Suora visiitti

Nyt palataan vanhaan kaavaan, koska tuo humpaaminen ottaa voimille. Tarkoitan humpaamisella edestakaisin veivaamista. Kirjuri singahtelee ylös ja alas, koska muutenhan tämä osviittojen välittäminen ei onnistu. Yhteys on vakaa, kun tehdään tämä osviitta näin. Palataan sitten nuihin kysymys vastaus menetelmiin, kun tilanteet on kohdillaan.

Suora visiitti täältä henkimaailmasta sinne teille onnistuu, kun hengellä on siihen hommaan tarvittavasti hohtoa. On kyllä sekin mahdollista, että henki hortoilee siellä teillä, mutta hän ei saa teihin yhteyttä. Tämä sorttimentti tarkoittaa niitä päättämättömyyden tilassa olevia ja kummituksia. Kummittelu liittyy moneen eri asiaan ja se vaatii varmaan aivan oman osviitan. Siihen asiaan laittakaa kysymyksiä.

Tämä visiitti mistä nyt puhun tarkoittaa henkien vierailuja rakkaittensa luona. Aikaisemmin puhuin siitä henkihospitaalissa olosta ja sekavuuden korjaamisesta. Henki on sekavassa tilassa, varsinkin kun hällä ei ole vielä oikein käsitystä henkimaailman olemassa olosta. Ne joilla on sitä hohtamista, selviävät vähemmällä tokkura ajalla.

Ittelläni kun oli jo vähän hohtoa tänne tullessani, sain melkein heti oppia mitä tämä elämä täällä oikein on. Jossakin kohtaa mulle iski aivan mahdoton ikävä maakotia ja ihmisiä siellä. Pääsin muutaman enemmän hohdokkaan hengen kyydillä katsomaan, mitä sinne kuuluu. Se oli minun ensimmäinen suora visiitti ja päätin, etten kovin useasti piipahtele sillä suunnalla. Eihän ne ihmiset minuun reagoineet mitenkään. Minä seisoa kollotin ovensuussa ja viittelöin huomiota saadakseni. Mitään kummempaa siinä ei sitten tapahtunutkaan. Aika pian palattiin näille sfääreille, mutta olin kyllä yllättynyt. Kaikki tämmöset liikut tarvii kovaa harjoittelua. Se on vähän samaa, kun se teidän meditaation opetteleminen. Ei tahdo aikaa löytyä, kun on niin paljon muuta mielenkiintoista hommaa. Jos vähänki vastustaa, niin heittää homman sivummalle. Pakkoa ei ole täälläkään, teillä siellä olette pakotettuja tekemään kaiken maailman hommia. Jos sanon nyt tähän, että yli puolet hosumisestanne on aivan tyhjänpäiväistä. Ne ei johda mihinkään eikä ne tuo muuta kuin stressiä ja aika kuluu.

Omahan se on asia, mihin sitä aikansa käyttää. Nyt kun mietin omaa elämääni siellä, enemmän olisin voinu henkimaailman hohtoasioita pohtia. Toisaalta työntekeminen oli keino ruokkia perhettä ja kuulua kyläyhteisöön. Eihän ne suopiasti kato, jos vain lonkkaa vetää uunin pankolla ja piereskelee. Kunnian kukko ei kukahtele laiskoille eikä joutilaille.

Voitko ajatella, jotta tekin käytte täällä, aina välillä, vaikka ette vielä olekkaan kuollu siitä ruumiista?
Se vasta onki mielenkiintoinen asia. Ruvetessasi nukkumaan ja vaivut oikein syvään uneen, niin sinun henki voi nousta ruumista käpyttelemään. Me täällä nähdään tai oikeammin tunnetaan, jotta no nyt sielä on vieraita tulossa. Me tullaan puolitiehen vastaan. Siellä on semmonen alue, jossa on turvallista tavata. Tuntuuko vaikealta tajuta? Henki ei nuku ikkään, levätä se voi ja on joissakin tilanteissa tajuttomana. Normaalisi ja normaali henki ei nuku. Keho kun uuvahtaa niin jo vain kohta henki voi hilpaista tutkimaan maailmaa ja se sfäärejä. Kaikki ei totisesti ole sitä, mitä te luulette ja miten teitä on opetettu. Tämä minunki osviitta voi näyttää aivan hebrealta, jossa ei ole päätä eikä häntää. Se on justiina niin, ei päästä eikä häntää. Se on henkimaailman ja ihmisen elämän naseva kuvaus.

Paneppa merkille yö aikaan, kuinka siellä huushollissa kuuluu napsumista, suhinaa ja joskus jopa muutama huokaus. Joku tietomies sanoo, että vanhassa talossa on aina ääniä. Miten ne selittää kun aivan uudetkin asumukset pitää sisällään tohinaa? Putket ne paukkuu ja poka saha soi, juuri niin. Siellä voi olla henkiä koolla monesta eri tilasta. Ei kehtaa  edes sanoa, että lopen ette ole kovinkaan usein aivan itteksenne. Aina on joku tutkimassa ja uteliaisuuttaan testaamassa hoksottimianne. Se vasta onkin sirkus, kun sattuu olemaan niin, että samaan tilaan on ängenny monen sortin henkiä. On henkimaailmasta tulleita ja sitten on univuoteelta nousseita ja vielä täysissä tajuissa olevia!

Ei tule aika pitkäksi, kun koettaa jotakin selvyyttä antaa. Sanat eivät aina saa sitä merkitystä ja se on se minun hohtamisesta johtuvaa. Tässä näen oman tilani ja tilanteeni. Vielä pitää Henrikin opetella, mutta mulla on opettajat korkiammasta päästä. Sitä huolta mulla ei ole. Teidän kannattaa olla tarkkana kenet kelpuutatte opettajaksi. Siellä teillä on vielä niin paljon luulotteluja ja aivan mahottomia uskomuksia. Jos luiskahtaa semmoselle uralle, jossa viljellään humpuukia, niin voipi olla että oma hohtaminen viivästyy. Siksi kannattaa pitää tosi hyvä huoli siitää omasta tuikusta, lampusta tai valonheittäjästä.

No jopa tässä tätä tulikin. Henrikki kiittää ja poistuu yläviistoon. Siellä alkaa ison menot. En tohi vielä oikein ottaa kantaa, mitä tässä on tuloillaan. Lupaan kuitenkin teille tuua valaistusta, kunhan ensin itte saan ymmärrystä asioiden todellisesta tilasta. Eläkäähän ihmisiksi ja huollattakaa niitä lamppujanne, voipi olla, jotta kohta niitä tarvitaan.
Henrikki

Kysymyksiä jatkuu...

Harjoitteleminen vahvistaa henkistä instrumenttia. Henrikin kanssa työskentely antaa minulle kirjurina aivan uudenlaisen työskentelytavan ja toivottavasti myös teille, lukijat, ajateltavaa. Henrikki antaa vastauksensa suoraan ja viipymättä. Henrikin osviitat kirjoitan kursiivilla.

Sunnuntaita ystävät, Henrikki tässä terve! Vasta siitä eilisestä harjoituksesta on tullut palautetta. Kirjurin korvat ovat kuumottaneet ja minulle on satanut onnitteluja. Tässä näkee, että aina kannattaa yrittää. Periksi ei auta antaa ja on kiivettävä vähän ylemmäs eikä kontattava siitä, mistä sattuu pääsemään. Haasteen voittoisa läpimeno antaa sitten mukavaa tunnetta. Nyt niitä kysymyksiä saa esittää, mutta vain muutama. Eilinen ponnistus vei voimia vaikka olikin niin onnistunut.

Miten ihminen voi muistaa edelliset elämät?

No voi hyvä ihminen, kaikki edellisen elämän opit löydät itsestäsi. Katsoppa sitä tältä kannalta. Sielun olemus on ikuinen ja kerää oppimansa asiat itseensä tavoiksi ja kyvyiksi. Kaikki ne kyvyt ovat merkkejä siitä, mitä on toteuttanut eellis kerroilla. Ne voimistuu voimistumistaan, ikään kuin niistä tulee automaattisia kykyjä ja taitoja. Mitä sinä osaat? Missä olet omasta mielestä hyvä? Ai, joku ajattelee, että ei mitään erikoista? Ittensä vähättely on kasvatuksen tuottamaa luuloa. Jokainen on hyvä jossakin asiassa, se on ihan varmaa. Toisaalta on hyvä olla vaatimaton, koska ylpeys käy langkeemuksen edellä, niin kuin tiedät. Turha vaatimattomuus on sitten taas nöyristelyä ja se ei kyllä vie mihnkään suuntaan. Siinä sitä sitten on ja etenemään ei pääse, saati hohtamaan.

Sielun ominaisuus on kauneuden ja ihanuuden ylistämistä. Mietipä mitkä asiat saavat sinut hehkumaan? Musiikki, virren veisuu tai musiikki, maisema, tanssi, luonto? Mikä maa vetää sinua puoleensa? Siellä suunnalla olet sitten kupsehtinut usiammankin kerran. Se mikä saa sinut onelliseksi antaa viittausta elämääsi siellä ja hyvään elämää kaiken kukkuraksi. Entäs ne paikat jotka on mitättömiä tai eivät herätä minkäänlaista vipatusta? No siellä ei ole sulla mitään ollutkaan. Toisessa ääressä on sitten ne pelottavat ja kuvotusta herättävät tuntemukset. Mitä luulet, oletkohan ehkä kokenut siellä surkeita kohtaloita? Paljon todennäköistä, että sillä suunnalla sinut on otettu pois päiviltä, kidutettu ja murhattu. Sitähän se on ihmisen historia täynnä, tappamista, kieroilua ja huoraamista. 

Sen vielä tähän sanon, että kun kysymys on oppimisesta niin ihmiset teidän lähellä ovat vanhoja tuttuja. Heidän kanssa olette taivaltaneet iät ja ajat. Katsokaa heitä sillä silmällä, jotta tuon kanssa sitä opiskellaan ja mitähän minun pitäis oppia? No sitä hohtamista eli hyvyyden harjoittamista. Ei enää pitäis alkaa murhaa suunnittelemaan, kun se kerran omaan kaulaan köyden kierrättää jossakin vaiheessa. JK-se kirkastuksen kirkkaus on opettanu teille posken kääntämistä, jos se toinen hutkii. Minäkin vastustin tuota viimetinkaan asti, mutta pakko oli myöntyä. Pahaa ei pidä pahalla kostaa vaan hyvällä tai ainaki yrittää jotakin pehemämpää konstia. Vihan pito, kaunaisuus ja kateus tuo niitä miinuksia ja ne ei ennen plussiksi muutu, ennen kuin nuista viholaisista oppii eroon pääsemään. Se on oman mielen ja kurittomuuden aikaansaamaa. 

Hyvät ihmiset ovat JK:lle mieluisia, koska ne tekevät vähän samaa hommaa, kun hänki aikoinaan ja vielä nytkin, mutta miljoona kertaa laajemmissa piireissä. Hyvissä ihimisissä palaa valo, se on niin kuin merkkinä, jotta tuossa kehossa asustaa hehkumaan alkanut sielu. Valoisat sielut ovat maailmassa tuomassa toivoa ja tietoa. Monikaan niistä ei osaa aavistaakkaan kuinka monen kertaiset siunaukset heille luetaan joka ainoa päivä ja hetki. Niitten nimet on kirjoitettu kestokansiin täällä, koska heitä tarvitaan tekemään sitä työtä. Kannattaa pohtia omaa kohtaa, josko se voidaan kirjoittaa siihen kirjaan. Voin sen verran tästä sanoa, että se todellinen juhla.

Tähän asiaan palataan vielä, mutta koettakaa keskittyä siihen elämään missä olette tällä kertaa. Se on tärkeintä, että juurikin nyt teette asioita omassa elämässä, ettekä vain tähyile tulevaisuuteen tai oletta surun murjomia eilisten pöllöilyjen takia. Eiliset torveilut korjautuu sillä, ettei ei enää rupia siihen hommaan, josta tullee ittelle vahinkoa. Eikös se sano jo järkiki? Ei siihen hyvän tekemiseen tarvita lupalappua eikä ajokorttia. Otat vain itteäs niskasta kiinni ja sovi asias ihmisten kanssa. Siinä on hommaa aivan riittävästi, koska aika paljon näkyy sillä rintamalla olevan sekasotkuja. Niin se oli minunkin elämässä ja se se on aika mahoton homma, kun ensimmäisenä kysytään, jotta oletko tyytyväinen tekemisiisi? Minullakin oli ne rajariidat ja vähän muutaki, nin eiköhän naapurin kanssa istuta ensimmäiset kaksi vuotta yrittämässä sopia asioita! Tuo kaksi vuotta on teitä varten, täällä ei lasketa aikaa vaan etenemistä. Parempi olis ollut, että olisi kyetty ratkomaan asia sovussa. Jos olisin tiennyt, niin olisin lahjoittanut koko maapläntin. En tiedä sitä, olisinko sillä hehkuttanu yhtään sen enempää, mutta hyvää harjoitusaikaa meni, kun kaks pääsinpäätä hieroo rauhaa ja olisimme voineet tehdä paljonki tärkeämpiä asioita.

Mitä sanot meille nyt sunnuntaina?

Sunnuntai on pyhä. Pyhänä on aivan erilaiset mahdollisuudet päästä pyhään yhteyteen, kuin arkena.
Lepopäivänä levätään, ei sinne kauppaan tarvitse rientää. Kotona oleminen ihan hissukseen on parasta hoitoa sielulle ja ruumiille. Pyhänä voi lukia kirjoituksia ja rukoilla. Ylentää se maallinen mieli vähän korkiammalle ja kohti kirkkaampia. Niin mekin täällä tehdään. Ollaan yhdessä pyhässä virrassa niin se hehkuki kasvaa ainakin hetkeksi.
Tässä oli minun terveiset teille. Eläkää ihmisiksi ja iloitkaa JK.ssa hän on hyvän huumorin kirkkaudessa.

Kiitos, kiitos, kiitos!

Kysymyksiä ja vastauksia!

Henrikin kanssa työskenteleminen on mielenkiintoista ja hauskaa. Hänen ehdotuksensa mukaan yritämme tässä seuraavassa osviitassa tätä menetelmää, minkä näette alla. Huomautan kirjoittajana sen, että tämä on minulle harjoitusta. Energiataajuuksien välillä on huima ero ja minun tulisi kyetä virittymään nyt sitten kahteen taajuuteen. Tavallisesti keskityn Henrikin osviittoihin ja suljen oman.
Henrikin vastaukset ja osviitat kirjoitan kursiivilla.

Henrikki tässä, terveppä terve! Tämän sortin työskentely treenaa kirjuria, koska on hyvin todennäköistä, että tulen ilmaisemaan osviittojani myös sanallisesti. Tarkoitus on, että harjoittelemme tätä tyyliä ja sitten, kun kirjuri ilmaisee olevansa valmis, pidämme yhteis esityksen. Ongelma on kirjurini kriittisyys. Hänhän on jo nyt valmis, mutta sanoo tarvitsevansa lisää tietoa minusta, Henrikistä. 

No niin Henrikki. Kerro missä elit viimeisimmän elämäsi täällä maanpäällä?

Tämä kysymys on lennähdellyt useamman lukijan ajatuksista tänne. Parkanon suunnalla, maatilan isäntänä vuosisadan 1900 alkupuolella. Minun on muistutettava, että näillä asuinsijoilla ei ole täällä suurtakaan merkitystä ja toivon, että ymmärrätte miksi! 

Montako elämää olet elänyt maapallolla ja muualla?

Olen elänyt jatkuvasti ja koko ajan. Ihmiskehon elämiä on lukuisia ja alkuun, silloin kun en vielä tiennyt näistä kirkastumis asioista mitään, ne elämät eivät tule enää mieleeni. Sen jälkeen, kun aloin tajuamaan henkielämistä, muistan tärkeät oppimisasiat. 

Elämä on jatkuvaa, koska sielu ei lakkaa olemasta. Täältä kun tulee määräyskirja uudesta opintomatkasta, niin sitten aletaan puuhaamaan matkavalmisteluita. Se onki hommaa, koska siihen suunnitelmaan liittyy paljon muita henkiä. Määräyskirjalla tarkoitan lupaa alkaa hahmottamaan mihin sitä seuraavaksi ryhtyy. Kukaan täällä ei pakota minua, vaan minä itse tahdon korjata kurssiani.

Muualla viipotan aina niissä väleissä, kun en ole siellä. Eli kuoleman ja seuraavan syntymän välisen ajan. Täällä ei levätä laakereilla vaan touhutaan kaikkea mahdollista. Niitä muita viipottamispaikkoja on miljoonia. Voin kertoa, en ole päässyt niitten kirkkaimpien maailmoihin, koska hehkuni on vielä heikohkoa heihin verrattuna. Minun taajuuteni ei kestäis sitä porotusta, kävisi niin kuin ylikuumenneelle sulakkeelle; nappi irti ja mökki pimiäksi!

Miten ne, jotka ei hehku eikä kirkastu? Mitä heille tapahtuu kuoleman jälkeen?

Sielun kehitystä mitataan siis kirkkaudella. Sielu on oppinut läksynsä ja ylennyt kirkkauden maailmoihin, joita on siis se miljoonan  miljoonan miljoona. Ennen sitä ollaan enemmän tai vähemmän tietämättömiä. Tietämättömät ovat jälleensyntymisen kierrossa, joka tarkoittaa melkosta vauhtia. Esimerkkinä yksi sielu, joka oli riippuvainen viinasta. Hän joi itsensä hengiltä aina vain uudestaan, monien elämien päätteeksi. Samalla hän vahingoitti läheisiään ja taisi  muutamassa elämässä tappaa ja tuli tapetuksikkin. Mitä luulet, voiko tämä sielu päästä kirkkaiden joukkoon?
No ei tietenkään, hän opiskelee pitkään ja hartaasti. Missä muualla sitä opiskellaan, kun ihmisenä ihmisten joukossa! Kierrokset vain tahtoo koveta, kun vahingoittaa toisia, niin oppiläksyt voivat olla tosi kovia. Hällekkin on tosi tiedossa, mutta ku ei piittaa niin ei piittaa. Näitten puolesta täällä käydään jatkuvaa pohdintaa. Millä saada juopon tajuamaan, että älä hyvä ihminen enää juo! Viina on perkeleellinen aine, jonka kanssa ei pidä läträtä.

On täällä ikäviä paikkoja niille sieluille, jotka ovat vahigoittaneet itseään ja sairastavat sielullisia tauteja. Jos sanon nyt rumasti, hulluillaki on paikkansa! Ei heitäkään heitetä kehityksen kulusta pois, mutta he ovat pitkiä aikoja poissa pelistä. En halua tästä tämän enempää sanoa, koska siellä paikassa kollottaa yksi minun sukulainenki. Sen verran kuitenkin, että hulluus on sielullinen vamma ja yrittäkää ajatella, miten semmosta voi hoitaa siellä teidän konsteilla? 

Hehkumaan alkaneet sielut etenee ittellensä sopivaan paikkaan. Minäkin hehkuskelen täällä muitten saman sorttisten hehkuvien kanssa. Käydään koulua kirkkaampien opastuksella, harjoitellaan asioita ja suunnitellaan tulevia. 

Mitä tapahtuu itsemurhan tehneelle sielulle?

No nyt se myrkyn lykkäsi. Vähän ounastelin tätä, koska asia on tullut esiin monen lukijan ajatuksien kautta. Muistutan nyt, että tämä on molemminpuolista harjoittelua ja huomaan, että kirjurin pääkoppa hehkuu jo punaisena. Se on varoitus valo, ettei pidä ahnehtia liikaa. Vaan hyvinhän tämä yhteispeli sujuu. Vastaan tähän ja sitten menen matkoihini ja päästän kirjurin oman elämänsä pariin.

Elämä on siis ikuista sielun tasolla. Ihminen kasvaa ja kehittyy eläessään siellä ja täällä. Se miten ihminen elää ja toimii vie häntä eteenpäin lopulta aina. Ihminen joka riistää itseltään hengen rikkoo elämää koskevia lakeja vastaan. Muistutan, että keho on sielun asunto ja ihminen tekee vahinkoa sielulleen kun ei piittaa tuon taivaallista mistään. Kun kyse on hehkuttomasta sielusta, niin se siirtyy itsemurhan jälkeen tilalleen ominaiseen paikkaan.Miten sellaista sielua voitaisiin täälläkään enempäänsä koulia, kun se ei halua olla tietomiehinä mistään? Ei muuta kun uusinta kierrokselle mahollisimman pian. Tai sitten henkisairaalaan saamaan hoitoa, jos on ittensä tuhonnu mitättömäksi.

Kaikki menee tiettyjen systeemien mukaan. Itsemurhaajatkin tapaavat kirkkauden edustajia, ne alentaa omaa hehkuaan niin paljon, jotta pikimusta ei hiilly kokonaan heidän porotuksestaan. He sanoo, mistä on kysymys ja saat valita. Tiedättekö mitä ne useimmat sanoo? "Onko täällä Pubi auki?"

Voin palata tähän asiaan toiste. Älkää olko niin kauhistuneita, kaikesta ja kaikista pidetään huolta. Elämä ei pääty kuolemaan, olipa se minkälainen kuolema hyvänsä. Oikeudenmukaisuus on kova oppiläksy venkuilemiseen oppineille. Ne kuvittelee pääsevänsä pälkähästä, mutta ei ne pääse. Kaikki me ollaan saman Jumalan lapsia ja saman siivilän läpi me taivalletaan kohti taivasta. Muistutan teille, jotta rukoilkaa ja siunatkaa niitä raukkoja, jotka ovat erehtyneet luulemaan ittestäään mahottomia. Olipa siellä raha, viina, lääkkeet tai mikä muu liaallinen intohimo, kunnian kukko ei laula hillittömyydelle. Olkaa ihmisiksi, Henrikki kokee  myt onnistumisen tunnetta ja kiittä kirjuria. Palataan, kun kaikki temmaa. Henrikki.

Pään punotus on totta. Otsaa kuumottaa ja takaraivolla pistelee. Tämä oli harjoitusta, siitä vaativammasta päästä. Jos Henrikki kokee onnistumisen tunnetta niin voin sano, että sama täällä.
Lukijat voitte laittaa niitä kysymyksiä, jotka teidän mieltänne painaa. Tämä harjoittelu jatkuu joten tarvitsen hyviä kysymyksiä. Komentti kenttään viitä voi kirjata. Henkilöllisyytenne ei tule esille vaan jää minun tietooni.

Sairasta

Terve taas terve,
Terve ei tarvitse parantajaa. Sairas taas ei tule toimeen, jos ei joku sitä hyysää. Hyysääminen on sana, jota meilläpäin käytettiin tilanteissa, kun joku homma oli kesken ja se jäi jonkun sairastumisen takia hoitamatta. Mene hyysäämään sitä, kun ei tuosta näytä tulevan yhtään mitään. Omavoimaiselle ihmiselle on kova paikka joutua hyysättäväksi. Luonne ei anna periksi pyytää apua vaikka polvet tutisee ja huijjuuttelee päätä, ettei pystyssä tahdo pysyä. Luonne on jokaisella oma. Se on se jonka saa myötäjäisinä, kun kuolee maailmasta. Voi se vähän pehmentyä, kun kaikki luulot ja uhittelut rapisee. Täällä kun ei ole valetta eikä kukaan pysty olemaan muuta, kuin semmonen ko on. Voin sanoa, että valehteluun ja kieroiluun taipuvaisille ihmisille, on melko mahoton tilanne. Kaikki höpötykset jää pois, niitä ei ole olemassa. Henkimaailma on totuuden taso ja tila. Voi itse pohtia omaa kohtaansa, kuinka paljon on elläissä vetäny höplästä toisia. Ne höpläämiset on miinusmerkkejä ja niitä sitten joutuu pakosta setvimään. Kiusottelu ja leikkimielisyys ei kartuta miinusmerkkejä niin paljon, kuin tosissaan ja oman edun nimissä tehdyt kieroilut. Varsinkin, jos valehtelu on aiheuttanut vahinkoa toisille.

Maailma on tällä siunaamalla sekunnilla täynnä valehtelua. Se on paha asia, koska se vie koko porukkaa väärille urille. Muista, että raha ei ole täällä maksuväline. Maailmassa rahalla ittensä sokasemat ihmiset ovat pulassa, sitten ko henki lähtee. Tunnen yhden hyvin rikkaan hengen täällä. On täällä toki montaki henkisesti rikasta, en minäkään kaikkista köyhimmästä päästä ole, mutta tämä rikas henki on hyväntekijä ja loistaa kirkkainta kirkkautta. Voisin arvuutella, kenen luulet hänen olevan? Jos sanon jotta sen nimi alkaa J ja merkitysnimi K:lla? Lisäisin tähän vielä sen, että hän on kaikkista eniten väärinymmärretty.

Tämä on vaikia asia selvittää, mutta kun aloin niin jotakinhan sitä on yritettävä sopertaa. Hän on osviittojen antaja korkeimmasta päästä. Me muut ollaan vähän niin ko joo joo henkiä. Sen minä sanon, että hänen kirkkautensa säteilee kaikkeen ja kaikkiin. Hän on niin kuin orkesterin johtaja ja me ollaan soittimia. Hän saa meidät soimaan ja onhan se mahtava soida, ihan nuotilleen toisten kanssa. Koko henkimaailman homma on soimaan opettelemista. Vasta sitten kun soin yhtäaikaa toiseten kanssa, alan kirkastua kirkastumistani. Mahottomalta tuntuva taipale, mutta niin ne isommat sanoo, että joka ikinen oppii ajallaan soimaan.

Niin kuin huomaatte tästä asiasta on vaikea sanoa, kun ei tahdo osata selvittää miten se oikeasti menee. Tuo JK:n väärinymmärrys kohta kaipaa varmaan selvennystä. Hänen elläissä maanpäällä kehitettiin vaikka minkälaisia tarinoita, joita sitten väriteltiin ja uskoteltiin hyväuskoisille. Kun hän kuoli tai oikeammin keho kuoli, hän näyttäytyi ihmisille henkiolemuksessa. Hänen kirkkautensa laatu mahdollisti sen näkymisen. Meikäläistä ei näe kukkaan, jos tulla pölähtäisin vierailulle, kun vasta kajastusta on syntymässä. Näkyminen on kova juttu, tuntuminen onnistuu jo aika hyvin. Kuumottellee ja pistelee, verhot heiluu ja ovet vapajaa. Toiset teistä on hyvinki tietomiehiä, mutta toiset vain kuvittelee. En mie oikiasti ole monessa paikassa samalla sekunnilla. Se onnistuu niiltä kirkkaimmilta.

Nuo JK;n opetukset kannattaa opiskella henkimaailman ymmärryksellä. Maalliseen innostunut ihminen ei tajua tuon taivaallista niistä. Täällä minäkin opiskelen hänen osviittojen mukaan. Koulun penkki on vain erinlainen ko teillä siellä. Opetuksen sisällöstä koetan jotakin jakaa näissä osviitoissani. Jos tähän vielä jatkan kaikkista vaikeimmasta läksystä jotakin. Se on rakkauden läksy. Täällä rakkaus näkyy todellisena valoisuutena. Mitään pimiää ei ole, ei voi olla, koska pimiät ovat oppimatkoilla alvariinsa. Nyt tarkoitan henkiä ja heidän touhuamistaan. Kaikki opettelee rakastamisen vaikeinta läksyä. Jos henki on opetellu ja oppinu rakastamaan, niin hän on vapaa. Hän on kirkas ja hohtaa taivaallista valoa JK:n kanssa. Hän soi kauniisti ja on osa suurta orkesteria. Siinä sitä onki ihmettelemistä. Miten sinun laitasi on? Mikä siellä sydämessä sykähtelee? Jos siellä ei sykähtele vaan takoo, niin paljon on vielä keskeneräistä matkaa. Miksi sitä onki niin vaikea rakastaa? Sehän on kaikkien ihmisten haave ja toive, mutta senkin ihmiset ovat ilkeyttään ja tyhmyyttään vääristäneet. Rakkaus mistä me täällä elämme on se sama kaipaus, mitä sinä siellä tunnet, mutta täällä se on miljoonasti isompaa. Ilman sitä meitä ei olisi olemassa, koska rakkaus on kaikkien meidän Luoja.

Hengetkin kykenevät itkemään, silloin kun tulee likutuksen tunne, niin kyyneleet vuotaa täyttä häkää. Meinaatko jotta sillon siellä sataa? Ei se niin mene, mutta kyllä siihen itkuun vesi liittyy. Nyt minulla on täällä liikutus, kun tajuan kuinka paljon on sanottavaa. Kykenenköhän tähän urakkaan vai häätyiskö minun soitta pirahuttaa muutamalle kirkkaammalle? Nyt vähän huvittaa tuo soittaa pirahuttaa lause. Et varmaan usko, jos sanon että kyllä, täälläkin soitellaan toisillemme. Se vain tapahtuu ilman vempainta, keskittyminen riittää. Keskityn tiettyyn henkeen ja tunnistan, kun hän on yhteyksissä. Sitten vain rupatellaan kuulumisia ja nauraa hörötellään päivän tapahtumista. Täällä on naurua ja iloa enempi ko ikkään siellä teillä. Kumpa te ottaisitte vähän rennomman asennon ja uskaltaisitte olla todellisia ittiänne. Lapsiahan te olette jokainen, Jumalan lapsia ja teillä on täysi lupa olla leikkisiä ja toilaillakki. Kuka se on päättäny, että nauru ja ilo on syntiä tai se ei sovi viksulle ja vilmaattiselle ihmiselle? Kuka se on sanonu, että vain tylsät ja kangistuneet ovat viisaita tai parempia? Se ei kuulkaa pidä paikkaansa. Mitä enemmän olette joustavia, iloisia ja rakastavia, sen enemmän alatte hohtaa jo siellä. Vasta se on mahdoton loisto, kun aikananne hutkahdatte tänne. Pääsette suoraan ison johtajan puheille. Ei tarvitte laiskanläksyjä moneen kertaan jauhaa. Ei ne taho mennä sinne umpiluuhun muuten ko käytännössä harjoittelemalla.

Nyt kyllä tätä juttua tuntuu tulevan enempi ko uskoinkaan. Taitaa yläkerran hemmot pellailla langoilla. Niillä se vasta on riemukasta tuo elämä. Onhan se mahtava tehdä yhteityötä niiden kanssa, se on vähän samanlaista ko tämä minun ja kirjurina toimivan kanssa. Häätyy kyllä sanoa, että näkisittepä hänen sormiensa näppäryyden, kun hän näitä osviittojani naputtelee. Harjoittelemalla pääsee eteenpäin ja sen minä sanoan, että alkakaa porukalla harjoittelemaan sitä hohtamista.Ei sitä koko maailmaa tarvitte ruveta hyysäämään, siihen ei teidän hohto riitä, kun näkyy paikka paikoin olevan melko pikkiriikkistä tuo kajastus. Vaan aloittakaa ittsestänne ja perheestä, naapureista, tuttavista ja sitten uppo oudoista. Parhaita paikkoja lisätä hohtoa ovat teidän kauppa paikat, torit, turut ja tilaisuudet. Tervehtikää, hymyilkää, nähkää mitä niille oikeasti kuuluu. Yksi sana voi olla kuin tähden lento sille ihmiselle, jolle kukaan ei ole puhunu päiväkausiin. Niitäki polosia on olemassa.

Nyt tämän päivän osviitta on tässä. Henrikki kiittä ja kumartaa. Olette te hyviä oppilaita. Moni teistä käy tiiraamassa sivuja päivittäin, jotta olisko multa tullut uutta postia. Hyvä niin. Tavataan taas ja pitäkää ittestänne huolta, hyysätkää ja hyssytelkää.
Henrikki

Kavereita

Terve taas terve,
Yritän nyt tässä seuraavassa selostaa miten tieto tai tajunta oikein toimii. Jos ihmiseltä menee taju tai hän pyörtyy niin sanonta vintti pimeni kuvastaa tuota tilaa. Energia eli voima on ladattu jokaiseen miljardien miljardien solujen sisään. Voima on elämän edellytys, muuten sitä ei voi selvittää. Jokainen solu on kytköksissä toisiinsa ja pääkoppa eli aivot on jakelukeskus tai turbiini, joka on koko ajan yhteydessä kehoon ja sen soluihin. Mahdoton systeemi selvittää ja ymmärtää miten koko systeemi toimii, koska se on niin hienoa, että ei voi muuta kuin siunailla. No-aivot ja keho on soluja täynnä, jokainen hoitaa omaa hommaansa. Ilman voimaa kone ei toimi. Traktori ei käynnisty, jos sillä ei ole polttoainetta. Ihminen ei hengitä, ajattele eikä keho toimi, jos sillä ei ole energiaa.

Energia on hengen ilmausta! Henki tässä on itte taivaallinen Isä ja hänen luomansa systeemi.Ihmisen sielu henki liittyy tähän ja elämä panee kehon systeemit liikkeelle. Ihmisen sielu henki on itsenäinen eli se saa polttoaineen taivaallisilta tahoilta ja päättää itse miten sen käyttää ja mihin. Se on se vapaatahto peijooni, joka teettää niin paljon kaiken maailman turhuutta. Ei energia itsessään ole hyvää tai pahaa, se mahdollistaa elämän. Energia on sitä kirkkautta kirkkaimmillaan. Silmin sitä ei voi katsoa, koska sitä palaa porahtaisi niille sijoilleen. On hullua kuvitella, että ihminen voisi pyydystää tuon energian vehkeillään johonkin tutkimuskapistukseen saati sitten jonku kuvitella, jotta voi olla suoraan yhteydessä niihin suuriin kirkkauksiin, enkeleiden ylimpään joukkoon! Energian laatu ratkaisee koko systeemin ja ihminen on samalla aikaa vastaanotin, välittäjä ja toimeksipanija. Siinä sitä onkin touhua, kun tuon kuvion ittelle selvittää niin, että siitä saisi jotakin tolkkua. Muistutan, että kaikki on suunniteltua eli mitään oikopolku tai silmänlume systeemiä ei täällä tunneta. Totuus toimii ja siihen on uskominen ja tietäminen.

Sama homma se on siellä. Totuuden perässä hypätään henkihieverissä, kun luullaan, että se on jotakin mystistä tai utopiaa. Ei se ole, kaikki vain rullaa omalla taajuudellaan. Kunahan pääsee tajuihinsa omasta voimasta ja sen suuntaamisen tärkeydestä. Lopen elämä on hyvin yksinkertaista, mutta ihminen tekee siitä niin mahdottoman vaikeaa. Ei Taivaan Isä vihaa eikä aiheuta vahinkoa yhdellekään, ihminen itse toilailee ja tekee vääryyttä. Siittä seuraa armotottomasti opiskeletavaa ja kipeää käy, sen minä sanon syvällä rinta äänellä. On nimittäin kokemusta.

No niin, sitten kun koetetaan tajuta tämä ihmisenä oleminen ja kehon osuus siinä, meidän on liitettävä tämä systeemi siihen suurempaan kokonaisuuteen eli maailmankaikkeutteen ja myöskin sielun kohta on selvitettävä. Sielu on henkinen kytkös ja se ei kuole. Minä olen nyt sielun valtakunnassa tai henkimaailmassa, millä sitä nyt ilmaiseekaan. Keho on haudattu maahan niin kuin kirkolliset ja maalliset manoveerit edellyttävät. Minä Henrikki en ole haudassa ollut ikään. Rikkinäinen osa sinne hautaan tällättiin. Tätä täytyy toistaa, sillä ihmiset ei tahdo käsittää, että henki sielu ei makaa arkussa, kun virtakytkin on lopullisesti kytkeytyny pois päältä. Kipiää kävi mullekkin kyllä täällä, kun perheeni ei tahtonu päästää minua menemään. Tunne on energian ilmausta ja kun ihminen on liitoksissa toisiinsa, niin juuri tunteet pitävät yllä tuntumaa yhteydestä. Helpompaa on, kun ihmiset siunaavat matkaan lähteneitä, kuin että lymytään haudalla vuosikymmeniä. Menneet eivät tule haudasta yhteyteen, koska ne on hengessä yhteydessä ja yrittävät ilmaista ittiään. Eikä sitä heti kuolemanjälkeen kyetä yhteyksiä ottamaan, täysi työ on tajuta mitä on tapahtunut ja missä sitä oikein on. Sitä on sekaisin ko seinäkello ensi alkuun. Vähitellen sitten tulee tajuihinsa ja alkaa näkemään ympärilleen. Tässä on se, että jos kehossa ollessa on tietoa henkimaailmasta, niin sitten kuoleman jälkeen pääsee pikemmin tajuntaansa.

Nyt mie yritän saada läpi sen osan osviittaa, kun minä kuolin ja tulin tajuihin täällä. Tämä ei ole helppoa, koska kaikilla tiloilla ei ole oikein sanoja. Minä kuolin, kun sydän otti lopputilin. Muistan tuntemuksia keholla, mutta en piitannu niistä. Ennen kuolemaa rukoilin paljon, kun minun sielu koetti saada minut lähtöasemiin. Niin kuin aiemmin sanoin, tiesin ja tunsin henkimaailmaa eli minun sielussa ja varmaan kehossa ja persoonassa oli jo sitä hehkua jonkun verran. Ensin tuli kipu rintaan ja se levisi koko kehoon. Oli niin kuin henki olisi salpautunut, kun joku iskee nyrkillä palleaan. Kaatua rojahdin niille sijoilleni, eteisen lattialle ja löin pääni. Silloin meni vintti pimeäksi. Kävin pinnassa, kun hoitajat rytkättivät konettani käyntiin. Kuitenkin vajosin tai paremminki nousin ylöspäin ja tiirasin touhua katonrajasta. Sitten meni taas taju ja heräsin sairaalan sängystä. Sairaala vaan ei ollu tämän maailman sairaala vaan henkimaailman hospitaali.

Olin ollu sekavuudessa aika pitkään ja kun aloin tajuamaan missä olin, niin se aiheutti surua mutta myös helpotusta. Sairaala tai hospitaali on paikka, johon jo vähän hohtavat sielut pääsee. Tämä on vaikea paikka ymmärtää, mutta sanon kuitenkin, ne jotka eivät hohda tai hohtavat pimeää menevät niille ominaiseen paikkaan. Se ei ole häävi paikka. Olen kerran päässyt katsomaan miltä siellä sunnalla näyttää. Pahantekijöillä oma pahuus kertautuu kuoleman jälkeen. Ei siitä sen enempää, mutta jos ihminen tajuais sen verran, että paha saa palkkansa ja että seuraukset teoista tulee omaan elämään, niin luulisin, jotta seuraavaa konnuutta miettiessään ehkä jättäis hommat sikseen.

Ei täältä jatkuvasti matkusteta tapaamaan lähimmäisiä. Yhteys kyllä toimii ja se ei lakkaa vaikuttamasta. Tiettyjen syteemien mukaan täältä pääsee katsomaan maakotia ja paikkoja jossa on elämänsä elänyt viimeksi. Sekin on taas sitten oma osviittansa.

Sekavuus johtuu olotilan ja olosuhteiden täydellisestä muutoksesta. Menee aikaa ennen kuin mekanismit asettuu omiin asemiin. Sen tunnistaa näkökyvyn palautumisesta ja liikkumisen oppimisesta. Se on kuulkaa mielenkiintoinen asia, liukua paikasta paikkaan ilman ponnistusta.
Ne sielut, jotka on jo kotiutunu tänne liikkuvat vapaasti ja vaivattomasti.

Vielä sen verran tällä kertaa, pelko ja pelkääminen vie hohtamisen pois. Mitä enemmän pelkää, sen vähemmän hohtaa. Siksi maapallon ympärillä on pimeitä paikkoja, kun ihmiset pelkää henkensä edestä. Pelkoa lietsovat tahot eivät hohda eivätkä pääse kirkastukseen pitkiin aikoihin. On sitten paikkoja tai maita, jotka ovat valoisempia. Suomi on hohtanut aiemmin enemmän, mutta nyt näkyy melko paljon harmaata ja mustaa. Paljon on yksittäisiä valon saarekkeita, joissa näyttää aina olevan valot päällä.

Jatketaan taas osviittoja, kun aika on otollinen. Siihen asti näkemiin ja huoltakaa sitä sisäistä valoa, jotta näkisitte paremmin.
Henrikki

Havaintoja elämästä -kirja

Kolmen vuoden urakka on kansissa. Havaintoja elämästä -kirja on valmis.
Löydät sen esittelyn kotisivultani ja sieltä voi sen myös tilata. 

http://www.villa-eeta.fi/440805195/category/1273400/kirjat

Hohtavaa kohti

Terve vaan terve!

Kysymyksen esittäjälle oikein paljon terveisiä. Olet kulkenut pitkän matkaa ja etsiskellyt selvyyttä monenmoisiin asioihin. Se on hyvä, että otat selvää ja pohdiskelet. Näyttää kyllä siltä, että ajattelet asioita monelta kantilta ja et sitten oikein tiedä, mikä on se oikein juttu sinulle? Kysyit välitilasta, kun henki ei suostu menemään eteenpäin ja taaksepäin matkustaminenkin on ihan mahdotonta. Meditaatiosta puhun sitten tämän osviitan lopussa.

Henki on henki tai voi sitä kutsua sieluksikin. Kaikissa kirjoituksissa tai opetuksissa puhutaan samasta asiasta vaan lähtökohta tai näköala voi vähän poiketa. Tärkeintä on opetella lukemaan ytimeen asti eli pidä jäädä pohtimaan kirjaimien järjestystä. Eri uskonnot ja filosofiat juontuvat samasta lähteestä, ihmiset vain nimittää niitä omilla tulkinnoillaan. Jumala on yksi ja sama. Luonnonlait on Jumalan ikuisia totuuksia ja koko maailmankaikkeus toimii niitten alaisuudessa.

Vapaa tahto on ihmisen sielulle kovin ja mahtavin kasvamisen määritys. Vapaan tahdon käyttämisen kautta ihminen etenee kasvamisessaan. Mieluustihan sitä ollaan niin vapaita, mutta vastuu siitä vapaudesta onkin sitten kovempi juttu. Lisäksi seurauksien tajuaminen. Minulle vapaan tahdon valjastaminen on ollut vaikeaa. Humputtelin aikoinani hyvin mieluusti ja seuraavan aamun tauti vei kaikki voimat. Paha ihminen en ole ollut, toisinaan vain hyväuskonen ja lapsellinenkin. 

Seuraukset tullee ajallaan, on sama joka asiassa. Teet jotakin ja jonkun ajan päästä seuraus on elämässäsi. Miten sen sitten setvit vai yritätkö olla muina miehinä tai naisina? Itseään ja omia juttujaan ei peijjooni pääse pakoon. Ne työntyy ennemmin tai myöhemmin elämään.

Henkimaailman hengilläkin on vapaantahto. Ollaan sitä kontrollin alla kuitenkin tiettyjen määritelmien mukaan, mutta tahtotila on hengen ominaisuus. Välitila on hengen päättämättömyyden ja tietämättömyyden tila. Liittyy siihen paljon muutakin, mutta niin sen voi sanoa. Nyt on pakko kertoa yhdestä naapurin isännästä juttu. Maanpäällä se oli nuuka ja oli sillä ahneenkin vikaa. Rajakiistoja käytiin aina oikeudessa asti. Hän oli talon ainoa poika ja perillinen. Äitinsä oli opettanu pojan, isänsä oli nujerrettu. Hyväntahtonen pappa, joka yritti tasotella vaimoaan ja poikaansa. Ei hällä ollu häävi elämä, mutta kun kuolema koitti niin hänen elämänsä etenikin vähän kirkkaammalle asteelle, kuin yleensä. Hyväntahtosuus on merkki kirkastumisesta ja siihen viittaavasta.

No tämä naapurin nuorempi isäntä ja äitinsä liittoutuvat toisiinsa maanpäällä. Olivat ylpiänsorttisia ja vähättelivät muita. Laskivat rahoja, maaomaisuuksia ja aina vain hamusivat lisää. Emäntää ei tullut taloon, koska vanhalle emännälle ei kelvannu yksikään. Ensin kuoli poika ja melkein samaan hautaan kaatui mummo. Pappa oli jo menny menojaan ennen. Mitä luulet? Mihin tämä parivaljakko päätyi?

No sinne välitilaan, kun tahtovat jäädä pitämään huolta maista ja mannuista. Perillisiä ei omassa perheessä ollut, testamenttia ei oltu tehty niin papan veljen lapset perivät koko omaisuuden. Juuri sen veljen, jota ei pidetty missään arvossa.

Kummittelu johtuu yleensä tämän sortin kohtaloista. Mihin ihminen on sitonu ittensä ja henkensä? Jos minä ittestäni sen verran sanon, että tiesin jo lapsena asioista enempi ja ymmärsin henkimaailmastakin jotakin. Hengessäni tajusin, jotta eteenpäin silloinkin, kun keho sanoi sopimuksensa irti. En jääny pyörimään mihinkään hämäriin sfääreihin vaan pääsin hutkahtamaan tälle omalle tasolle. Tässä tulee ne boonukset peliin. Tein jo elläissäni hyvän suuntaisia asioita, aloin vähän hohtamaan. Mitä enemmän hohtoa eli tajuamista niin sen selkiämmästi sitä pääsee etenemään myös täällä. Täydessä pimeydessä eletty maanpäällinen elämä ei johda mihinkään vaan paluu postissa, sitä palataan opettelemaan hohtamisen aloittamista. 

Sielu eli henki on ikuinen ja maanpäällinen elämä on vain yksi taso tai tila. Se on kaikkista kovin oppikoulu, koska henki on kiinni kehossa. Välitilassa henki ei välttämättä kaikistellen tajua omaa kehon kuolemaa, kun ei ole sitä ymmärrystä. Touhuaa kuin elläissä tai melkein, vaikka ruumis on jo haudassa. Jos katon ittiäni, niin hohtaminen ratkaisee tilani. Samassa hohtamisen asteessa olevat kuuluvat samoihin tehtäviin. Meillä on täällä monenlaista puuhaa ja ymmärrys elämää kohtaan kasvaa kokemuksissa. 

Milloin välitilasta henki muuttaa muualle? Aikamäärettä on mahoton sanoa. Toiset ei halua lähteä millään. Toiset epäilee ja yrittää vaan palaavat aina takaisin. Yks tärkeä asia, josta tässä nyt mainitsen on se, että muut henget voi auttaa niitä, jotka ovat jumittaneet ittensä. Rukoileminen ja siunaaminen ovat aina, tilanteessa kuin tilanteessa, voimakkaita keinoja. Jos sinulla on epäily tai aavistus jostakin jumiintuneesta hengestä, rukoile hälle apua. Rukoileminen lisää aina kirkastumista. Teet silloin hyvää ja hyvä lisää hohtoa!

Rukoileminen tuo paikalle apujoukkoja jotka yrittää saada hengen ymmärtämään tilansa. Heidän hohtonsa valaisee ja voi olla, että henki haluaaki lähteä auttajien mukaan. Päätöksen hän tekee aina itse ja toiset ei voi pakottaa häntä. Kertomani poika ja äiti eivät ole lähteneet talostaan. Toisaalta heidän puolestaan ei ole taidettu rukoillakkaan. Minä olen muutaman kerran käyny visiitillä, mutta palannu äkkiä takaisin. En ole kyllin hohtava tekemään sitä hommaa.

Meditaatio on nykymaailman sana hiljentymiselle. Ihmiset tarvitsee aina jotakin fiinimpää ilmaisua. Jos minä sanon sulle näin, jotta sinähän meditoit jo nyt, ainakin aika ajoin. Keskityt ja olet hissukseen. Minun meditaatio oli sitä, että menin kävelylle luontoon. Kotini lähellä oli mäki ja sieltä avautui komia näköala järvelle. Keväästä syksyyn kävin siellä, käyskentelin ja istahtelin milloin missäkin. Toisinaan pistin silmät kiinni ja toisinaan katselin maisemaa. Keskityin kokemukseeni niin hyvin kun taisin. Hengitin ja nautin olostani. Nuilla reissuilla rukoilin paljon, koska kirkkoni on siellä. 

Kysymyksesi on nyt tällä erää käsitelty. Uskon, että vastaukset selventävät edes hitusen. Voit kysyä lisää, koska pohtiva mielenlaatusi näyttää olevan pullollaan monenlaisia ajatuksia. Vahvistan sinua vielä sillä, että alkaisit luottamaan sisäiseen itseesi vähän runsaammin. Suunta on oikea ja hohtamisesi voimistuu.

Tavataan taas!

Henrikki

Kirkastumisesta on kysymys

Terve taas terve!
Olenhan vähän innoissani, kun pääsen lähestymään teitä. Moni kyllä epäröi ja pohtii, että voiko henkimaailmasta ilmaista itseään näin? On hyvä epäillä, mutta siitä ei saa tulla pysyvää haittaa kenellekkään. Elämä olisi kaikille vaivattomampaa, kun yhteydet pelaisi. Kannattaa lukea näitä sisällön totuudellisuuden kautta. Punnita onko tässä humpuukia vaiko ei. Mie itte en ole koskaan ollu humpuukimaakari enkä nytkään tunnusta olevani.

Minähän kyllä selvitän asioitten todellista laitaa, mutta välittäjällä tuntuu olevan melkoinen kiire. Saan vihjailla hänelle kirjoittamaan ryhtymisestä ja kun vihdoin onnistumme, nämä vempeleet voi alkaa juonittelemaan. No nyt on koneet kunnossa ja voi taas jotakin osviittaa selostaa teille arvioitavaksi. Haluan, että pohtisitte näitä vähän syvemmälti ittenne kannalta. Muuten ei tarkoitus täyty, jos huitaisette juttuni ja annatte piut paut osviitoilleni. Mihin teillä mahtaa olla niin kiirus? Nyt kun tiiätte, että hautakin on vain kulkupelillenne tarkoitettu, jo luulisi hopun hellittävän.

Ei näitä kannata kuitenkaan  aivan haudan vakavasti ottaa, koska kaikillahan meillä on omat näkökannat asioihin. On kuitenkin virkistävää saada toisensorttista ajattelemisen aihetta. Minä teen tätä ihan vapaaehtoisesti, en saa tästä palkkaa vaan boonuksia kyllä. Uskokaa vaan, täälläkin pelataan boonuksilla! Teen tehtäväni hyvin, etenen omassa hommassani, niin kohdallani kirjataan plussia. Plussat merkitsee hyvää ja miinukset epäonnistumista. Epäonnistumiset korjataan harjoittelemalla asiaa ja tehtävää niin, että ne muuttuvat plussiksi. Tarpeeksi plussaa niin saa luvan mennä vaativampiin tehtäviin. Edistymistä seurataan tuloksilla ja koska täällä on täydellinen oikeudenmukaisuus, kukaan ei pääse pälkähästä vilunkia tekemällä eikä toisten niskaan asioita tunkemalla.

Tämä on tärkeä asia kaikille kaiksessa, se minkä otat hoitaaksesi hoida se niin hyvin kun kykenet, kysy neuvoa jos et osaa. Ei kannata kuvitella itsestä liikoja, koska se on varmin keino pudottaa itsensä miinuksille. Eteneminen on hidasta mutta varmaa. Voi kertoa, että suurin oppi minulle on ollut tämä. Luonteeni on ollut ja on edelleenkin tohottaminen. Sen kanssa käyn kamppailua, että maltan ja olen kärsivällinen. Asiat eivät mene sillä eteenpäin, että oikoo latuja. Kaatua kömsähtää sellaiseen kuoppaan, että sieltä on aivan mahdoton päästä omin avuin ylös. Avun pyytäminen ja siitä kiittäminen on perusläksyjä. Olen ollut pysähdyksissä kuopassani, kiertänyt kehää ja tuskastunut monet kerrat. Se on kuulkaa se jälleensyntyminen sitä. Jos ei opi niin kertauskurssille automaattisesti, ilman "yrittänyttä ei laiteta" menttaliteettiä. Alusta aloittaminen on miinuksien keräämisen seurausta.

Moni tuskailee, kun mitään ei tapahdu, tunnu tai näy! Silloin kannattaa tarkastaa omaa tekemistä ja asennetta. Turhaan sitä tähtiä tähyilee, jos on juututtanut ittensä asioiden sekasortoon. Henkimaailma on sielujen tila ja kun alkaa tajuamaan sen, että sielut on keskenään kasvamassa, niin on jo oivaltanu paljon. Oma kasvu tuntuu toisten kohtelemisessa. Vihalla ei täällä mellasteta vaan miinuksien kanssa painutaan sitten siivoamaan kellareita. Sen syvempi kellari, mitä enemmän miinuksia.

Sen haluan vielä sanoa, että kaikki on lopen hyvin yksinkertaista ja selvää. Se ei tarkoita tyhmyyttä vaan ymmärrystä. Kattoa vähän pidemmälle ko oma nokka, on jo merkki alkavasta hyvästä. Sen eteen kannattaa tehdä työtä, että ihmisille sanoo ja tekee hyviä asioita. Semmosia hyviä, että omaki mieli kirkastuu. Niin ko jo aimmekin sanoin, jotta kirkastumisesta tässä on kysymys, kaikilla meillä.
Niitä kysymyksiä tuntuu olevan ilmassa. Jos on aivan hengen hätä, niin kysykää, muuten keskityttään nyt sitten oleelliseen korjaus toimintaan. Sitä meillä kaikilla näyttää, kuuluu ja tuntuu olevan. Kuulemisiin ja palataan taas!
Henrikki

Henkilönä Henrikki

Terve vaan, terve! Outoa on löytää yhteisö, joka haluaa kovin innokkaasti saada tietää, mistä elämässä ja kuolemassa on kysymys. Yhteyteni löydetiin aika helposti, koska sitä puuhattiin täällä monen hengen voimin. En lakkaa päivittelemästä, kuinka kaikki toimii. Päivitteleminen on melkeimpä kokoaikaista, koska nyt näen kaiken paljon selkeämmin, kuin ennen. Varsinkaan silloin, kun elin maanpäällistä elämää. En voinut nähdä nenääni pidemmälle, koska kaikki aika meni leivän hankkimiseen, perheen ja suvun elättämiseen. Sama tilanne teillä on nykysin, ei se ole muuttunut mikisikään, päinvastoin tullut vain hullummaksi.

Ensimmäisenä sanon, että lopulta sillä kuka olin maanpäällisessä viimeisimmässä elämässä, ei ole teille merkitystä. Vain sillä on merkitystä, että voin antaa jonkunlaista osviittaa pohdinnoillenne. Asiaa on valtavasti ja ennen kuin pääsin tähän yhteyteen, olin koulussa monta monta monta aikaa. Täällä ei ole kellon aikoja, kalentereita eikä vuosilukuja, sekin on täysin käsittämätöntä. Yrittäkääpä ajatella, miten se onnistuu siellä, missä olette?

Sain omilta oppailtani tiedon, että yrittäisin aloittaa tärkeimmästä. Katsellessani teitä näen niin monenlaisia ihmisiä, erilaisissa tilanteissa olevia, mutta yhteinen tekijä on etsiminen. Sen täytyy olla alku näille kirjoituksille. Myöhemmin voin vastata henkilökohtaisiin kysymyksiinne, mutta siitä on sitten erikseen sovittava. Sopimukset ovat sitovia ja niistä tulee pitää kiinni. Muuten mikään ei etene ja sekasotkuinen elämä sekoittaa päät ja sekasotkuinen pää pilaa koko elämän. Pään sisässä ovat aivot ja kuinka suurilla kierroksilla aivonne ovatkaan?

Alku on piste, josta voi lähteä reissunpäälle. Matkalla oleminen on todellisuus, jossa jokainen on. Minä Henrikki matkustan, olen liikkeellä, opiskelen ja jaan sitä, minkä olen oppinut. Se on minun tehtäväni nyt. Etsivä löytää ja niin minäkin läysin kanavan, joka kykenee virittäytymään minun kanssani samalle taajuudelle. Hänellä on omat haasteensa, mutta hänen yksi tehtävänsä on rakentaa siltoja eri tasojen, eri ihmisten ja systeemien välille. Kova homma, sanon minä!

Haluan kysyä sinulta lukija, oletko sinä löytänyt oman hommasi? Jos olet, niin se on alku! Jos et, niin ala hyvä ihminen hakeman sitä! Se on alku, se piste, mistä voit reissaamisesi aloittaa! Osviitta oman homman aloittamiseen on ilo. Tämä oli minulle järkytys, koska olin uskonut, että kaikki missä hiki virtaa ja hampaat ovat irvessä, vie minut kunnialliseen kuolemaan. Voitko kuvitella, kuolin ja heräsin elämään? Se vasta oli kokemus ja yhä vieläkin tunnen suurta vavistusta, kun tajusin, että kuolema on ovi uuteen elämään. Miten on sinun laitasi? Tunnen teidän epäröintinne ja osalla on suurta peljästystä. Peljästyneenä minäkin elin, mutta nyt muistan paremmin. Poikasena aavistin ettei kuolemaa tarvitse peljätä, mutta kaikki itkeä vollottivat hautajaisissa ja pappi todisti,että siellä makaat haudassa, etkä pääse pois, vasta kuin viimeisenä päivänä, hamassa tulevaisuudessa. Minäkään en ole ollut päivääkään haudassa. Ruumis sinne menee ja muuttuu maaksi. Henki nousta hutkahtaa toisaalle.
Tämä on kaikkein tärkeintä, että ymmärtää miten kaikki toimii.

Nyt kanavani alkaa väsyä. Voitte osaltanne auttaa häntä. Ajatelkaa hyviä asioita ja tulen taas tapaamaan teitä. Tämä on yhteinen urakka ja järjen käyttäminen on sallittua. Monin elähdyttävin terveisin, Henrikki.

Käytännössä

Henrikki ilmaantui tietoisuuteeni hyvin voimakkailla tuntemuksilla. Haluan tässä jakaa teille, miten tämä yhteydenpito tapahtuu. Olen saanut yhteyden henkimaailmaan pitkän ja hyvin kokonaisvaltaisen pyrkimyksen ja kouluttuatumisen kautta. Lapsesta asti olen tuntenut ja tiennyt, että elämä ei ilmene pelkästään tällä fyysisellä tasolla vaan on olemassa muita tasoja ja ulottuvuuksia. Tiedän,että monella teistä on samansuuntaisia kokemuksia ja osalla kanavat ovat auki. Se mihin ryhtyy vai ryhtyykö mihinkään, on jokaisen henkilökohtainen asia.

Erottelukyky, kriittisyys, rehellisyys ja sitoutuminen ovat oman henkistymiseni kivijalka. Kriittisyys on ollut haasteellista, koska kovin usein näihin henkisiin asioihin liittyy halu edetä ja kokea asioita pian. Se ei ole mahdollista, koska henkiset asiat liittyvät suoraan ja ehdottomasti persoonan kasvuun. Oikotietä "onneen" ei ole.

Kysytte, että miten se tapahtuu? Virittymisen kautta. Virittyminen on mielen hallintaa, oma ajatustulva ei voi eikä saa sekoittua viesteihin. Olen persoonana läsnä ja teen sen minkä osaan eli kirjoitan. Viestien sisällöt ovat henkimaailmasta ja niiden sisältö ratkaisee, mistä lähteestä asiaa ilmaistaan. 

Haluatte harjoitella? Harjoittelu auttaa erottelukyvyssä ja virittäyttmisessä. Meditaatio ja rukous ovat avainasemassa. Fyysisen mielen ja kehon energian tulee nousta henkisimpiin tasoihin, jotta yhteys syntyy. Tämä on monesti suurin haaste. Ei löydy aikaa meditaatioon tai rukoilemiseen. Silloin on parempi jättää asia silleen, koska suuren virheen vaara on ilmeistä. Tarkoitushan on saada yhteys hyvään henkimaailmaan, eikä ryhtyä pahojen henkien kanavaksi?!

Miltä se tuntuu, kun yhteys on luotu? Omalla kohdalla tunnistan sen ensin kehollisina sähköisinä tuntemuksina, olkapäillä ja takaraivossa. Nyt tämän Henrikin kanssa toimittaessa tunnistan hänen läsnäolonsa melkeimpä jatkuvasti. Hänellä tuntuu olevan asiaa, joka tulee saattaa teidän tietoonne.

Jatkan tätä "ohjausta" myöhemmissä kirjoituksissa. Käykää tutustumasa kotisivuihini, niin siellä on luettavaa ja linkkejä. www.villa-eeta.fi

Terveppä terve!
H-en-rikki kuvastaa minua. H=henki, en=en ole, rikki!
En ole enään rikki vaan täysin ehyt. Rikki menin kovasta työstä, huolista ja luottamuksen puutteesta.
Sydän ei kestänyt vaan särkyi. Lakkasi toimittamasta työtään, enkä ollu vielä kuuttakymmentä, ihmisen iässä ilmaistuna.

Sydän särkyy, kun ei muista kuka on. Kumma homma, keho kuoli ja heti kohta muistin kuka oikeasti olen. Se on kuulkaa kokemus, kun silmien eteen asettuu koko viimekertainen elämä. Sitä katsoo sivusta, mutta muistaa kaikki asiat. Sen näkee, että mitä omat ajatukset, sanat ja teot vaikuttaa toisiin ihmisiin. Ei minua kukaan moittiunu eikä rankaissu, vaan minä itte. Henkimaailmassa on oikeus, jonka läpi jokainen menee. Tieto onko ollu hyvä vai paha ilmaantuu omaan olemiseen. Häpeä on merkki siittä, että kaikki ei ole ollut hyvää. Häpeän tunne muistuttaa, että kyllä on korjaamisen varaa.
Palijon on porukkaa, jotka häpeää häpemästä päästyään. Minä sain armonpullia siitä, että olen aina koettanut olla rehellinen.

Ja siksi mulla on kova tohina päällä, kun olen saanut hommaksi kertoa teille näistä asioista. Jotta te alkaisitte jo nyt korjaamaan itseänne. Minun oppiläksy on nyt kertoa teille siitä, mitä olen kokenut ja tiedän, kun en elläissä kehdannut puhua kenellekkään näistä. Tiesin, mutta pidin visusti suuni kiinni. Pelkäsin hullun leimaa ja nyt sitten sama homma on eessä, vähän kyllä oudommissa ja sata kertaa paremmissa puitteissa. Sen siitä saa, kun jättää asiat sanomatta toisten tuomion pelosa. Tiedän monen tietävän, mutta kielenkannat on naulattu kiinni. Siksi maailma ei muutu, kun tosi asioista vaietaan. Jos kaikki tietomiehet ja -naiset alkaisivat puhumaan ääneen totta, niin kaikki valehtelu ja kieroilu loppuisvat siihen. Niin yksinkertaista se on.

Te kuvittelette paljon ihan mahdottomia juttuja. Ei tämä henkimaailma ole niin kaukana teistä, kuin moni unelmoi tai pelkää. Olette itse kukin henkiä, asutte niissä kehoissa, jokka olette saaneet ja itse rakentanu itsellenne. Katsokaa majapaikkaanne ja pohtikaa mitä sille kuuluu? Minun keho ei näy teidän silmille, vaan sen voi tuntea, jos annatte luvan minun tulle niin liki. Täällä ei ole ongelmaa mennä tilasta toiseen. Älkää kuitekkaan kaikki alkako minua kutsumaan, koska se teettää kuitenkin minulle paljon ylimääräistä hommaa. Sovitaan nyt alkuun, jotta annan näitä osviittoja ja myöhemmin voidaan vaikka tavata. Tulikohan luvattua vähän liikoja?

Sen vielä oikaisen tässä, että oppaita on ylenevässä polvessa useita. Minun on annettu tutustua usiempiin ja sen minä sanon, että onhan se mahtava näkymä ja tieto. Ne jotka on edistyneet kurillisuudessa, ovat aina vain kirkkaampia. Niitten henki säteilee kirkasta valoa. Meikäläinen ei vielä oikein säteile vaan hehkuttaa. Kun saan tämän työni tehtyä hyvin, voin alkaa jo pikkuisen enempi hehkumaan. Hyvvyys ja kirkkaus kulkee rinnakkain ja ne aina vain vahvistuu. Semmonen on hengen tie, tulla aina vain paremmaksi ja kirkkaammaksi.

Hyvään alkuun olemme päässeet. Jatkoa seuraa, kun asiat on kohdillaan.
Henrikki