisuuteen, se menee överiksi eikä sitä usko kukaan. Ittiänne voisitte kehua itteksenne, ihan vaan huvin vuoksi ja kattokaa peilistä kuinka muikiaksi naamavärkki menee. Saa kunnon positiiviset pläjäykset päivään. Ei kuitenkaan siinäkään saa mennä liian pitkälle, koska se jää vielä päälle. Sattuu joku tulemaan ja kun oikeen olette vauhdissa, niin puhua pajatatte ittellenne ettekä huomaa, että kuulija poistuu hiljasuudessa taka vasemalle, Ei tarvi sitten enää vierasta ootella kylään. Se kiertää kaukaa ja miettii, jotta kajahtaneeksi se on tuoki muuttunu. Ei se voi ymmärtää, että kyseessä on itehoidollinen manoveeri ja itsetunnon kohotus prosessi.

No niin, mitähän mie sanoisin sinulle ystäväni, johon tutustuin kirjurini kautta. Kattellessani sinua näen koko joukon keskeneräisiä asioita. Olet kyllä kova suunnittelemaan, mutta toteuttaminen onki sitten vähän vaikiampaa. Johtuu niistä viheliäisistä terveysongelmista. Turhautuuhan siinä, kun tietää miten huushollin ja elämän pitäis olla, mutta kun se ei aivan mene niin, kun haaveilee.

Sinussa on sinnikkyyttä, sillä sinä olet selvinnyt. Toisaalta annat periksi, kun joku vain osoittaakin sinuun päin jotakin negatiivistä tai syyllistävää puhetta. Mikä pertana siinä on? Ala sanoa mitä oikeasti ajattelet niin jo vain pistävät leipäläpensä suppuun. Ei sinun tarvitse olla heidän likasanko, johon he kävät törräyttämässä omat sotkuisat juuttumisensa. Sano suoraan, jotta hoitakaa asianne kuntoon. Sanoudu irti siittä heidän luulosta, jota he pitävät porukalla yllä.

Olet iso tyttö, et enää pini piipertävä heitukka. Ota oma voima ja viisaus käyttöön, kun sulla sitä kerran on. Näen jotta voit voida sata kertaa paremmin, kun nouset seisomaan ja osoitat kuka oikein olet. Kaikki ongelmalliset ihmissuhteet teettävät sulle työtä juuri sen takia, kun et saata sanoa suoria sanoja. Henrikki kysyy tässä, mitä pahaa totuudessa on? Onko sanomatta jättäminen parempi vaihto ehto? Mieti hyvä ihminen, kaikki ongelmat juontavat juurensa juuri tuosta. Tee parannus tässä siunaamassa hetkessä ja huomaat, että asiat alkavat rullata.

Se asunto asia on tärkeä. Vaikka olet antanut sen toisaalle myytäväksi, miksi et itte tekisi sen eteen jotaki? Vie lankettia kauppojen ilmoitustaululle niin jo vain kohta löytyy kiinnostunu, joka lyö rahat tiskiin siinä siunaamana hetkenä. Jos vain istut ja odotat taivaan tahtoa, niin ei se niin mene. Sinun häätyy tehdä joka tapauksessa oma osuutesi. Ala jo kattelemaan pakkaus vehkeitä, ettei sitten tule ressi, kun ostaja on työntymässä pirttiin.

Sinulla on hyvä huumori, mutta olet antanut sen hiipua lappamisien takia. Ala lappaa huumoria elämään niin henkikin kulkee paremmin ja pierut. Nyt Henrikkiä naurattaa, kun tuo pieru lipasahti ilmoille. Se on ilmiönä kumma, sille nauretaan hyvin helposti ja silti sitä pidätellään viimeiseen asti. Jos ei muuta hauskuutta keksi, niin nauraa omaille tuhnuille. Sekin on parempi, kuin ässehtiä ja olla hapan.

Onhan tässä tätä juttua jo tullutkin. Sen haluan vielä sanoa, että uskokaa ja luottakaa elämän hvyää tekeviin voimiin. Olkaa itte niitä lisäämässä tavalla jos toisella. Ei kannata aikaa tuhlata tyhjään jauhamiseen kun senkinajan voi käyttää itteeän miellyttäviin asioihin. Häätyy löytää se oikea tekemisen ja toteuttamisen meininki. Silloin sitä on oikeaan suuntaan menossa, kohti taivasta eli kohti
omaa todellista ittiänsä.

Ollaan kuulolla ja Henrikki kiittää kirjuria. Älä anna valosi himmentyä, snulla on aivan oma tehtävä jota siunataan täältä moien kirkkaitten ja hehkuvien voimalla.

Älä sie hättäile

No johan vihdoin pääsen ääneen. Olen niin malttamattomana odotellut vuoroani. Näille taajuksille kun riittää tulijoita. Joutuu kirjuri paiskimaan töitä, mutta näyttäähän hän pärjäävän, kun meitä avittajia on pilvin valoisin, ei pimein. On vissi ero ajella autolla jossa palaa valot, kun että yritäppä pysyä tien päällä lyhdyt sammutettuina? Ei onnistu edes Henrikiltä.

Tämä valon kajastus on nyt sitten muuttumassa päivän porotukseksi. Uskokaa tai älkää, niin trafiikki on sen sorttista, että heikkoa vois hirvittää. Yhtä jalkaa kaikki on alkaneet tähytä tähän suuntaan. Mahoton meininki. Meillä on täällä nyt niin paljon hommaa, että on pitänyt pyytää apujoukkoja töihin. Ne on semmosia reserviläisiä, jotka vartoo, kun kutsu käy. Niillä on aivan oma sfäärinsä, siellä he himmailee eli puhdistaa hohtoaan. Se on fiini paikka. Sinne pääsee, kun on tehnyt niin paljon hyvää työtä, että siivet on saanu muraa mukaansa. Pahojen paikkojen puhdistajilla on niin ankara työ, jotta heille kyllä suo pitkän loman.

Minä tuskin uskallan nokkaani, mitä siitä nyt on jäljellä, pistää sellaisiin syövereihin. Eikä minua laskettaisikaan sinne. Saisin hermoromahduksen toisinsanoen en kestäisi sitä pimeyden määrää. Kirkkaudet sen sijaan kestää sen hyvin. Ne ei pelkää mitään eikä niitä hirvitä mennä syövereihin. Aina ne on sieltä palannu toisinaan kyllä heimmeämpinä ja hiljaisina. Meitä yhdistää suunnaton rakkaus teitä ihmisiä kohtaan ja kun te onnettomat järjestätte ittellenne ja toisillenne helvetin, omasta vapaasta halusta, niin on siinä ihmettelemistä. Helpommallakin pääsee, mutta sinne on vielä totta totisesti mahoton matka niillä, jotka yhä vain satuttaa itteään ja toisia.

No nyt kuitenki aurinko on noussut monen ihmisen mieleen ja tästä ei kuulkaa pidot kohta parane. Yhdessä tehdään hyviä asioita ja sanokaapa mistä se on merkki, kun kirjurin kirjotuksia on luettu yli 10 000 kertaa muutamassa päiväsä? On siinä Henrikilläkin omat sormensa pelissä mutta yläkerran hemmot ne on tämän kaiken takana. Aika on kypsä saattaa porukat oikean leivän ääreen. Hengen sanan ääreen ja täytyy tunnustaa, että tämä kirjuri ossaa sen homman paremmin kuin hyvin. Katoimme aamulla, kun vähän ensin kutkuttelimme ajatusnystyröitä ja saatettiin piuhan päitä parempaan yhteyteen, niin alle kymmenen minuuttia, juttu oli valmis. Ja vielä niin onnettoman pikku koneen avulla, ettei ikkään Herikki ole semmosta elläissän nähny. Ja pari tuntia vierähti niin ympäri armasta maakotia yli 3000 lukijaa. Miettiä pitää niitä tuikkujen määriä, joihin on tuli saatu raapustettua. Mikä voitto ja mikä ilo, ne ei ikään enää sammu!

Minun käskettiin kehua kirjuria, kun sillä on niin paljon meneillään elämässään. Ei saa väsyttää ittiään, vaikka kyllä me hänestä niin hyvä huoli pidetään. Saatettiin yhteen sen ikiaikainen rakkaus. Se se vasta olikin hommaa vaan onnistu se. Nyt sitten annetaan asioiden edetä omassa rauhassaan vaikka sen tiedän, että tulakka on melkoinen jossakin päässä tai oikeammin sanottuna päissä.

Voi rakkaat ihmiset, olkaa ittelle uskollisia. Jättäkää kaiken maailman hömpötykset pois ja keskittykää nyt tähän uuteen energiaan. Sallikaa sen kasvaa ja kukoistaa ittessänne. Niin me saadaan asioita oikeille mallille. Me täällä tarvitsemme teitä siellä.
Niin kuin te meitä täällä!

Hyvää päivää täältä ja siunauksia.
Henrikki

Uskotko?

Henrikki tässä terveppä terve!
Älä hättäile, äläkä hermostu. Jos näkisit vähän edemmäs niin tietäisit, jotta mitään aihetta hermojen kiristykseen ei ole. Kaikki luontuu ajallaan ja jos ei luonnu, niin sitten asian on annettava mennä menojaan. Mitäpä sitä haamuamaan asioita, jotka ei muuta tee ko ongelmia ja vaikeutta. Se on kumma, ihmisenä sitä haamuaa kaikenlaista turhaa ja tärkeimmät asia jää tekemättä tai huomaamatta.Millä sitä ittensä kuormittaa? Jos ajattelen omaa maaelämää, niin kuormitin itteni sillä kuvitelmalla, että minun pitää toimittaa kaiken maailman asioita. Tein kovaa työtä ja samalla huolehdin perheen, sukulaisten ja tuttujen elämää. Kenellä oli mitäki ja minä keikuin paskakuorman päällä kuvitellen, että hyvä tästä tulee, kunhan ehdin kaikkeen ottamaan kantaa ja toimittamaan kiireellisimpiä asioita. Nyt voi todeta, kuolema siitä tuli ja suurin osa asioista jäi hoitamatta. No hyvän ihmisen maineen kanssa kuolema ehkä helpotti henkimaailmaan hutkahtamista. Ei siitä muuta etua ollutkaan, keho oli aina kipeä, sydän muljahteli kolemaksi ja uni ei tullut pahimpina aikoina silmään. Uskoin tekeväni oikein kaikkien kannalta. Uskolla on totisesti mahdoton voima. Se värittää koko elämän ja vielä elämänkin jälkeen sen varaan rakentuu koko hoito.

Mihin sinä hyvä ihminen uskot? Kysyppä varsten itteltäs mihin sinun uskosi perustuu? Kuka sinut on saanut uskomaan, vaan oletko ihan tosissaan kehitelly oman uskon ihan itse? Jälkimmäinen on pötypuhetta, koska ei ole olemassa ihmistä, joka ei ottaisi uskonaiheita muilta. Siksi haastan sinua tutkimaan sitä tahoa, joka on uskomisesi taustalla. Luuletko, että ne on itte ottanu selvää asioiden tosiasiallisista laidoista vaan oisko ne kopioinu jutut? Lisänneet omaksi eduksi vähän omia juttuja ja piirteitä, että hyötyisivät asiasta. Pyhä on oikein sopiva päivä pohtia vähän laajemmin omaa ittiänsä. Milloin muuten sitä on aikaa hidastaa? Niin no, ei tänä aikana edes pyhä ole pyhä. Paljon on uudistuksien nimissä tehty asioita, jotka yhä enemmän loitontaa ihmistä ittestänsä saati sitten Taivaallisista.

Usko on miehen nimi. Siinä vasta luotettava ihminen, joka seisoo ko tammi ikään. Sen puhe on suoraa ja jämerää. Voipi olla, että se ei anna peiksi mistään vaan mennä tohottaa nokka suorana, sivulle vilkuilematta, kohti kohtaloaan. Oli se sitten minkälainen kohtalo hyvänsä, niin Usko sen kirkastaa. Missä kohtaa Usko joutuu koetukselle? Missä se voi murtua ja muuttua? No viimeistään siinä vaiheessa, kun henki hutkahtaa ruumista. Paitti, että jos ihminen on oikein uskonsa orja niin kuolemanjälkeenkin hän rakentaa omansa näköisekseen. Eli näkee ja kokee sen minkä uskoo! Mahdoton homma, niin voimakkaan asian kanssa ihminen operoi koko elämänsä eli nyt tarkoitan sielun ikuista elämää ynnä maanpäällä viivähtämistä, silloin tällöin.

Tuo silloin tällöin on metkaa. Moni pohtii, jotta kuinka ussein sitä viivähdetään. Onko sillä oikeasti merkitystä? Ikuisuus on joka tapauksessa se perustila, missä elämä ilmenee. Se on vähän niin kuin palttoo päälle, menen ulos. Palttoo pois, kun tulen sisälle. Jos on oikein eläväisen sorttinen niin meno on joutuista. Hittaampia hirvittää, mutta kaikilla se on edessä. Palttoon pois riisuminen ja se vasta onki näytelmä, mitä sieltä palttoon kätköistä paljastuu? Sieltä kuoriutuu henki, joka ei enää voi piilotella itteänsä eikä omia juttujaan. Henkimaailmassa ei ole mitään valetta. Ajatteleppa, kuinka siinä sitten ollaan, kun kaikki pötypuhe, luulot ja uskomukset karisee? Paljonko jää jäljelle?

Jos alkaisit uskomaan rakkauteen. Se on kyllä vaikia tilanne, kun luulet siitä vaikka ja mitä. Oikomaan ei tästäkään asiasta pääse, mutta se ittessänsä on koko jutun juuri. Kaiken mahdollisen ja mahdottomanki kivijalka. Henkimaailmassa rakkaus on vallitseva tila, jokainen on sen sisällä ja osa siitä. Voitko uskoa, että niin se on siellä maa elämässäki. Kun vihdoinki antautuisit rakkaudelle, niin elämä helpottuisi kerta pierasulla.

Siinä on viestiä tälle pyhälle ja huomiselle arjelle. Me täälltä puhaltelemme inspiraatioita ja siunauksia. Muistakaa tekin siunata lähtijöitä ja jo lähteneitä. Me täällä palvelemme korkeinta hyvää ja meillä on siunattu yhteys, joka ei pätki eikä lakkaa toimimasta.

Hyvää ja siunattua sunnuntaipyhää.
Henrikki

Harjoitusta taajuuksien keskellä

Energia on keskeistä kaikessa ja kaikissa. Energian taajuudet voidaan mitata ja henkisessä työskenteyssä ollaan tekemisissä energioiden laadun eli taajuuksien kanssa. Henkimaailman taajuus on eri kuin tässä fyysisessä tilassa elävien. Miten saada oma energiataso sille taajuudelle, että yhteys henkimaailmaan madollistuu? Miten meediot toimivat? Miten selitetään henkimaailman ilmiöt, jotka tulevat kokemuksiin ns. sattumalta?

Henrikin ilmestyminen tietoisuuteni on mielenkiintoinen asia. Hänen osviittansa osuvat ja uppoavat. Miten toimien tämä on yleensä mahdollista? Kysymyshän on kahdesta hengestä ja heidän välisestä vuorovaikutuksesta, minun kirjurina ja hänen tuottamastaan ilmaisusta. Itse en pyrkinyt tavoittamaan Henrikkiä. Elän elämääni henkitietoisena meediona ja koen, että Henrikki otti henkeeni yhteyttä korkempien tarkoitusten ja tekijöitten vuoksi.

Hän on hyvin aktiivinen ja tunnistan hänen läheisyytensä. Tämä ns. harjoitteleminen on aivan uusi menetelmä, jota hän markkinoi voimakkaasti. Siitä päättelen, että hän on vakuuttunut kyvystävi välittää hänen osviittojaan. Se saa minut hyvin kiitolliseksi, koska henkinen työskentely on minulle elämäntehtävä, jota pyrin tekemään monella eri tapaa.

Harjoitus tekee mestarin, sanoo Henrikki ja nauraa. Hänen huumorinsa on tarttuvaa ja olen saanut palautetta osviittojen lukijoilta, että nauru purskahtaa jostakin käänteestä tai selvityksestä ihan huomaamatta. Nauru ja ilo on merkki kehittyneestä sielusta, joten siltä osin voin olla varma, että Henrikki on hyvä henki.

Harjoitus alkakoon. Se tarkoittaa hyvin kiinteää keskittymistä ja energiatasoissa matkustamista. Minun on siirryttävä tasolta toiselle, että voin kirjoittaa ja kysyä.
____________________________________________

Kysymys: Miten ihminen saa yhteyden henkimaailmaan?

Jahaa, että sellaista halutaan tietää. Ensinnäkin on oivallista selvittää itselle oman hengen tilanne. Mistä sen sitten selvittää on erityisen haastavaa mutta mielenkiintoista. Henkimaailma on henkien asuttama tila. Siis tämä missä minäkin nyt olen, ei ole ruppia eli maallista majaa. Sinä henki asustelet omassa kömpsässäsi ja sen kunto kertoo suoraan, missä kunnossa henkesi on.

Ei tarvitse ihmetellä, jos oma kulkupeli on reissussa rähjääntynyt, niin yhteys tänne voi tuottaa erityistä vaikeutta. Toki henget ovat yhteydessä aina, mutta oikein tahtomisen ja tietämisen kautta rakennettu yhteys on eri juttu. Henget tapaavat toisiaan täällä ja siellä. Minäkin Henrikki olen kirjurin kanssa yhteydessä alvariinsa. Hänen tehtävänsä ei aina ole oikein häävi, koska maaelämä vaatii aina aikaa ja energiaa. Olen yrittänyt hillitä innokkuuttani, mutta kun asiaa on mahdottoman paljon, en tahdo malttaa.

Yhteys henkimaailmaan on ensinnäkin hyvin luonnollista. Siinä ei lopen ole mitään outoa ja peljättävää. Ainoa asia, joka estää luonnollisen yhteyden on ihmiskehossa asuvan hengen vastahakoisuus, luulot, pelot ja ulkoiset tekijät. Miten sitä yhteyttä luodaan muutoin kun hengen voimin! Ensin maaelämän keho kuntoon, tupakat pois ja piiput piiloon, viina ja lääkkeet karanteeniin, asenne avarammaksi ja luulot pois. Luulotautisen ei pitäisi alkaa olemaan yhteyksissä tänne päin. Se on niin, että sekavat vetävät sekavia puoleensa. Mikä siitä tulee? Mahdottoman sakea soppa jota ei syö kukaan, edes Erkki. Joka muuten sattui olemaan naapurini maakodissa, erittäin nuuka ja luulosairas. Ei siitä sen enempää.

Jos siis olette jo yhteydessä sattumoisin henkien kanssa, niin turhaanhan te kyselette tämän systeemin perään? Opetelkaa ottamaan henget vastaan ja oppikaa ottamaan vastaan niitä hyviä hemmoja. Pahiksien kanssa tulee isompia ongelmia. Samansorttiset vetävät samansorttisia puoleensa. Tästä olen jo aiemmin osviittaa antanut. Plussia lisää niin jo vain kuuluvuuskin paranee. Miinukset tekevät häiriötä ja siitä ei hyvää seuraa.

Kysymys: Miten energiat voi oppia tunnistamaan?

Energia on se sinun ilmapiiri eli aura. Kysymys ei nyt ole siitä aurasta, jota vedetään pellolla. Aura on energiaa, voimaa ja sen ilmausta. Olotilan ollessa kuin ossuus kaupan hevosella, niin totta maar aurasi hehkuu ja säkenöi. Maansa myyneen aura ei hehku vaan hiipuu hiipumistaan. Hyvä ettei sammu, koska sitten ollaanki jo kovaa kyytiä hutkahtamassa tännepäin.

Millä tuulella olet nyt? Pahankurisena ja tympääntyneenä? Iloisena ja hyvillä mielillä? Vai jotakin siltä ja väliltä? Se näkyy energioissasi ja tuntuu lähellesi työntyvissä ihmisissäkin. Suhdesoppa on tosi, koska soppa kupposet kiehuskelevat siellä tasaiseen tahtiin. Energiset vaikutukset siellä ottavat mittaa toisistaan.

Tunne itsesi niin tunnet energiat ja hengetkin tulevat tunnetuiksi kaupan tekijäisinä. Voin sen sanoa, että ittensä tuntemiseen menee aikaa ja aikakausia. Ole siis huoletta, jos tänään olet innokas tutustumaan itteesi, niin ei hommat tule loppumaan vielä moneen aikaan. Ennen alkuun pääsyä kannattaa ottaa rennosti, koska urakka tulee ottamaan voimille. Jos nyt oikeasti aiot alkaa opiskelemaan niin muista lähettää tänne yläkertaan pyyntö. Täällä on joutilasta sakkia, jotka rientävät yhdessä tuumin avittamaan sinua. He ovat odottaneet kutsuasi iättömän ajan ja voit vain kuvitella, mikä riemu täällä syntyy, kun päätä nyt sitten ottaa suunnan totuutta kohti.

Meillä on täällä aina juhlat, kun joku maakotilainen lähettää kutsun. Nykysin tahtoo olla juhlia yhtenä solkena ja mikäs sen mukavampaa. Monta vuosituhatta onkin ollut aika hiljaista. Tekeminen ja touhuaminen se pitää hengen virkkuna oli sitten kysymys meistä täällä tai teistä siellä.

Oliskohan tässä nyt tästä asiasta tarpeeksi? Hyvä alku ja kyllä asiat alkavat sujua.

Kysymys: Mikä on luulotaudin merkitys ja seuraus?

No johan lykkäsit kysymyksen. Tämä on sitten viimeinen tällä kertaa. Luulo ei ole koskaan tiedon väärti. Tieto ja ymmärrys ovat tärkeitä terveyden kannalta. Ihminen luulottelee kun ei tiedä ja höystää luulojaan mitä eriskummallisimmilla asioilla. Uskotteko jos sanon, jotta melkein kaikki vaivat ovat luulotautisten keksimiä. Nyt minä pommin poksautin, mutta se on kuulkaa ihan varmasti niin. Se miten tämän asian selvitän, onkin sitten vähän vaativampi juttu.

Voitko sinä ajatella, että ajattelusi ja uskottelusi tekevät elämästäsi sen, mitä se on? Tästä on kokemuksia jokaisella, mutta ihan päätökseen asti sitä asiaa ei ole tajuttu. Luulotauti vaivaa jokaista maaelämää elävää. Tauti on levinnyt joka paikkaan, ihan kaikkeen mahdolliseen. Nyt kun olen täällä tajuan sen mahdottoman luulotautisten määrän, joka kansoittaa maata. Miten luulet muuten asioiden menneen niin vikaan, kuin ne nyt ovat? Luuloja on alettu pitään totena ja niin sitten koko sakki sairastaa.

Kuoleman jälkeen tämä asia valkenee ja järkytys on suuri. Ei ole kumma, että henkihospitaalissa on paikat täynnä. Sekavat luulotautiset täyttävät koko vastaanoton. Toiset eivät tahdo millään tajuta ja heidät sitten palautetaan lähtöasemalle. Ei ihmisen henkeä kukaan voi pakottaa ja sitten se kestää seurauksensa. Ne jotka alkavat tajuamaan saavat hoitoa. jotta luulotauti nujertuu. Tieto on lääke kaikkiin vaivoihin. Tieto on valttia, koska se kumoaa olemattomat höpötykset.

Katseleppa nyt ihan hissukseen omaa itteäsi ja tarkista luulottelujesi sisällöt. Onko kaikki ihan oikein vai olisiko ne vinksallaan johonkin suuntaan? Väitän, että vinksallaan ovat, koska se on hyvin yleistä. On toki niitä harvoja, jotka ovat ponnekkaasti korjanneet vinksauksensa ja etenevät omassa tahdissaan. Niitä ei ole paljoa, mutta suuntaa ovat muuttamassa suuret joukot, niin kuin jo aiemmin totesin.

Nyt on aika sanoa taas näkemisiin ja näkymisiin. Henrikki on tyytyväinen ja menee nyt ottamaan nokoset. Täällä ei nukuta vaan huokaistaan vilvoittavien vetten äärellä. Sitä ei vielä tiedä kenet siellä tapaan, mutta kutina on semmoinen, että jonkun hyvin erityisen.
Henrikki

Harjoitus on päätöksessään. Jos Henrikki meni lepämään niin minä juon nyt kupin kahvia.

Selvennystä sekaavaan

Kirjurina toimiminen on äärimmäisen herkkää ja vaativaa. Aiemmassa osviitassa oli selkeästi virhe. Olen kirjurina kriittinen ja tutkin asiaa. Pahoittelen virhettä, se oli minun tekemäni. Henrikki ei mielestäni anna osviitoissaan virheellistä tietoa. Olen oppimismatkalla niikuin me kaikki olemme. Vain harjoittelemalla ja myöntämällä keskenkasvuisuutensa, voi oppia. Toivottavasti, ette anna tämän asian viedä huomiotanne toisaalle. Punnitkaa Henrikin sanoja ja ajatuksia laajasti ja tunnustelkaa mitä ne herättävät teissä Kriittisyys on terveen järjen merkki!

----------------------------------------

Henrikki tässä, terveppä terve! Sen minä sanoan, että sekavaa on elämä siellä, mutta täällä ei. Ensi alkuun, ennen kuin tänne asettuu olemaan, on kaikki sekavaa, koska ei tiedä missä on ja minkälaisessa tilassa itse on. Vähitellen selkenee, niin kuin säätieteilijät sanovat.

Selkeneminen tarkoittaa näköalan laajenemista sisään ja ulos. Se on tässä metkaa, kun te katsotte sisäänne, niin ette voi nähdä kuin ihon. Ihon alla on koneisto, joka toimii lakkaamatta hyväksenne. Ette näe sitä, mutta tiedätte, että koneiston on oltava, koskapa olette elossa eli hengissä. Hengissä oleminen on täällä ainoa tieto. Elossa ja hengissä tai hengessä elossa, aina ja iankaikkisesti.

Ruumis on kuollut ja sitä nimitystä ei kannata käyttää muuta kuin siitä, jonka henki on lähtenyt livohkaan. Livohkaan lähtö tarkoittaa muuttoa muualle. Huushollista siirtymistä paremmille kala vesille. Minulla oli hyvät kalavedet maakodin lähellä, mutta ne eivät vedä vertoja näille ulapoille, joilla täällä seilailen. Joku kysyy, että onko siellä muka vettä? Voi kertoa, että paljon kaikkea, mistä ei voi kuvitellakkaan eikä unelmoida. Mielikuvitus ja ajatus ovat työkaluja täällä. Voin matkustaa kunhan hohteeni sen sallii. Todellinen vapaus koittaa vasta sitten, kun kirkkaudesta tulee totta.

Ajatus on työkalu. Tutkippa varsin omaa työkalupakkia. Mitä kaluja sinä olet kerännyt maamatkaasi varten? Pidätkö niistä hyvää huolta ja aiotko hankkia vielä jotakin tehokkaampaa vempelettä?  Täällä kaikki työkalut ovat henkistä laatua. Kirvestä, sahaa, vasaraa ja nauloja ei tarvita siinä mielessä, kun siellä. Maassa maan tavalla ja taivaassa toisella tapaa. Henkimaailma rikastuttaa maaelämää, mutta moni ei piittaa tuon taivaallista meistä. On henkiä, jotka surevat sukulaisten piittaamattomuutta. Henget yrittää kaikella tavoin herättää huomiota, mutta huonoilla tuloksilla. Täällä ei ole kummituksia mutta henget voivat kyllä kummitella. Minäkin kävin siellä seisoa töröttämässä ja puhaltelin virtauksia, kukaan ei huomannut eikä välittänyt. Onhan niitä ihmisiä, jotka tuntee ja tietää asioista enempi. Niitä vain tahdotaan pilkata ja pitää pöhköinä, niitten toimesta, jotka ei käsitä yhtään mitään mistään. Siksi minäkään en liiemmin puhunut henkasioista, hullunahan ne olisivat pitäneet. Hymyt kyllä hyytyy siinä vaiheessa, kun totuus aukaisee silmät tajuamaan elämää. Sitä moni katuu katkerasti, miksi ei rohjennut tutkia asioita vähän enemmän ja miksi niin helposti alkoi arvostelemaan, antoi periksi ja oli niin laiska.

Minä olen opetellut olemaan hissukseen. Jos en jotakin tiedä, niin otan selvää. Kova on koulu niillä, jotka kuvittelee tietävänsä, mutta eivät siltikään tiedä. Siitä kaatua rojahtaa niine hyvineen ja itsensähän siinä loukkaa. Jos ei jalka mene poikki niin ainakin päähän sattuu. Niin se on, että koulutusta jokainen saa niissä aineissa, missä tarvitsee. Ne opit, jotka on jo tiedossa, säilyy ja pysyy muistissa. Niitä pitää vain ottaa käytäntöön ja toimia sen mukaan. Teeskentelemään ei kannata alkaa, koska se on samaa kuin valehtelu. Siitäkään ei kunnian kukko laula.

Ollaan täällä valmiuksissa. Tuli kirkkauksista tieto, jotta maanpiirissä myllerrys jatkuu kiihtyvällä vauhdilla. Valmiuksissa oleminen tarkoittaa hereillä olemista kaiken suhteen. Kutsun käydessä, niin sitten ei enää ehdi valmistautua. Sama se on teilläkin siellä. Olkaa valppaita ja hereillä, pankaa merkille ajan merkkejä ja luonnon viestejä. Jos sanon, jotta vuoden päästä paljon on muuttunut. Joku hätäilee, jotta tuleeko sota, maanjäristys, tulvat vai mitä?  Koko ajan maapalolla soditaan, maa järkkyy ja vedet nousee. Ei se mitään uutta ole ja ihmeellistä. Se vain, jos se sattuu omaa pirttiä heiluttelemaan, niin tahtoo iskeä paniikki. Mitäs se haittaa, jos muutama kortteeri luuhistuu toisella taholla?  Haluan vain muistuttaa, että maapalolla on koko ajan jossakin maailmanlopun meininki yksittäisten ihmistn kohdilla. Kaikki on hyvin suhteellista hyvät ihimiset. Täältä kattoessa ei oikein naurata, koska niin hitaasti ihmispolot herää tajuamaan elämän arvon. No kirkkauden kajastuksessahan tässä ollaan, itse kukin, enemmän tai vähemmän.Toivoa ei auta heittää menemään, vaan kun tekee kylliksi, niin se riittää.

Siitä sisäisyydestä vielä sen verran, meillä ei ole ihon alla elimiä vaan energiaa, joka virtaa lakkaamatta. Ihokin on vain tämmönen kuultava ja ohut. Muotoon voi vaikuttaa mutta tietty kuosi säilyy. Kirkkaat hohtaa kirkkautta sieltä koko olemuksesta, meikäläisellä on vähän niin kuin pellavainen paita päällä. Hohto kyllä jo läpäisee mukavasti. Ne joitka eivät hohda ovat enemmän vaatetettuja. Niitten henki, kun ei ole vielä oikein syttynyt, niin muoto sen ilmineeraa.

Nyt sitten ei muuta kuin hohdokasta elämää. Paneppa merkille, kun olet oikein hyvässä hyvän vireessä niin olotila kevenee. Ystävät voi ihmetellä, että mikä sinua vaivaa?  Siinä sinä näet sen eron, miksi henkimaailmaa pidetään niin outona. Hehkuppa hengen valoa oikein urakalla tänään ja tästedes. Siittä saat niitä isoja plussia sitten täällä. Et voi aavistaakkaan, mikä merkitys sillä on, kun tulla hutkahdat tänne ja mukansi on hohtoa ja plussia. Muistutan vielä siitä, että plussat kumoaa vanhat miinukset. Se on sitä parannuksen tekoa parhaimmillaan.

Hyvää pyhää ja kuullaan taas, kun sen aika koittaa.
Henrikki

Sekavaako?

Henrikki tässä terve! Olen taas iskussa. Se tarkoittaa osviittoja lukevien kannalta uutta tekstiä. Sekavuus on tila, jossa seilaaminen kadotuttaa suunnan. Ei kerta kaikkiaan tiedä, mitä tehdä ja mihin ryhtyä. Sekaisin kuin seinäkello on lause, joka kuvaa tätä tilaa hyvin.

Mistä sekavuus johtuu? Omalla kohdalla voin kertoa, että yhdessä vaiheessa en tiennyt mitä halusin, kun halusin niin paljon kaikkea. Ikkunoista ja ovista tunki jos jonkun sorttista mainosta siitä, mitä pitää ihmisellä olla, jotta hän pärjää. Se on loputonta ja juuri se ei pääty ikinä. Minäkin seurasin maailman mallia eli sitä, mitä naapurilla oli, minkälaisella traktorilla hän ajeli ja mikä tekee miehestä miehen? Se oli surullista aikaa, kun sitä täältä tarkastelen. Voimat hupeni ja terveys alkoi reistailla. Sitten, kun voimat hupenee niin sitten ei Henrikkäkään naurata. Nyt sitä pelkoa minulla ei ole. Täällä ei ole pulaa mistään ja kovin vähän jos ei ollenkaan täällä mitään tavaraa tarvitseekaan. Se on kuulkaa vapauttavinta, kun voi todeta, että kaikkea on ja ylikin jää.

Viittasin niistä meneillään olevista juhlista täällä. Nyt on tilanne se, että juhlia pidetään siksi, että ihmiskunnassa on vihdoin meneillään todellinen herätyksen aalto. Moni henki on päättänyt tehdä täys käännöksen taipaleellaan. Kotiin palaajia on ilmaantunut taivaanporteille sankoin joukoin. Toisaalta, se on merkinnyt surumarssien soittamista siellä teillä. Vielä on paljon tehtävää, että jokainen ihminen suostuu tarkastamaan kompanssinsa toimivuutta ja kykya nähdä oikeat koordinaatit. On se niin mahdottomasta umpiluusta useankin pääkoppa, että ei millään tahdo taipua edes tutkimaan muita vaihtoehtoja. Hamaan hautaan lampsitaan ojan pientareilla ja vieressä hohtaa taivaallinen tie.

Nyt kuitenkin suuren kirkkauden kirkkaudet ovat päätyneet jouduttamaan asioiden etenemistä. Se tietää itkua ja hammastenkiristystä hengettömille ihmisille siis niille, jotka ovat käntäneet selustansa Luoja Jumalalle. Ne joilla sitä hohtoa on, puhumattakaan jo kirkkauden kanssa toimiville, aika tulee olemaan todellinen voimain koitos. Vaikeaa minun on tästä tämän enempää sanoa, koska en ole ennustaja eukko enkä ukko. En halua pelotella tai maalata piruja seinälle, vaan antaa pikkuisen osviitan siitä, että paljon tulee muutoksia tapahtumaan. Kipeää käy ja murhetta piisaa. Miettikääpä sitä, kun ihminen on sitoutunut mammonaan ja sen palvontaan kaikella olemuksellaan. Henkielämä on minimoitu ja Jumalasta ei ole ajatustakaan. Mitä lapselle tapahtuu, kun kaikkein arvokkain ja tärkein lelu katoaa tai särkyy korjauskelvottomasti ja kaupasta ei löydy uutta ostettavaksi? Sen edessä sitä siellä kohta ollaan.

Hohtavat ja kirkkaat tietävät vastuunsa ja sen, mitä tuleman pitää. He valmistautuvat koitokseen huolehtimalla asioistaan ja itsestään. Sitä haluan tässä taas toistaa, että pitäkää ne lampettinne kunnossa. Eikä tee pahaa vaikka vähän hamstraisitte evästä pahojen päivien varalle. Ruumishan tarvitsee polttoainetta elääkseen. Siunatkaa ruokanne koska silloin siitä tulee säie tänne runsauden valtakuntaan. Eväs riittää useammalle ja kaikki tulevat ravituiksi.

Joku jo ajattelee, jotta nyt tulee maailmanloppu! Ei maailma lopu, se muutaa muotoaan ja taajuuttaan. Pettävälle pohjalle tehty rakennus ei kestä, vaan murtuu. Pohtikaa sitä, kuinka pettävälle pohjalle ihmiskunta on systeeminsä rakentanut? Samalla voi vilkaista sitä omaa pytinkiä. Kuinka kestävällä pohjalla on oma elämä?

Nyt ei ole tuomion sunnuntai vaikka joku voi jo niin tuumata. Nyt on valkenemassa aivan uusi vaihe ihmiskunnalle. Se vie oman aikansa, se ei tapahdu yhdessä eikä yhdessätoista yössä. Kaikki tarvittava tieto on ulottuvilla, kun on rohkeutta asioita tutkia, mutta ei pelolla vaan rakkaudella. Siinä on huima ero. Se kuvastaa hengen ja materian vastakkaisuutta ja kuitenkin kumpaakin tarvitaan, jotta edistyminen voi tapahtua.

Olkaa varmoja itsestänne, kun olette saaneet hohdon kajastamaan. Enään ei pidä kajota menneisiin, koska sieltä ette voi löytää rakenneusaineita itseenne, sen enempää kuin teissä on nyt. Turhaa on muistella kärsimystä vaan kiittää voisitte. Kärsimys on kirkastumisen alku ja kun kerran olette sen kanssa sujut, niin miksi ihmeessä veivata sitä edelleen? Eteenpäin on elävän mieli ja henki. Minulla on alkamassa syventävät opinnot ja sen minä sanon, jotta ompahan mielenkiintoista. Kirkkaudesta annettiin palautetta tästä affääristä ja juuri tämä auttaa minua oppimaan lisää heidän johdollaan.

Älkää murehtiko huomisista vaan eläkää ihmisiksi nyt. Huominen tulee ajallaan ja mistä osoitteesta itse kukin herää on sen ajan ilo tai ihmetys. Palataan asiaan ja niitä kummituskysymyksiä voitte esittää? Ne näkyy ja kuuluu olevan suurempikin kummastuksen aihe. Nyt kun asiantuntija on paikalla niin johan tuota odottaisi jonkun edes rohkaistuvan kysymään? En ala omasta päästä lurittelemaan kauhutarinoita, koska itsessään niitä ei ole edes olemassa. Jotakin selkäpiitä karmivia ihmiskohtaloita toki on, mutta ei hekään määränsä enempää pääse mellastamaan siellä eikä varsinkaan täällä. Yhden lauseen haluan tähän kohtaa vielä sanoa, jos muistaisitte sitäkin pohtia: Ihminen ihan varmasti saa itselleen sen mitä hän tekee ja toimittaa muille. Että niin se menee ja siitä ei ole poikkeusta.

Suora visiitti

Nyt palataan vanhaan kaavaan, koska tuo humpaaminen ottaa voimille. Tarkoitan humpaamisella edestakaisin veivaamista. Kirjuri singahtelee ylös ja alas, koska muutenhan tämä osviittojen välittäminen ei onnistu. Yhteys on vakaa, kun tehdään tämä osviitta näin. Palataan sitten nuihin kysymys vastaus menetelmiin, kun tilanteet on kohdillaan.

Suora visiitti täältä henkimaailmasta sinne teille onnistuu, kun hengellä on siihen hommaan tarvittavasti hohtoa. On kyllä sekin mahdollista, että henki hortoilee siellä teillä, mutta hän ei saa teihin yhteyttä. Tämä sorttimentti tarkoittaa niitä päättämättömyyden tilassa olevia ja kummituksia. Kummittelu liittyy moneen eri asiaan ja se vaatii varmaan aivan oman osviitan. Siihen asiaan laittakaa kysymyksiä.

Tämä visiitti mistä nyt puhun tarkoittaa henkien vierailuja rakkaittensa luona. Aikaisemmin puhuin siitä henkihospitaalissa olosta ja sekavuuden korjaamisesta. Henki on sekavassa tilassa, varsinkin kun hällä ei ole vielä oikein käsitystä henkimaailman olemassa olosta. Ne joilla on sitä hohtamista, selviävät vähemmällä tokkura ajalla.

Ittelläni kun oli jo vähän hohtoa tänne tullessani, sain melkein heti oppia mitä tämä elämä täällä oikein on. Jossakin kohtaa mulle iski aivan mahdoton ikävä maakotia ja ihmisiä siellä. Pääsin muutaman enemmän hohdokkaan hengen kyydillä katsomaan, mitä sinne kuuluu. Se oli minun ensimmäinen suora visiitti ja päätin, etten kovin useasti piipahtele sillä suunnalla. Eihän ne ihmiset minuun reagoineet mitenkään. Minä seisoa kollotin ovensuussa ja viittelöin huomiota saadakseni. Mitään kummempaa siinä ei sitten tapahtunutkaan. Aika pian palattiin näille sfääreille, mutta olin kyllä yllättynyt. Kaikki tämmöset liikut tarvii kovaa harjoittelua. Se on vähän samaa, kun se teidän meditaation opetteleminen. Ei tahdo aikaa löytyä, kun on niin paljon muuta mielenkiintoista hommaa. Jos vähänki vastustaa, niin heittää homman sivummalle. Pakkoa ei ole täälläkään, teillä siellä olette pakotettuja tekemään kaiken maailman hommia. Jos sanon nyt tähän, että yli puolet hosumisestanne on aivan tyhjänpäiväistä. Ne ei johda mihinkään eikä ne tuo muuta kuin stressiä ja aika kuluu.

Omahan se on asia, mihin sitä aikansa käyttää. Nyt kun mietin omaa elämääni siellä, enemmän olisin voinu henkimaailman hohtoasioita pohtia. Toisaalta työntekeminen oli keino ruokkia perhettä ja kuulua kyläyhteisöön. Eihän ne suopiasti kato, jos vain lonkkaa vetää uunin pankolla ja piereskelee. Kunnian kukko ei kukahtele laiskoille eikä joutilaille.

Voitko ajatella, jotta tekin käytte täällä, aina välillä, vaikka ette vielä olekkaan kuollu siitä ruumiista?
Se vasta onki mielenkiintoinen asia. Ruvetessasi nukkumaan ja vaivut oikein syvään uneen, niin sinun henki voi nousta ruumista käpyttelemään. Me täällä nähdään tai oikeammin tunnetaan, jotta no nyt sielä on vieraita tulossa. Me tullaan puolitiehen vastaan. Siellä on semmonen alue, jossa on turvallista tavata. Tuntuuko vaikealta tajuta? Henki ei nuku ikkään, levätä se voi ja on joissakin tilanteissa tajuttomana. Normaalisi ja normaali henki ei nuku. Keho kun uuvahtaa niin jo vain kohta henki voi hilpaista tutkimaan maailmaa ja se sfäärejä. Kaikki ei totisesti ole sitä, mitä te luulette ja miten teitä on opetettu. Tämä minunki osviitta voi näyttää aivan hebrealta, jossa ei ole päätä eikä häntää. Se on justiina niin, ei päästä eikä häntää. Se on henkimaailman ja ihmisen elämän naseva kuvaus.

Paneppa merkille yö aikaan, kuinka siellä huushollissa kuuluu napsumista, suhinaa ja joskus jopa muutama huokaus. Joku tietomies sanoo, että vanhassa talossa on aina ääniä. Miten ne selittää kun aivan uudetkin asumukset pitää sisällään tohinaa? Putket ne paukkuu ja poka saha soi, juuri niin. Siellä voi olla henkiä koolla monesta eri tilasta. Ei kehtaa  edes sanoa, että lopen ette ole kovinkaan usein aivan itteksenne. Aina on joku tutkimassa ja uteliaisuuttaan testaamassa hoksottimianne. Se vasta onkin sirkus, kun sattuu olemaan niin, että samaan tilaan on ängenny monen sortin henkiä. On henkimaailmasta tulleita ja sitten on univuoteelta nousseita ja vielä täysissä tajuissa olevia!

Ei tule aika pitkäksi, kun koettaa jotakin selvyyttä antaa. Sanat eivät aina saa sitä merkitystä ja se on se minun hohtamisesta johtuvaa. Tässä näen oman tilani ja tilanteeni. Vielä pitää Henrikin opetella, mutta mulla on opettajat korkiammasta päästä. Sitä huolta mulla ei ole. Teidän kannattaa olla tarkkana kenet kelpuutatte opettajaksi. Siellä teillä on vielä niin paljon luulotteluja ja aivan mahottomia uskomuksia. Jos luiskahtaa semmoselle uralle, jossa viljellään humpuukia, niin voipi olla että oma hohtaminen viivästyy. Siksi kannattaa pitää tosi hyvä huoli siitää omasta tuikusta, lampusta tai valonheittäjästä.

No jopa tässä tätä tulikin. Henrikki kiittää ja poistuu yläviistoon. Siellä alkaa ison menot. En tohi vielä oikein ottaa kantaa, mitä tässä on tuloillaan. Lupaan kuitenkin teille tuua valaistusta, kunhan ensin itte saan ymmärrystä asioiden todellisesta tilasta. Eläkäähän ihmisiksi ja huollattakaa niitä lamppujanne, voipi olla, jotta kohta niitä tarvitaan.
Henrikki

Kysymyksiä jatkuu...

Harjoitteleminen vahvistaa henkistä instrumenttia. Henrikin kanssa työskentely antaa minulle kirjurina aivan uudenlaisen työskentelytavan ja toivottavasti myös teille, lukijat, ajateltavaa. Henrikki antaa vastauksensa suoraan ja viipymättä. Henrikin osviitat kirjoitan kursiivilla.

Sunnuntaita ystävät, Henrikki tässä terve! Vasta siitä eilisestä harjoituksesta on tullut palautetta. Kirjurin korvat ovat kuumottaneet ja minulle on satanut onnitteluja. Tässä näkee, että aina kannattaa yrittää. Periksi ei auta antaa ja on kiivettävä vähän ylemmäs eikä kontattava siitä, mistä sattuu pääsemään. Haasteen voittoisa läpimeno antaa sitten mukavaa tunnetta. Nyt niitä kysymyksiä saa esittää, mutta vain muutama. Eilinen ponnistus vei voimia vaikka olikin niin onnistunut.

Miten ihminen voi muistaa edelliset elämät?

No voi hyvä ihminen, kaikki edellisen elämän opit löydät itsestäsi. Katsoppa sitä tältä kannalta. Sielun olemus on ikuinen ja kerää oppimansa asiat itseensä tavoiksi ja kyvyiksi. Kaikki ne kyvyt ovat merkkejä siitä, mitä on toteuttanut eellis kerroilla. Ne voimistuu voimistumistaan, ikään kuin niistä tulee automaattisia kykyjä ja taitoja. Mitä sinä osaat? Missä olet omasta mielestä hyvä? Ai, joku ajattelee, että ei mitään erikoista? Ittensä vähättely on kasvatuksen tuottamaa luuloa. Jokainen on hyvä jossakin asiassa, se on ihan varmaa. Toisaalta on hyvä olla vaatimaton, koska ylpeys käy langkeemuksen edellä, niin kuin tiedät. Turha vaatimattomuus on sitten taas nöyristelyä ja se ei kyllä vie mihnkään suuntaan. Siinä sitä sitten on ja etenemään ei pääse, saati hohtamaan.

Sielun ominaisuus on kauneuden ja ihanuuden ylistämistä. Mietipä mitkä asiat saavat sinut hehkumaan? Musiikki, virren veisuu tai musiikki, maisema, tanssi, luonto? Mikä maa vetää sinua puoleensa? Siellä suunnalla olet sitten kupsehtinut usiammankin kerran. Se mikä saa sinut onelliseksi antaa viittausta elämääsi siellä ja hyvään elämää kaiken kukkuraksi. Entäs ne paikat jotka on mitättömiä tai eivät herätä minkäänlaista vipatusta? No siellä ei ole sulla mitään ollutkaan. Toisessa ääressä on sitten ne pelottavat ja kuvotusta herättävät tuntemukset. Mitä luulet, oletkohan ehkä kokenut siellä surkeita kohtaloita? Paljon todennäköistä, että sillä suunnalla sinut on otettu pois päiviltä, kidutettu ja murhattu. Sitähän se on ihmisen historia täynnä, tappamista, kieroilua ja huoraamista. 

Sen vielä tähän sanon, että kun kysymys on oppimisesta niin ihmiset teidän lähellä ovat vanhoja tuttuja. Heidän kanssa olette taivaltaneet iät ja ajat. Katsokaa heitä sillä silmällä, jotta tuon kanssa sitä opiskellaan ja mitähän minun pitäis oppia? No sitä hohtamista eli hyvyyden harjoittamista. Ei enää pitäis alkaa murhaa suunnittelemaan, kun se kerran omaan kaulaan köyden kierrättää jossakin vaiheessa. JK-se kirkastuksen kirkkaus on opettanu teille posken kääntämistä, jos se toinen hutkii. Minäkin vastustin tuota viimetinkaan asti, mutta pakko oli myöntyä. Pahaa ei pidä pahalla kostaa vaan hyvällä tai ainaki yrittää jotakin pehemämpää konstia. Vihan pito, kaunaisuus ja kateus tuo niitä miinuksia ja ne ei ennen plussiksi muutu, ennen kuin nuista viholaisista oppii eroon pääsemään. Se on oman mielen ja kurittomuuden aikaansaamaa. 

Hyvät ihmiset ovat JK:lle mieluisia, koska ne tekevät vähän samaa hommaa, kun hänki aikoinaan ja vielä nytkin, mutta miljoona kertaa laajemmissa piireissä. Hyvissä ihimisissä palaa valo, se on niin kuin merkkinä, jotta tuossa kehossa asustaa hehkumaan alkanut sielu. Valoisat sielut ovat maailmassa tuomassa toivoa ja tietoa. Monikaan niistä ei osaa aavistaakkaan kuinka monen kertaiset siunaukset heille luetaan joka ainoa päivä ja hetki. Niitten nimet on kirjoitettu kestokansiin täällä, koska heitä tarvitaan tekemään sitä työtä. Kannattaa pohtia omaa kohtaa, josko se voidaan kirjoittaa siihen kirjaan. Voin sen verran tästä sanoa, että se todellinen juhla.

Tähän asiaan palataan vielä, mutta koettakaa keskittyä siihen elämään missä olette tällä kertaa. Se on tärkeintä, että juurikin nyt teette asioita omassa elämässä, ettekä vain tähyile tulevaisuuteen tai oletta surun murjomia eilisten pöllöilyjen takia. Eiliset torveilut korjautuu sillä, ettei ei enää rupia siihen hommaan, josta tullee ittelle vahinkoa. Eikös se sano jo järkiki? Ei siihen hyvän tekemiseen tarvita lupalappua eikä ajokorttia. Otat vain itteäs niskasta kiinni ja sovi asias ihmisten kanssa. Siinä on hommaa aivan riittävästi, koska aika paljon näkyy sillä rintamalla olevan sekasotkuja. Niin se oli minunkin elämässä ja se se on aika mahoton homma, kun ensimmäisenä kysytään, jotta oletko tyytyväinen tekemisiisi? Minullakin oli ne rajariidat ja vähän muutaki, nin eiköhän naapurin kanssa istuta ensimmäiset kaksi vuotta yrittämässä sopia asioita! Tuo kaksi vuotta on teitä varten, täällä ei lasketa aikaa vaan etenemistä. Parempi olis ollut, että olisi kyetty ratkomaan asia sovussa. Jos olisin tiennyt, niin olisin lahjoittanut koko maapläntin. En tiedä sitä, olisinko sillä hehkuttanu yhtään sen enempää, mutta hyvää harjoitusaikaa meni, kun kaks pääsinpäätä hieroo rauhaa ja olisimme voineet tehdä paljonki tärkeämpiä asioita.

Mitä sanot meille nyt sunnuntaina?

Sunnuntai on pyhä. Pyhänä on aivan erilaiset mahdollisuudet päästä pyhään yhteyteen, kuin arkena.
Lepopäivänä levätään, ei sinne kauppaan tarvitse rientää. Kotona oleminen ihan hissukseen on parasta hoitoa sielulle ja ruumiille. Pyhänä voi lukia kirjoituksia ja rukoilla. Ylentää se maallinen mieli vähän korkiammalle ja kohti kirkkaampia. Niin mekin täällä tehdään. Ollaan yhdessä pyhässä virrassa niin se hehkuki kasvaa ainakin hetkeksi.
Tässä oli minun terveiset teille. Eläkää ihmisiksi ja iloitkaa JK.ssa hän on hyvän huumorin kirkkaudessa.

Kiitos, kiitos, kiitos!