Harjoitteleminen vahvistaa henkistä instrumenttia. Henrikin kanssa työskentely antaa minulle kirjurina aivan uudenlaisen työskentelytavan ja toivottavasti myös teille, lukijat, ajateltavaa. Henrikki antaa vastauksensa suoraan ja viipymättä. Henrikin osviitat kirjoitan kursiivilla.
Sunnuntaita ystävät, Henrikki tässä terve! Vasta siitä eilisestä harjoituksesta on tullut palautetta. Kirjurin korvat ovat kuumottaneet ja minulle on satanut onnitteluja. Tässä näkee, että aina kannattaa yrittää. Periksi ei auta antaa ja on kiivettävä vähän ylemmäs eikä kontattava siitä, mistä sattuu pääsemään. Haasteen voittoisa läpimeno antaa sitten mukavaa tunnetta. Nyt niitä kysymyksiä saa esittää, mutta vain muutama. Eilinen ponnistus vei voimia vaikka olikin niin onnistunut.
Miten ihminen voi muistaa edelliset elämät?
No voi hyvä ihminen, kaikki edellisen elämän opit löydät itsestäsi. Katsoppa sitä tältä kannalta. Sielun olemus on ikuinen ja kerää oppimansa asiat itseensä tavoiksi ja kyvyiksi. Kaikki ne kyvyt ovat merkkejä siitä, mitä on toteuttanut eellis kerroilla. Ne voimistuu voimistumistaan, ikään kuin niistä tulee automaattisia kykyjä ja taitoja. Mitä sinä osaat? Missä olet omasta mielestä hyvä? Ai, joku ajattelee, että ei mitään erikoista? Ittensä vähättely on kasvatuksen tuottamaa luuloa. Jokainen on hyvä jossakin asiassa, se on ihan varmaa. Toisaalta on hyvä olla vaatimaton, koska ylpeys käy langkeemuksen edellä, niin kuin tiedät. Turha vaatimattomuus on sitten taas nöyristelyä ja se ei kyllä vie mihnkään suuntaan. Siinä sitä sitten on ja etenemään ei pääse, saati hohtamaan.
Sielun ominaisuus on kauneuden ja ihanuuden ylistämistä. Mietipä mitkä asiat saavat sinut hehkumaan? Musiikki, virren veisuu tai musiikki, maisema, tanssi, luonto? Mikä maa vetää sinua puoleensa? Siellä suunnalla olet sitten kupsehtinut usiammankin kerran. Se mikä saa sinut onelliseksi antaa viittausta elämääsi siellä ja hyvään elämää kaiken kukkuraksi. Entäs ne paikat jotka on mitättömiä tai eivät herätä minkäänlaista vipatusta? No siellä ei ole sulla mitään ollutkaan. Toisessa ääressä on sitten ne pelottavat ja kuvotusta herättävät tuntemukset. Mitä luulet, oletkohan ehkä kokenut siellä surkeita kohtaloita? Paljon todennäköistä, että sillä suunnalla sinut on otettu pois päiviltä, kidutettu ja murhattu. Sitähän se on ihmisen historia täynnä, tappamista, kieroilua ja huoraamista.
Sen vielä tähän sanon, että kun kysymys on oppimisesta niin ihmiset teidän lähellä ovat vanhoja tuttuja. Heidän kanssa olette taivaltaneet iät ja ajat. Katsokaa heitä sillä silmällä, jotta tuon kanssa sitä opiskellaan ja mitähän minun pitäis oppia? No sitä hohtamista eli hyvyyden harjoittamista. Ei enää pitäis alkaa murhaa suunnittelemaan, kun se kerran omaan kaulaan köyden kierrättää jossakin vaiheessa. JK-se kirkastuksen kirkkaus on opettanu teille posken kääntämistä, jos se toinen hutkii. Minäkin vastustin tuota viimetinkaan asti, mutta pakko oli myöntyä. Pahaa ei pidä pahalla kostaa vaan hyvällä tai ainaki yrittää jotakin pehemämpää konstia. Vihan pito, kaunaisuus ja kateus tuo niitä miinuksia ja ne ei ennen plussiksi muutu, ennen kuin nuista viholaisista oppii eroon pääsemään. Se on oman mielen ja kurittomuuden aikaansaamaa.
Hyvät ihmiset ovat JK:lle mieluisia, koska ne tekevät vähän samaa hommaa, kun hänki aikoinaan ja vielä nytkin, mutta miljoona kertaa laajemmissa piireissä. Hyvissä ihimisissä palaa valo, se on niin kuin merkkinä, jotta tuossa kehossa asustaa hehkumaan alkanut sielu. Valoisat sielut ovat maailmassa tuomassa toivoa ja tietoa. Monikaan niistä ei osaa aavistaakkaan kuinka monen kertaiset siunaukset heille luetaan joka ainoa päivä ja hetki. Niitten nimet on kirjoitettu kestokansiin täällä, koska heitä tarvitaan tekemään sitä työtä. Kannattaa pohtia omaa kohtaa, josko se voidaan kirjoittaa siihen kirjaan. Voin sen verran tästä sanoa, että se todellinen juhla.
Tähän asiaan palataan vielä, mutta koettakaa keskittyä siihen elämään missä olette tällä kertaa. Se on tärkeintä, että juurikin nyt teette asioita omassa elämässä, ettekä vain tähyile tulevaisuuteen tai oletta surun murjomia eilisten pöllöilyjen takia. Eiliset torveilut korjautuu sillä, ettei ei enää rupia siihen hommaan, josta tullee ittelle vahinkoa. Eikös se sano jo järkiki? Ei siihen hyvän tekemiseen tarvita lupalappua eikä ajokorttia. Otat vain itteäs niskasta kiinni ja sovi asias ihmisten kanssa. Siinä on hommaa aivan riittävästi, koska aika paljon näkyy sillä rintamalla olevan sekasotkuja. Niin se oli minunkin elämässä ja se se on aika mahoton homma, kun ensimmäisenä kysytään, jotta oletko tyytyväinen tekemisiisi? Minullakin oli ne rajariidat ja vähän muutaki, nin eiköhän naapurin kanssa istuta ensimmäiset kaksi vuotta yrittämässä sopia asioita! Tuo kaksi vuotta on teitä varten, täällä ei lasketa aikaa vaan etenemistä. Parempi olis ollut, että olisi kyetty ratkomaan asia sovussa. Jos olisin tiennyt, niin olisin lahjoittanut koko maapläntin. En tiedä sitä, olisinko sillä hehkuttanu yhtään sen enempää, mutta hyvää harjoitusaikaa meni, kun kaks pääsinpäätä hieroo rauhaa ja olisimme voineet tehdä paljonki tärkeämpiä asioita.
Mitä sanot meille nyt sunnuntaina?
Sunnuntai on pyhä. Pyhänä on aivan erilaiset mahdollisuudet päästä pyhään yhteyteen, kuin arkena.
Lepopäivänä levätään, ei sinne kauppaan tarvitse rientää. Kotona oleminen ihan hissukseen on parasta hoitoa sielulle ja ruumiille. Pyhänä voi lukia kirjoituksia ja rukoilla. Ylentää se maallinen mieli vähän korkiammalle ja kohti kirkkaampia. Niin mekin täällä tehdään. Ollaan yhdessä pyhässä virrassa niin se hehkuki kasvaa ainakin hetkeksi.
Tässä oli minun terveiset teille. Eläkää ihmisiksi ja iloitkaa JK.ssa hän on hyvän huumorin kirkkaudessa.
Kiitos, kiitos, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti