Heikottaa Henrikkiäkin

 No johan on markkinat, kaiken tämän keskellä. Nyt ei Henrikkikään oikein tiedä miten sanansa asettelisi, että tulisi oikea asia esille, oikeassa valossa. Sekamelska on sitä luokkaa, ettei ole kumma jos ihmiset putoaa kärryiltä tai kaatua kumahtavat suorilta jaloilta. 

Tekisi mieli sanoa, niin kuin maaelossa rakastava äiti tai isä sanoo, voi lapsi kullat ottakaa rauhallisesti nyt. Mitään ylimääräistä ei enää elämään. Ylimääräisen ottaminen voi viedä jalat alta, unet pois silmiltä ja hermot. Hermojen kiristys kiristää koko kehon ja mielen särkyminen vie koko lopun.

Olisi syytä mennä paikkaan jossa saa olla köllöttää ihan rauhassa. Toisaalta ei kannata ihan itsekseen jäädä marmattamaan, koska asiat saavat liian suuren merkityksen. Oman pään pörinä kasvaa niin, ettei muusta tiedä. Maailma on menollaan nurin, ei se mikä on ollut piilossa tulla työntyy esiin, ja se mikä on ollut esillä menee piiloon. Nyt sitten on oltava tarkkana. 

Pimennon kanssa ikänsä hääränneet omistavat paljon ja kaikkea. Heidän juonensa ovat kavalista kavalampia. Tavallinen tallaaja ei voi ymmärtää sitä eikä kyllä tätäkään. Hullutuksenahan he pitävät totuutta, kun eivät le koskaan vaivautuneet ottamaan selvää asioiden syvemmistä laidoista. Ja tähän kohtssn ne vihulaiset iskevät. Tietämättömiin perässä kulkijoihin, jotka eivät halua herätä. He voivat pitää suurta ääntä mutta juosta kipittävät oikoseltaan milloin piikkien milloin minkäkin pillerin perässä. Suurin romahdus tulee siltä suunnalta. Monta on jotka eivät selviä tästä. Mutta muistetaan, jotta kaikista pidetään kuitenkin huoli ja jokainen kohtaa oman itsensä lopulta.

Henrikkiä vähän surettaa kun eksytyksen henget on piirittäneet rakkaita lapsia jo jonkun aikaa. Mutta nyt on paremmat ajat niiden suhteen. Auttajat tulivat ajoissa paikaille ja Henrikki pitää kyllä omalta osaltaan huolen. Kuitenkin jokaisen pitäisi ottaa oma koppa haltuunsa ja lopettaa se Jeesustelu, vaikka Jeesus onkin hyvä tyyppi. Hänen valonsa se tässä kirkastuu ja kirkastuttaa kaikkia meitä. Siitä avusta saatte olla varmoja kunhan vain käännätte kuulolaitteenne oikeaan suuntaan, niin jo vain tohinan seasta alkaa opastusta kuulua.

Perhekuntia kootaan yhteen ja se on hyvä asia. Sukulaisilla kun on samaa energiaa ja toivottavsti halua auttaa heikompia. Jos ei sitä ole, niin antaa sitten sukulaistenkin mennä menojaan. Nille kun ei voi kukaan mitään. Uskoa pitää, että kun parhaansa tekee niin enempää ei kertakaikkiaan voi. Kipeää se tulee käymään joka tapauksessa, mutta henkimaailman Henrikit on hereillä ja meitä on paljon...

Tämä puhdistusohjelma on tarkoin suunniteltu operaatio. Henrikki on oppinut uusia sanoja ja vähän tässä hykerryttää, kun olen onnistunut hommassani oikein kiitettävällä tavalla. Pääsen uusiin uriin ja se vasta on mielenkiintoista. Älkää olko milläsinkään, auttelen kyllä edelleen ja saan apujoukkoja. Ihan tässä hykerryttää kunhan saan teidät pidettyä aisoissa tai asioissa oikealla taajuudella. Oikea taajuus ei tuota tuskaa, se vain vähän kipristää. 

Uskokaa lapset uskokaa totuuteen. Nähkää kuinka asiat järjestyvät hyvin, se mikä mielestänne ei ole hyvin, muuttakaa sitä hyvän sään aikana. Miksi odotella poutaa kun tieto on jo nyt käytössä? Odottavan aika käy pitkäksi ja miettiminen muuttuu jahkaamiseksi. Jahkaaminen juurruttaa kaikki väärään kohtaan ja kova on homma kiskoa ihmispolo lentohiekasta tai suon silmäkkeestä, kun pinnalla ei ole muuta kuin hiustupsu tai ei sitäkään.

Rukouksesta on maininnut ja ehken paasannut lukemattomat kerrat. Mitä sen suhteen pitäisi tehdä? No pertana vieköön rukoilla. Rumia sanoja ei käytetä täällä vaan teille voin sen esittää, kun ei tahdo tavallinen puhe tehdä tehtäväänsä millään. Aamulla ensimmäisenä, päivällä ja ilalla viimeisenä. Jos tulee mieleen välilläkin, se ei ole  pahasta. Ja hyvää tässä kaivataan, yhteistä hyvää.

Ollaan hereillä mutta nukutaan yöt Herran rauhassa. Jaksetaan sitten uurastaa koska se aika alkaa olla totisesti lähellä. Miten ne suut sitten tällätään, kun pussin pohjat kollottaa ja jakaa pitäisi puutteen alaisille.

Johan tässä tätä tuli, olkaa varovaisia ja pitäkää Jumala mielessä. Vielä vähän aikaa ja sitten nähdään miten äijän käy. Äijällä tarkoitan nyt meitä ja teitä, samasta hengestä eläviä.

Henrikki rukoilee järjen valoa ja hoksottimien terävyyttä. Älkää eksykö kaidalta polulta. Olette jo sen verran edenneet ettei enää pidä pudota romahtaa. Amen ja Henrikki kiittää.

Häät ovat tulossa

 Oi voi veikkoset sentään, sanoo Henrikki ja ripustaa ravatin kaulaan. Eikös sitä ruukata pistää parhaimpia päälle, kun tiedetään juhlahumun alkavan kohta. Paita on tärkätty ja hihat pantu kuminauhalle ylemmäs, etteivät roiku ikävästi ranteiden yli.

Tämä se vasta tulee olemaan uutinen. Sitä ei tahdo kukaan uskoa todeksi. Kuka on morsian ja kuka sulhanen, se on salaisuus. Herikki rakastaa salaisuuksia ja varsinkin salaisuuksien verhojen raottamisia. Lukijat kiehivat uteliaisuudesta kun ei kerrassaan ole hönkäsen pöläystä kenestä tässä puhutaan. Oikein naurattaa, kun näkyy puhelimet olevan kohta kuumina. Älkäähän hätäilkö, ennen lokakuuta se tieto annetaan tai se tulee julki. Nyt vain hyssytellään ja seurataan korvat tarkkana.

Täältä kun tiiraan maailman menoa, en lakkaa olemasta ymmyrkäisenä. Selkeät osviitat on annettu jo aika päiviä sitten, niin yhä edelleen samaa kehää kierretään. Koettakaapa toistaa se harjoitus, jossa pyöritään samaa kehää jonkun aikaa. Läheppä sitten kävelemään kohti maalia. Ei onnistu millään, mutkille se menee ja vielä kaatua rämähdät mahalleen. Ei auta muuta kuin mennä selälleen maata ja odottaa jotta pää selviää.

Samalla lailla se on oppiminen; ota merkeistä todellinen osviitta. No yrittämisestä on se etu, että jossakin kohtaa oivallus iskostuu umpiluuhun. Joten pörrätkää vaan, niin Henrikkikin teki aikoinaan, vaan eipä pörrää enää. Nyt vain päivittelee ja siunailee, jotta tämmöstä se on elämän meno. Vauhti kiihtyy ja tyypit vain hengaa. 

Toisten hengaaminen on hiipunut hissutteluksi. Pelon vallassa hiippailu on hengettömyyden merkki. Ei olla otettu tosissaan vaan tyhjäksi on tehty Henrikikin osviitat. Meitä on lukuisa joukko antamassa osviittoja ja toisinaan ollaan kyllä suru puserossa, kun ihminen loukkoo itseään ja toisia. Pitäis sitä sen verran tajuta, että kaikesta on seurauksensa ja omaan nilkkaan se tulee iskemään.Mutta joo, eihän tässä hätää itään, ikuisuuksien rattaissa ei ole viistreita ja  kaikki ollaan samassa aallossa. Toiset töröttää ylemmällä ja toiset ryömii alhaalla. 

Ollaan missä ollaan, saman lain alla joka tapauksessa. Laki on se suurenmoinen rakkauden laki, joka pitää kutinsa aina ja iankaikkisesti. Amen sanoo Henrikki ja kiittää. 

Minä sinä me

Kukapa se muu tietää, kuin itte?

Henrikin naama on nyt peruslukemilla. Voit kyllä ihmetellä, mutta niin se menee, että itte sitä tietää mikä on menossa, tulossa tai minkä läpitte tässä on mentävä. Ihmeitä tapahtuu niissä käänteissä, kun joku asia, ihminen tai tilanne putkahtaa eteen ihan yllättäen.  Siinä menee jokunen tovi, jotta pääsee tilanteen tasalle ja kykenee keskittymään. 

Siirtmävaihe on päällä ja tässä sitä jossitellaan, jotta mille pitää alkaa. Niin kauan kun pakottaa on aihetta pysyä aloillaan. Mahoton homma heikkohermoisille ja hittaan sorttiset vain hengittää, kun olis jo aiheita ruveta jollekkin. Tasan ei käy onnen lahjat, josko niitä voi onneksi kutsua.

Henrikki on nyt samassa jamassa ja se oikein vihloo sydäntä. Ei minun vaan kirjurin. Tuon herkkyyden kanssa, kun saa olla enemmän hereillä. Ei ole kenellekkään hyväksi päästää koko maailmaa kehille, vaan minkäs teet, kun ne työntyy väkisin läpi. Joku voi päivitellä, jotta mistä se Herikki puhelee. No kun maailman järjestys on muutoksessa niin henkimaailmassakin tapahtuu monen moista. Henkimaailmassa kaikki on esillä, täällä kun ei valehdella eikä teeskennellä. Maaelosta tulleet ovat usein sekopäinä mutta kyllä niistä huolipidetään vaan joskus voidaan lipsahtaa. Paine kun on mahoton näinä aikoina. 

Moni kuvittelee, jotta täällä vain helkytellään harppuja ja hymistään kiitosvirsiä. Olla löpötellään valkeat kaavut päällä ja käskennellään lehdoissa tai  viilentävien virtojen äärellä. On semmonenki paikka olemassa, mutta siellä ei ole tunkua. Kovin harvat ne siellä viittelöivät ikuisessa kirkkaudessa, täällä on joka hemmollaa hommaa. Oman mallinsa mukaan ja oman porukan kesken.

Miettikää nyt ihan tosissaan, miten semmonen ihminen, joka ei ole eläessään perustanu mistään henkihommista, voisi yhtä äkkiä  hujahtaa kirkkaisiin? Voi voi kuinka moni ei vaivaudu ajatustakaan antamaan tälle näköalalle. No kun kuolema tulee ja henki vapautuu maallisesta majasta. Mihin se joutuu tai pääsee? Toiset tuijottaa hautaa ja parkuu kaverin kohtaloa. Siellä se nyt mätänee ja samalla voi vilahtaa mielessä oma viheliäinen kohtalo... Henki kun on vieras käsitys saati henkimaailma, enkelit saati sitten itte Jumala. 

Saa siinä kirkonpenkissä hikoila ja käydä ottamassa yhdet ryypyt sillä perusteella, jotta se vois armo koskettaa paatunutta poloista. Ei järjen hiventä eikä pollan säteilyä, sanoo Henrikki, joka tietää mistä puhuu, kun on itte matkan tehny. On kokemusta ja näkemystä, on uskoa ja toivoa. Vaan millä ihmeellä se ihmispolo joka on vieraantunut ja viritetty uskomaan höpöjä. voisi suuntansa kääntää? Jos yrittää niin koko systeemi kääntää selkänsä ja hulluksi leimaavat.

Henkiasiat on hulluutta raha massien kanssa naimisissa oleville. Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää ja jossakin vaiheessa ne henkisilmät auki lävähtävät. Niin se on Luoja säätänyt ja me kaikki, joka ainoa, ollaan saman lain alaisuudessa. Eikö tuo nyt ole selvä, ettei täällä totuudessa anneta oikotie lupia yhellekkään kuolevaiselle, kun ei niitä jaeta jo kuoleillekkaan.

Kovat ovat kokemukset niille, jotka ovat ottaneet ittelleen enemmän valtaa, ko laki säätää. Laki on JUmalallinen laki, ei ihmisen rustaama pelleily tulkinnan varaisuuksineen, joita sitten luetaan kaverin eduksi. Ehei- laki on laki ja se toteutetaan ikusen kirjaimem mukaan. Kyllä siinä myllyssä jauhautuu luulot ja olettamukset. Ei jää kiveä kiven päälle ja hiuskarvatki jaetaan kahtia. Keplottelijat ja valehteliat joutuvat teoistaan tilille. sitä mukaan kuinka moneen niiden tekemiset on sattunu. Itku ja hammasten kiristys tarkoittaa sitä, kun vihdoin tajuaa tehneensä väärin niin perusteellisesti ja pitkään. Kuka sen tuomion lukee? Se vasta onkin merkillinen asia, ihminen itte, pitkien ja perusteellisten pohdintojen jälkeen tai ilman tauloa, uudelleen lauteille. Siinä se on, totuus. 

Aika on otollinen vaikka kipua on kestettävä enemmän kuin koskaan aiemmin. Aika on tiivistynyt ja sen pinhuusi voi viedä hermot niiltä jotka ei sittenkään suostu tai niiltä, jotka ovat myrkkyttäneet ittensä ylpeyden ja välinpitämättömyyden sisälle. Tavallinen ajatteleva ja hoksottimia käyttävä alkaa kyllä huhuilemaan tänne päin. Rukoilu onki lisääntynyt ja täällä iloitaan jokaisesta uudesta rukoilijasta. Ihan sama vaikka sen soperruksesta ei saa mitään tolkkua, vaan se ratkaisee jotta vihonki tuoki raukka osaa suunnata katseensa oikeaan päin. Se  on hyvä alku ja siitä sitten jatketaan käsi kynkkää, me täällä ja ne siellä. Meidän hommana kun on kynkättää niitä jotka ontuvat. Ontuvia riittää mutta Luojassaan on jo omilla jaloillaki kompuroivia. Osalla jo siiven tyngät sojottaa puderon selustassa. Niitä on ilo katsella, ne näkyy jo kauas. 

Onhan tässä tätä jo tullukkin, tämäkin on merkki ja vahvistus. Paljon on tulossa joten jokainen ottakoon itteeän käsistä kiinni ja aloittakkoon rukoustoiminnan. Tänään kun aloitetaan porukalla niin jouluun mennessä ollaan jo vanhoja tekijöitä. Vanhat on aika lähellä kirkkaita, joten eiköhän komuta korkeammille, kun kerran osviitat on annettu.

Hallelujaa siskot ja veikkoset, ei unohdeta yhtäkään, ei pientä eikä isoa. Ollaan armollisia niille jokka tietämättömyydessään loukkovat ittensä. Yritetään pitää ymmärrys ja sydän kohillaan niin kyllä tästä selvitään.