Henrikin kanssa työskenteleminen on mielenkiintoista ja hauskaa. Hänen ehdotuksensa mukaan yritämme tässä seuraavassa osviitassa tätä menetelmää, minkä näette alla. Huomautan kirjoittajana sen, että tämä on minulle harjoitusta. Energiataajuuksien välillä on huima ero ja minun tulisi kyetä virittymään nyt sitten kahteen taajuuteen. Tavallisesti keskityn Henrikin osviittoihin ja suljen oman.
Henrikin vastaukset ja osviitat kirjoitan kursiivilla.
Henrikki tässä, terveppä terve! Tämän sortin työskentely treenaa kirjuria, koska on hyvin todennäköistä, että tulen ilmaisemaan osviittojani myös sanallisesti. Tarkoitus on, että harjoittelemme tätä tyyliä ja sitten, kun kirjuri ilmaisee olevansa valmis, pidämme yhteis esityksen. Ongelma on kirjurini kriittisyys. Hänhän on jo nyt valmis, mutta sanoo tarvitsevansa lisää tietoa minusta, Henrikistä.
No niin Henrikki. Kerro missä elit viimeisimmän elämäsi täällä maanpäällä?
Tämä kysymys on lennähdellyt useamman lukijan ajatuksista tänne. Parkanon suunnalla, maatilan isäntänä vuosisadan 1900 alkupuolella. Minun on muistutettava, että näillä asuinsijoilla ei ole täällä suurtakaan merkitystä ja toivon, että ymmärrätte miksi!
Montako elämää olet elänyt maapallolla ja muualla?
Olen elänyt jatkuvasti ja koko ajan. Ihmiskehon elämiä on lukuisia ja alkuun, silloin kun en vielä tiennyt näistä kirkastumis asioista mitään, ne elämät eivät tule enää mieleeni. Sen jälkeen, kun aloin tajuamaan henkielämistä, muistan tärkeät oppimisasiat.
Elämä on jatkuvaa, koska sielu ei lakkaa olemasta. Täältä kun tulee määräyskirja uudesta opintomatkasta, niin sitten aletaan puuhaamaan matkavalmisteluita. Se onki hommaa, koska siihen suunnitelmaan liittyy paljon muita henkiä. Määräyskirjalla tarkoitan lupaa alkaa hahmottamaan mihin sitä seuraavaksi ryhtyy. Kukaan täällä ei pakota minua, vaan minä itse tahdon korjata kurssiani.
Muualla viipotan aina niissä väleissä, kun en ole siellä. Eli kuoleman ja seuraavan syntymän välisen ajan. Täällä ei levätä laakereilla vaan touhutaan kaikkea mahdollista. Niitä muita viipottamispaikkoja on miljoonia. Voin kertoa, en ole päässyt niitten kirkkaimpien maailmoihin, koska hehkuni on vielä heikohkoa heihin verrattuna. Minun taajuuteni ei kestäis sitä porotusta, kävisi niin kuin ylikuumenneelle sulakkeelle; nappi irti ja mökki pimiäksi!
Miten ne, jotka ei hehku eikä kirkastu? Mitä heille tapahtuu kuoleman jälkeen?
Sielun kehitystä mitataan siis kirkkaudella. Sielu on oppinut läksynsä ja ylennyt kirkkauden maailmoihin, joita on siis se miljoonan miljoonan miljoona. Ennen sitä ollaan enemmän tai vähemmän tietämättömiä. Tietämättömät ovat jälleensyntymisen kierrossa, joka tarkoittaa melkosta vauhtia. Esimerkkinä yksi sielu, joka oli riippuvainen viinasta. Hän joi itsensä hengiltä aina vain uudestaan, monien elämien päätteeksi. Samalla hän vahingoitti läheisiään ja taisi muutamassa elämässä tappaa ja tuli tapetuksikkin. Mitä luulet, voiko tämä sielu päästä kirkkaiden joukkoon?
No ei tietenkään, hän opiskelee pitkään ja hartaasti. Missä muualla sitä opiskellaan, kun ihmisenä ihmisten joukossa! Kierrokset vain tahtoo koveta, kun vahingoittaa toisia, niin oppiläksyt voivat olla tosi kovia. Hällekkin on tosi tiedossa, mutta ku ei piittaa niin ei piittaa. Näitten puolesta täällä käydään jatkuvaa pohdintaa. Millä saada juopon tajuamaan, että älä hyvä ihminen enää juo! Viina on perkeleellinen aine, jonka kanssa ei pidä läträtä.
On täällä ikäviä paikkoja niille sieluille, jotka ovat vahigoittaneet itseään ja sairastavat sielullisia tauteja. Jos sanon nyt rumasti, hulluillaki on paikkansa! Ei heitäkään heitetä kehityksen kulusta pois, mutta he ovat pitkiä aikoja poissa pelistä. En halua tästä tämän enempää sanoa, koska siellä paikassa kollottaa yksi minun sukulainenki. Sen verran kuitenkin, että hulluus on sielullinen vamma ja yrittäkää ajatella, miten semmosta voi hoitaa siellä teidän konsteilla?
Hehkumaan alkaneet sielut etenee ittellensä sopivaan paikkaan. Minäkin hehkuskelen täällä muitten saman sorttisten hehkuvien kanssa. Käydään koulua kirkkaampien opastuksella, harjoitellaan asioita ja suunnitellaan tulevia.
Mitä tapahtuu itsemurhan tehneelle sielulle?
No nyt se myrkyn lykkäsi. Vähän ounastelin tätä, koska asia on tullut esiin monen lukijan ajatuksien kautta. Muistutan nyt, että tämä on molemminpuolista harjoittelua ja huomaan, että kirjurin pääkoppa hehkuu jo punaisena. Se on varoitus valo, ettei pidä ahnehtia liikaa. Vaan hyvinhän tämä yhteispeli sujuu. Vastaan tähän ja sitten menen matkoihini ja päästän kirjurin oman elämänsä pariin.
Elämä on siis ikuista sielun tasolla. Ihminen kasvaa ja kehittyy eläessään siellä ja täällä. Se miten ihminen elää ja toimii vie häntä eteenpäin lopulta aina. Ihminen joka riistää itseltään hengen rikkoo elämää koskevia lakeja vastaan. Muistutan, että keho on sielun asunto ja ihminen tekee vahinkoa sielulleen kun ei piittaa tuon taivaallista mistään. Kun kyse on hehkuttomasta sielusta, niin se siirtyy itsemurhan jälkeen tilalleen ominaiseen paikkaan.Miten sellaista sielua voitaisiin täälläkään enempäänsä koulia, kun se ei halua olla tietomiehinä mistään? Ei muuta kun uusinta kierrokselle mahollisimman pian. Tai sitten henkisairaalaan saamaan hoitoa, jos on ittensä tuhonnu mitättömäksi.
Kaikki menee tiettyjen systeemien mukaan. Itsemurhaajatkin tapaavat kirkkauden edustajia, ne alentaa omaa hehkuaan niin paljon, jotta pikimusta ei hiilly kokonaan heidän porotuksestaan. He sanoo, mistä on kysymys ja saat valita. Tiedättekö mitä ne useimmat sanoo? "Onko täällä Pubi auki?"
Voin palata tähän asiaan toiste. Älkää olko niin kauhistuneita, kaikesta ja kaikista pidetään huolta. Elämä ei pääty kuolemaan, olipa se minkälainen kuolema hyvänsä. Oikeudenmukaisuus on kova oppiläksy venkuilemiseen oppineille. Ne kuvittelee pääsevänsä pälkähästä, mutta ei ne pääse. Kaikki me ollaan saman Jumalan lapsia ja saman siivilän läpi me taivalletaan kohti taivasta. Muistutan teille, jotta rukoilkaa ja siunatkaa niitä raukkoja, jotka ovat erehtyneet luulemaan ittestäään mahottomia. Olipa siellä raha, viina, lääkkeet tai mikä muu liaallinen intohimo, kunnian kukko ei laula hillittömyydelle. Olkaa ihmisiksi, Henrikki kokee myt onnistumisen tunnetta ja kiittä kirjuria. Palataan, kun kaikki temmaa. Henrikki.
Pään punotus on totta. Otsaa kuumottaa ja takaraivolla pistelee. Tämä oli harjoitusta, siitä vaativammasta päästä. Jos Henrikki kokee onnistumisen tunnetta niin voin sano, että sama täällä.
Lukijat voitte laittaa niitä kysymyksiä, jotka teidän mieltänne painaa. Tämä harjoittelu jatkuu joten tarvitsen hyviä kysymyksiä. Komentti kenttään viitä voi kirjata. Henkilöllisyytenne ei tule esille vaan jää minun tietooni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti