Kavereita

Terve taas terve,
Yritän nyt tässä seuraavassa selostaa miten tieto tai tajunta oikein toimii. Jos ihmiseltä menee taju tai hän pyörtyy niin sanonta vintti pimeni kuvastaa tuota tilaa. Energia eli voima on ladattu jokaiseen miljardien miljardien solujen sisään. Voima on elämän edellytys, muuten sitä ei voi selvittää. Jokainen solu on kytköksissä toisiinsa ja pääkoppa eli aivot on jakelukeskus tai turbiini, joka on koko ajan yhteydessä kehoon ja sen soluihin. Mahdoton systeemi selvittää ja ymmärtää miten koko systeemi toimii, koska se on niin hienoa, että ei voi muuta kuin siunailla. No-aivot ja keho on soluja täynnä, jokainen hoitaa omaa hommaansa. Ilman voimaa kone ei toimi. Traktori ei käynnisty, jos sillä ei ole polttoainetta. Ihminen ei hengitä, ajattele eikä keho toimi, jos sillä ei ole energiaa.

Energia on hengen ilmausta! Henki tässä on itte taivaallinen Isä ja hänen luomansa systeemi.Ihmisen sielu henki liittyy tähän ja elämä panee kehon systeemit liikkeelle. Ihmisen sielu henki on itsenäinen eli se saa polttoaineen taivaallisilta tahoilta ja päättää itse miten sen käyttää ja mihin. Se on se vapaatahto peijooni, joka teettää niin paljon kaiken maailman turhuutta. Ei energia itsessään ole hyvää tai pahaa, se mahdollistaa elämän. Energia on sitä kirkkautta kirkkaimmillaan. Silmin sitä ei voi katsoa, koska sitä palaa porahtaisi niille sijoilleen. On hullua kuvitella, että ihminen voisi pyydystää tuon energian vehkeillään johonkin tutkimuskapistukseen saati sitten jonku kuvitella, jotta voi olla suoraan yhteydessä niihin suuriin kirkkauksiin, enkeleiden ylimpään joukkoon! Energian laatu ratkaisee koko systeemin ja ihminen on samalla aikaa vastaanotin, välittäjä ja toimeksipanija. Siinä sitä onkin touhua, kun tuon kuvion ittelle selvittää niin, että siitä saisi jotakin tolkkua. Muistutan, että kaikki on suunniteltua eli mitään oikopolku tai silmänlume systeemiä ei täällä tunneta. Totuus toimii ja siihen on uskominen ja tietäminen.

Sama homma se on siellä. Totuuden perässä hypätään henkihieverissä, kun luullaan, että se on jotakin mystistä tai utopiaa. Ei se ole, kaikki vain rullaa omalla taajuudellaan. Kunahan pääsee tajuihinsa omasta voimasta ja sen suuntaamisen tärkeydestä. Lopen elämä on hyvin yksinkertaista, mutta ihminen tekee siitä niin mahdottoman vaikeaa. Ei Taivaan Isä vihaa eikä aiheuta vahinkoa yhdellekään, ihminen itse toilailee ja tekee vääryyttä. Siittä seuraa armotottomasti opiskeletavaa ja kipeää käy, sen minä sanon syvällä rinta äänellä. On nimittäin kokemusta.

No niin, sitten kun koetetaan tajuta tämä ihmisenä oleminen ja kehon osuus siinä, meidän on liitettävä tämä systeemi siihen suurempaan kokonaisuuteen eli maailmankaikkeutteen ja myöskin sielun kohta on selvitettävä. Sielu on henkinen kytkös ja se ei kuole. Minä olen nyt sielun valtakunnassa tai henkimaailmassa, millä sitä nyt ilmaiseekaan. Keho on haudattu maahan niin kuin kirkolliset ja maalliset manoveerit edellyttävät. Minä Henrikki en ole haudassa ollut ikään. Rikkinäinen osa sinne hautaan tällättiin. Tätä täytyy toistaa, sillä ihmiset ei tahdo käsittää, että henki sielu ei makaa arkussa, kun virtakytkin on lopullisesti kytkeytyny pois päältä. Kipiää kävi mullekkin kyllä täällä, kun perheeni ei tahtonu päästää minua menemään. Tunne on energian ilmausta ja kun ihminen on liitoksissa toisiinsa, niin juuri tunteet pitävät yllä tuntumaa yhteydestä. Helpompaa on, kun ihmiset siunaavat matkaan lähteneitä, kuin että lymytään haudalla vuosikymmeniä. Menneet eivät tule haudasta yhteyteen, koska ne on hengessä yhteydessä ja yrittävät ilmaista ittiään. Eikä sitä heti kuolemanjälkeen kyetä yhteyksiä ottamaan, täysi työ on tajuta mitä on tapahtunut ja missä sitä oikein on. Sitä on sekaisin ko seinäkello ensi alkuun. Vähitellen sitten tulee tajuihinsa ja alkaa näkemään ympärilleen. Tässä on se, että jos kehossa ollessa on tietoa henkimaailmasta, niin sitten kuoleman jälkeen pääsee pikemmin tajuntaansa.

Nyt mie yritän saada läpi sen osan osviittaa, kun minä kuolin ja tulin tajuihin täällä. Tämä ei ole helppoa, koska kaikilla tiloilla ei ole oikein sanoja. Minä kuolin, kun sydän otti lopputilin. Muistan tuntemuksia keholla, mutta en piitannu niistä. Ennen kuolemaa rukoilin paljon, kun minun sielu koetti saada minut lähtöasemiin. Niin kuin aiemmin sanoin, tiesin ja tunsin henkimaailmaa eli minun sielussa ja varmaan kehossa ja persoonassa oli jo sitä hehkua jonkun verran. Ensin tuli kipu rintaan ja se levisi koko kehoon. Oli niin kuin henki olisi salpautunut, kun joku iskee nyrkillä palleaan. Kaatua rojahdin niille sijoilleni, eteisen lattialle ja löin pääni. Silloin meni vintti pimeäksi. Kävin pinnassa, kun hoitajat rytkättivät konettani käyntiin. Kuitenkin vajosin tai paremminki nousin ylöspäin ja tiirasin touhua katonrajasta. Sitten meni taas taju ja heräsin sairaalan sängystä. Sairaala vaan ei ollu tämän maailman sairaala vaan henkimaailman hospitaali.

Olin ollu sekavuudessa aika pitkään ja kun aloin tajuamaan missä olin, niin se aiheutti surua mutta myös helpotusta. Sairaala tai hospitaali on paikka, johon jo vähän hohtavat sielut pääsee. Tämä on vaikea paikka ymmärtää, mutta sanon kuitenkin, ne jotka eivät hohda tai hohtavat pimeää menevät niille ominaiseen paikkaan. Se ei ole häävi paikka. Olen kerran päässyt katsomaan miltä siellä sunnalla näyttää. Pahantekijöillä oma pahuus kertautuu kuoleman jälkeen. Ei siitä sen enempää, mutta jos ihminen tajuais sen verran, että paha saa palkkansa ja että seuraukset teoista tulee omaan elämään, niin luulisin, jotta seuraavaa konnuutta miettiessään ehkä jättäis hommat sikseen.

Ei täältä jatkuvasti matkusteta tapaamaan lähimmäisiä. Yhteys kyllä toimii ja se ei lakkaa vaikuttamasta. Tiettyjen syteemien mukaan täältä pääsee katsomaan maakotia ja paikkoja jossa on elämänsä elänyt viimeksi. Sekin on taas sitten oma osviittansa.

Sekavuus johtuu olotilan ja olosuhteiden täydellisestä muutoksesta. Menee aikaa ennen kuin mekanismit asettuu omiin asemiin. Sen tunnistaa näkökyvyn palautumisesta ja liikkumisen oppimisesta. Se on kuulkaa mielenkiintoinen asia, liukua paikasta paikkaan ilman ponnistusta.
Ne sielut, jotka on jo kotiutunu tänne liikkuvat vapaasti ja vaivattomasti.

Vielä sen verran tällä kertaa, pelko ja pelkääminen vie hohtamisen pois. Mitä enemmän pelkää, sen vähemmän hohtaa. Siksi maapallon ympärillä on pimeitä paikkoja, kun ihmiset pelkää henkensä edestä. Pelkoa lietsovat tahot eivät hohda eivätkä pääse kirkastukseen pitkiin aikoihin. On sitten paikkoja tai maita, jotka ovat valoisempia. Suomi on hohtanut aiemmin enemmän, mutta nyt näkyy melko paljon harmaata ja mustaa. Paljon on yksittäisiä valon saarekkeita, joissa näyttää aina olevan valot päällä.

Jatketaan taas osviittoja, kun aika on otollinen. Siihen asti näkemiin ja huoltakaa sitä sisäistä valoa, jotta näkisitte paremmin.
Henrikki