Henrikki on ollut lomalla, joskushan sitä on työmiehenkin levättävä. Siellä maaelämässä ollaan lomalla yhtenään tai ainakin toivotaan ja odotetaan lomaa yhtenään. Siinähän se aika sitten menee, odotellessa ja kun lopen lomalle vihdoin päästään, niin ei osata nauttia siitä. Kumma on maallisen ihmisen mieli ja vielä kummallisemmaksi muuttu kun henki alkaa hönkäilemään omiaan siihen soppaan. Ei tahdo erottaa mikä on totta ja todellista.
Kyllä se on niin, että selvyyden saamiseen kuluu vuosituhantiset toilailut milloin missäkin. Karua luettavaa on kun elämänkirjojen ääressä istuu ja tutkii jonkun sieluparan matkakertomuksia.Minä Henrikki olen nyt sitten edennyt sille luokalle, jotta lueskelen näitä kirjoja. Arkistot on mahtavia ja lukemista riittää, mutta täällä lukeminen on enemmänkin energioihin virittymistä. Kirjan kun aukaisee niin sieltä pöllähtää monenkirjavat kokemukset ja etenkin se, miten on kokija oppinsa ottanut vai onko ottanut sittenkään.
Ei maallinen Henrikki ikään olisi uskonut näkevänsä näkymätöntä selvemmin kuin nyt näen. No itse asiaan mennäkseni haluan vahvistaa lukijoitani löytämään etsimäänsä. Joku siellä virkkaa, jotta ei mitään etsi. Toinen sanoo ettei ole löytänyt vaikka on etsinyt ja etsinyt. Sitten on niitä, jotka vähän silmäluomea nostaa ja jatkaa sikeää untaan. Ne ei herää vaikka Henrikki tai koko muu sakki paukuttaisi rumpuja korvan juuressa. Onnellisen tietämättömiä, mutta elämässä silti. Ei kuolleita keholtaan vaan henkisesti lähellä sitä. Jarrumiehinä he on loistavia, koska vastustavat ihan kaikkea. Periaatteessa ovat eri mieltä. Helppohan se on olla, kun mistään ei mitään tajua. Vaan hekin ovat samaan suuntaan nokkansa kanssa asettautuneet vaan vielä ei ole liikahtamista näköpiirissä. Voitko kuvitella, on sieluja jotka jatkavat kuorsaamista monen monta kehon elämää. Millään ei mene oppi perille. Sellaisten tarinat ovat kyllä turhauttavia, ei päätä eikä häntää. Yksi lopsaus elämään ja toinen lopsaus kuoleman kautta uuteen. Olen ohittanut ne tarinat syvällä huokauksella ja koettanut siunata niitä. Vaan sekin kyllä tuntuu turhalta, mutta niin ne kirkkaat opettaa, että jokaista tulisi muistaa siunata. Siinä sitä on hommaa mutta joskus sekin toiminta nousee esille. Viimeistään siinä vaiheessa, kun siunaajan kirjoja aletaan tutkia suurennslasilla. Voipi olla, että silloin kunnian torvet soida törähtävät oikein mallikkaasti. Semmosta se on henkinen toiminta ja kasvu.
Henkalta on kyselty moneen kertaan, jotta kauanko tämä kärvennys kestää siellä. En ole saanut vastauksia, vaikka olen kyllä käynyt kyselemässä. Kirkkaat nauravat minulle ja toteavat, ei sillä ajalla ole mitään tekoa. Eli vastaan nyt tähän, ei sillä ajalla ole mitään tekoa. Mitä se sitten tarkoittaa, siitä voisin jotakin osviittaa antaa.
Minä elän ajan ulkopuolella, sinä ajassa. Sinussa oleva henki on ajaton, ruumis ruppi on kiinni ajassa. Kiire on yhtä tyhjän kanssa näissä isommissa ympyröissä, siellä se juoksuttaa ruumista ja mieltä. Mitä enemmän on mammonan syrjässä kiinni, sen kiiruummaksi elämä muuttuu. Mitä enemmän henkisfääri jo kajastaa, kiireet loppuu tai vähenee sitä mukaan.
Kärvennys tarkoittaa turhuuksista puhdistumista. Sen voin sanoa, että sitä turhaa on rakennettu niin pitkään, ettei se hetkessä muutu. Liekkiä lisätään täältä suunnalta, vaan sääliksikin käy niitä, jotka grillaa koko ihmiskuntaa omien kuviteltujen harhojensa vallassa. Nille se koittaa kovat ajat siellä ja vasta tänne tultuaan koko totuus lävähtää nokan eteen. No nokkaa ei siinä vaiheessa ole vaan tajunta.
Oikeudenmukaisuuden mukaan täällä eletään. Mietippä sitä mitä se tarkoittaa? Jokainen saa ansionsa tai ansiottomuutensa mukaan. Siivilänä on hyväntekeväisyys, rakkaus ja anteeksi antaminen. Mitä luulet niiden kohdalla, jotka ovat ahneuttaan hukuttamassa koko muuta sakkia? Ei siinä taida olla kehumista, miten se Jeesus opettaa, ensimmäiset tulevat viimeisiksi. Ketkä ne kuvittelevat olevansa ensimmäisiä siellä? Siinä sitä on totuutta pohdittavaksi. Vaan se ei auta nyt siellä, kun kärvennys on tällä asteella menossa. Koville se tulee ottamaan jokaiselle, koska sumutus ja valehtelu on hyväksytty piennimästä isoimpaan. Henkka neuvoo, jotta ota nyt neuvosta vaari ja lopeta valehtelu. Nyt kun teet parannuksen, niin hyvin ehdit. Perille sitä kyllä jokainen pääsee, hauta se kaikkia odottaa, niitäkin jotka eivät mitään usko. Vaan haudassa ei henki ole ikään maannut ja se se vasta on mielenkiintoinen asia. Luulisi tietomiehien ja naisien sen verran höröstävän korviaan, jotta edes hieman pohtisivat seurauksiaan, johon ovat itseään ajamassa. Ole sinä hyvä ihminen hereillä enemmän. Lakkaa laukomasta tyhjän perässä ja asettaudu rukoilemaan ja siunaamaan. Vaikka edes kerran päivässä, siinä hengityksen lomassa, muutaman kerran. Sekin on kasvuksi ja ojennukseksi.
Sitä minä vaan, jotta mikään ei muuksi muutu yhessä hetkessä eikä kahdessakaan. Vaan löylyä lyödään lisää ja jos tuntuu että ei kestä, niin antaa murtua vaan. Valo se sieltä murtumasta purskahtaa esiin. Ja siitä on hyvä aloittaa kasvu parempaan kuosiin.
Rukoillaan ja kiitetään jokaisesta kivusta, joka johtaa kasvuun ja edistykseen. Kiitetään niistä olemisen tiloista kun on vapaa tuskaisesta odotuksesta. Kerätään voimia hengessä ja sieltä se siunaantuu myös sille ruppi paralle...
Kuulemisiin ja näkymisiinkin
Henrikki
