Romahtaa, ei romahda, romahtaa

Henrikki ei malta olla hiljaa vaikka joku jo toivoi, että pidä sinä jo pienempää suuta. Suun pienemmällä pitäminen saa aikaan monenlaista tuntemusta. Nyt kun aika ottaa etunojan ja huiskauttaa hyppääjät ties minne, on pakko avata taas sanallista arkkua. Kirjuri on hyvässä vireessä, niin mikäs tässä on luritella.

Romahtaako joku maaelämässä? Siitä on esitetty kysymyksiä jo tovin. Mitä luulette? Luulohan ei ole tiedon väärti, mutta Henrikki on nähnyt kuinka paljon ihmiset luulottelee vaikka tosi asiallinen tietokin on nähtävillä. Romahtaminen tarkoittaa jonkun asian lopahtamista niille sijoilleen. Joku ei vain pysy tolpillaan vaan kaatua kumahtaa tai romahtaa alas. Sehän tarkoittaa alkujaan sitä, että pytinki tai systeemi ei ole rakennettu hyvin tai sen perustukset on virheelliseksi mitoitettu.  Johan se joutaa romahtamaankin, kun se ei kerran kestä.

Maaelämässä rohmahtamiset ovat hyvin tavanomaisia. Milloin romahtaa ylikuormittunut katto, toisinaan nojollaan oleva vanha talo tai lato, milloin huterasti rustattu silta tai huijaamalla kyhätty varasto. Sitten ihmetellään ja kauhistellaan, mutta eihän siinä oikeastaan ole mitään outoa. Se mistä jo elämänmestari Jeesus opettaa, jotta hiekalle rakennettu ei tule kestämään. Eikös sitä kannata enempi pohtia millä ne rustingit saiai pysymään koossa?

Ihmiselossa romahtamiset ovat kovaakin kovempia juttuja. Jos sitä on elätellyt toivoa yllä jonkun asian, tilaisuuden tai ihmisen suhteen, vääristyneillä motiiveilla, kieroudella tai peijooni omaetuisesti, niin johan lopahtaminen vie alakuloon. Alakuloinen ihminen ei ole häävisti kiinni elämässään. Siinä romauksessa saatta mennä hutera terveys ja vaikka koko henki. Niin tärkeästä asiasta on lopen kysymys.

Eikö se ole järkevää suhtautua itteensä ja elämäänsä totuuden mukaisesti? Tuo totuus taitaa olla niin monenkirjavaa, jotta se aiheuttaa kaikenlaiset kähinät ihmisten välille. Jokainen kun haluaa olla oikiassa vaikka kaikki osviitat näyttäis, jotta metsään menee. Kyllä Henrikkikin sai tuta ittsessänsä tämän. Kaikki asianhaarat sotivat vastaan ja minä poika vain touhusin jääräpäisesti ideoitteni kimpussa. Huonostihan siinä kävi jossakin mielessä vaan nyt kun asiaa katsoo, niin lopena hyväksi kaikki muuttui. Kukaan muu ei kuollu, minä Henrikki vain hutkahdin tälle hengen tasolle. Kysymys oli ittensä oikeanlaisesta huomioimisesta. Liian kilttinä ja kuuliaisena heiluminen romahdutti sydämen ja se oli sitten menoa.  Joku sanoo jotta eihän tuossa ole mitään järkeä.  Voin sanoa että järki ei anna oikeita vastauksia likikään aina, mukana häätyy olla sydän eli usko. Siitähän sitä puhutaan nykysin siellä ja se on hyvä se. Pässinpäät ja jankuttajat kävyät kovaa elämän koulua mutta kun romahtelevat muutaman kerran niin jo vain kynä tai lusikka alkaa pysymään kädessä oikialla ja kestävämmällä mallilla.

Niin se on kuulkaa rakkaat. Antakaa rojujen romahtaa mutta älkää jääkö kaatuvien systeemien alle. Varautukaa ajoissa suuriin romahtamisiin olemalla hereillä ittenne suhteen. Lopettakaa se iän ikuinen jaamaaminen ja tehkää asioille jotakin uudistavaa ja tuoretta. Vanhat kaavat eivät päde tulevaisuudessa ja jotta uudet tuulet pääsee puhaltamaan vanhentuneet höskät romahtaa. On hyvä tarkistaa oma suhtautuminen ennen kuin alkaa moittimaan muita. Antaa toisten hoidella omat systeeminsä ja hoidellaan itte omamme. Jossakin kohtaa sitä yhteen tullaan ja sitten se onkin melkosta pajatusta.

Uusi vuosi astuu kohta ajanlaskijoiden allakoihin. Sivuja käänellessä kannattaa tehdä niitä hyviä lupauksia. Henrikki on luvannut hoitaa leiviskänsä niin hyvin kuin taitaa ja apujoukot ovat luvanneet avittaa. Kirjurilla on monta rautaa tulessa mutta on hänkin luvannu Henrikille antaa mahdollisuuden tulla enemmän esille. Saapa nähdä milloin lähdemme puhujamatkoille. Tervetuloa sitten vaan tapaamaan, se onkin sitten jo ensi vuoden huippu juttu ja se ei tule romahtamaan, kun kaikki viritykset tehdään oikein.

Olkaa tarkkoja ja huolehtikaa ikkunat ja ovet kiinni, sähköhellat pois päältä ja kynttilät sammuksiin. Älkää hosuko, jalkaisin kävelemällä ehtii oikein hyvin. Kuulumisiin ja paikkoin melkein näkymisiinkin. Se on terveppä terve!

Tuskalla on monen kasvot

Aika runolliseksi on Henrikin alettava, kun tunteiden myllerrys kuulostaa ja näyttää täyttävän koko maan piirin. Miksiköhän niin monella maaihmisellä on meneillään kertauskurssien päätöskokeet? Siitähän tässä on ilmiselvästi kyse. Itku ja hammastenkin kiristys on memeillään vaikka päälisin puolin kaikki näyttäisi olevan mallillaan.

Maaihminen, joka ei henkimaailmasta tiedä hönkäsenpöläystä kiroaa elämää ja valtiovaltaa ja taitaa se Ukko yli Jumalakin saada osansa. Nyrkkiä heristellään ja pahaa puhutaan oikein urakalla. Hermot on riekaleina, rahat ei riitä, perheessä kaaos ja naapureiden kanssa ei ole sanottu halaistua sanaa sitten viimeisemmän koetoksen jälkeen.

Täältä katsottuna kaikki näyttää tulleen vähintääkin hulluksi tai on ainakin tulemaisillaan kaistapääksi. Meno vain jatkuu ja mihin se mahtaa johtaa? Tämä on puheenaihe täällä ja samoin niissä piireissä, jotka jonkun verran ovat niin sanotusti Hoon päällä. Eikö nyt vihdoin jo alkaisi polla säteillä? Sätilystä puheenollen maaelämässä säteilee tällä hetkellä niin paljon, että mittarit kuumenevat ylikierroksilla. Ei mittarit pysty edes näyttämään todellisa arvoja.

Tuska on syvältä nouseva kipu tai korvennus. Kuinka syvältä se yleensä voi nousta, jos kehoa katsotaan? Ei kovin syvältä, kun mahalaukkukin olla töröttää muutaman vaaksan päässä henkireiästä. Kyse on aivan muusta. Se on sielun syövereiden puhetta ihmis pololle. Sille kuurolle ja sokealle joka ei edelleenkään muuta suuntaa.Toisaalta ne joilla sielun syöverit on jo tuttuja voivat tuta korvennuksessaan kansakulkijoidensakkin korvennuksia. Se voip olla vähän niin kuin sovittua tuunia. Se i ole kuulkaa rakkaat lapset aivan niin kuin te ajatelette. Kyse on paljon laajemmasta ja hyvin suuresta asiasta.

Sielu muistaa ikävän, ilon, surun. Tunteet kumpuavat henkisistä ulottuvuuksista vaikka sytön tunteille voi antaa joku ihminen. On aina muistettava, että ihminen koristautuu milloin minkäkinlaiseen ruppiin, mutta sielu on se ratkaiseva tekijä. Sielu on syntynyt rakkaudesta rakastamaan. Ja nyt on sanottava, että kyse ei ole tempun tekemisestä, joku hepsankeikan tai häntä heikin kanssa. Rakkaus on ylevää tunnetta, josta koko maailmankaikkeus saa elämänsä.

Henrikki tässä nyt sanoo, jotta älä sinä sure mahdotonta. Sellaista mahdotonta ei olekkaan etteikö sille jotakin voida. Muistat vain pyytää niin jo vain apujoukot alkavat asioita järjestelemään. Mikä siinä on kun sitä apua ei osata pyytää? Sitä vartenhan täällä huseerataan, jotta apua annetaan ja kasvetaan samalla niissä asioissa, mistä milloinkin on kysymys. Apua tulee ajallaan ja juuri oikealla tavalla niin ettei se riko vaan korjaa. Mitä apua se sellainen on, jossa joku kärsii vain lisää?

Kaikkea ei pidä yksin hunteerata vaan on hyvä asioistansa puhella, jos ei muille niin ainakin meille tänne. Henrikin kuulolaite rekisteröi hyvin pienetkin pirahdukset. Puolesta ei voida elää vaan mieluusti ohjeistusta annamme. Se on sitten toinen tarina onko ne omat kuulolaitteet sillä taajuudella, että niihin reakoidaan? Melko pakuspäistä porukkaa ja uskomattoman sinnikkoja. Ei millään taivu vaan seistä töröttää niillä sijoillaan hamaan hautaan saakka. Olisi vaikka ottanut muutaman sivuaskeleen niin ei tarvitsisi niin kovasti kärsiä. Apu voi nimittäin olla sivuaskeleen mitan päässä, siinä se on ollut ja on edelleen. Vaan kun on päättänyt ristinsä kantaa niin sitten saa kantaa ihan itteksensä.

Rakkaudesta on kysymys. Helpotta se kohta, kun vuoden vaihteesta päästään menemään. Sinne asti tulee jokaisen koettaa opetella hengittämään ja hengähtämään. Sitten alkaa aivan toisen sorttiset tekemiset. Tai paremmin sanottuna vanhojen kaavojen kääntely päättyy ja uusista ei ole tietoa. Arvotukset ovat sitten mukavaa ajan kulua. Mikä se on? Ei näy ei kuuluu vaan tuntuu joka solussa?
Siinäpä pulma?

Vielä sen verran tästä monen kasvoisesta ihmisestä. Se olet sinä itse. Sinun naamavärkki on muuttanut mallia ja muotoa laskemattomat kerrat. Samoin ne on sinun kanssakulkijat, rakastetut ja vihamiehet. Joskus, kun sellainen epeli tulee vastaan, joka vääntää vatsaa ja saa sydämen sykkyrälle, voipi olla rakastettu edellisiltä kerroilta. Ei sitä pidä pahastua eikä hermoilla. Kaikki kohtaamiset näissä merkeissä tutuu jotenki enemmän oudoilta ja kummallisilta. Jos vähän malttaisit hengittää, niin kyllä se vastaus löytyy. Tuskan määrä kertoo kääntäen rakkauden suurudelta. Eli ei ole pikku pörinöistä kyse.

Koetetaan ymmärtää itteä ja samalla niitä hankalia sukulaisia. Kaikki sitä ollaan samassa venheessä vaikka vene onkin suunnattoman suuri. Kuka nyt sattuu vieressä kyhjöttämään, hälläkin on syynsä siinä olla. Rakastetaan elämää tästä päivästä alkaen enemmän kuin ennen. Henrikki on oppinut tämän vasta nyt ja oi kuinka kaihoisalta tosinaan tuntuu muistaa niitä päiviä, kun olisi voinut hyvän sanan sanoa ja ei kyennyt kun selkänsä kääntämään ja marssimaan pois. Nyt sitä sitten opiskellaan sitäkin sorttimenttia, ettei marssita vaan kumarretaan.

Henrikki kiittää ja kumartaa. Nyt se käy jo helpommin.