Sairasta

Terve taas terve,
Terve ei tarvitse parantajaa. Sairas taas ei tule toimeen, jos ei joku sitä hyysää. Hyysääminen on sana, jota meilläpäin käytettiin tilanteissa, kun joku homma oli kesken ja se jäi jonkun sairastumisen takia hoitamatta. Mene hyysäämään sitä, kun ei tuosta näytä tulevan yhtään mitään. Omavoimaiselle ihmiselle on kova paikka joutua hyysättäväksi. Luonne ei anna periksi pyytää apua vaikka polvet tutisee ja huijjuuttelee päätä, ettei pystyssä tahdo pysyä. Luonne on jokaisella oma. Se on se jonka saa myötäjäisinä, kun kuolee maailmasta. Voi se vähän pehmentyä, kun kaikki luulot ja uhittelut rapisee. Täällä kun ei ole valetta eikä kukaan pysty olemaan muuta, kuin semmonen ko on. Voin sanoa, että valehteluun ja kieroiluun taipuvaisille ihmisille, on melko mahoton tilanne. Kaikki höpötykset jää pois, niitä ei ole olemassa. Henkimaailma on totuuden taso ja tila. Voi itse pohtia omaa kohtaansa, kuinka paljon on elläissä vetäny höplästä toisia. Ne höpläämiset on miinusmerkkejä ja niitä sitten joutuu pakosta setvimään. Kiusottelu ja leikkimielisyys ei kartuta miinusmerkkejä niin paljon, kuin tosissaan ja oman edun nimissä tehdyt kieroilut. Varsinkin, jos valehtelu on aiheuttanut vahinkoa toisille.

Maailma on tällä siunaamalla sekunnilla täynnä valehtelua. Se on paha asia, koska se vie koko porukkaa väärille urille. Muista, että raha ei ole täällä maksuväline. Maailmassa rahalla ittensä sokasemat ihmiset ovat pulassa, sitten ko henki lähtee. Tunnen yhden hyvin rikkaan hengen täällä. On täällä toki montaki henkisesti rikasta, en minäkään kaikkista köyhimmästä päästä ole, mutta tämä rikas henki on hyväntekijä ja loistaa kirkkainta kirkkautta. Voisin arvuutella, kenen luulet hänen olevan? Jos sanon jotta sen nimi alkaa J ja merkitysnimi K:lla? Lisäisin tähän vielä sen, että hän on kaikkista eniten väärinymmärretty.

Tämä on vaikia asia selvittää, mutta kun aloin niin jotakinhan sitä on yritettävä sopertaa. Hän on osviittojen antaja korkeimmasta päästä. Me muut ollaan vähän niin ko joo joo henkiä. Sen minä sanon, että hänen kirkkautensa säteilee kaikkeen ja kaikkiin. Hän on niin kuin orkesterin johtaja ja me ollaan soittimia. Hän saa meidät soimaan ja onhan se mahtava soida, ihan nuotilleen toisten kanssa. Koko henkimaailman homma on soimaan opettelemista. Vasta sitten kun soin yhtäaikaa toiseten kanssa, alan kirkastua kirkastumistani. Mahottomalta tuntuva taipale, mutta niin ne isommat sanoo, että joka ikinen oppii ajallaan soimaan.

Niin kuin huomaatte tästä asiasta on vaikea sanoa, kun ei tahdo osata selvittää miten se oikeasti menee. Tuo JK:n väärinymmärrys kohta kaipaa varmaan selvennystä. Hänen elläissä maanpäällä kehitettiin vaikka minkälaisia tarinoita, joita sitten väriteltiin ja uskoteltiin hyväuskoisille. Kun hän kuoli tai oikeammin keho kuoli, hän näyttäytyi ihmisille henkiolemuksessa. Hänen kirkkautensa laatu mahdollisti sen näkymisen. Meikäläistä ei näe kukkaan, jos tulla pölähtäisin vierailulle, kun vasta kajastusta on syntymässä. Näkyminen on kova juttu, tuntuminen onnistuu jo aika hyvin. Kuumottellee ja pistelee, verhot heiluu ja ovet vapajaa. Toiset teistä on hyvinki tietomiehiä, mutta toiset vain kuvittelee. En mie oikiasti ole monessa paikassa samalla sekunnilla. Se onnistuu niiltä kirkkaimmilta.

Nuo JK;n opetukset kannattaa opiskella henkimaailman ymmärryksellä. Maalliseen innostunut ihminen ei tajua tuon taivaallista niistä. Täällä minäkin opiskelen hänen osviittojen mukaan. Koulun penkki on vain erinlainen ko teillä siellä. Opetuksen sisällöstä koetan jotakin jakaa näissä osviitoissani. Jos tähän vielä jatkan kaikkista vaikeimmasta läksystä jotakin. Se on rakkauden läksy. Täällä rakkaus näkyy todellisena valoisuutena. Mitään pimiää ei ole, ei voi olla, koska pimiät ovat oppimatkoilla alvariinsa. Nyt tarkoitan henkiä ja heidän touhuamistaan. Kaikki opettelee rakastamisen vaikeinta läksyä. Jos henki on opetellu ja oppinu rakastamaan, niin hän on vapaa. Hän on kirkas ja hohtaa taivaallista valoa JK:n kanssa. Hän soi kauniisti ja on osa suurta orkesteria. Siinä sitä onki ihmettelemistä. Miten sinun laitasi on? Mikä siellä sydämessä sykähtelee? Jos siellä ei sykähtele vaan takoo, niin paljon on vielä keskeneräistä matkaa. Miksi sitä onki niin vaikea rakastaa? Sehän on kaikkien ihmisten haave ja toive, mutta senkin ihmiset ovat ilkeyttään ja tyhmyyttään vääristäneet. Rakkaus mistä me täällä elämme on se sama kaipaus, mitä sinä siellä tunnet, mutta täällä se on miljoonasti isompaa. Ilman sitä meitä ei olisi olemassa, koska rakkaus on kaikkien meidän Luoja.

Hengetkin kykenevät itkemään, silloin kun tulee likutuksen tunne, niin kyyneleet vuotaa täyttä häkää. Meinaatko jotta sillon siellä sataa? Ei se niin mene, mutta kyllä siihen itkuun vesi liittyy. Nyt minulla on täällä liikutus, kun tajuan kuinka paljon on sanottavaa. Kykenenköhän tähän urakkaan vai häätyiskö minun soitta pirahuttaa muutamalle kirkkaammalle? Nyt vähän huvittaa tuo soittaa pirahuttaa lause. Et varmaan usko, jos sanon että kyllä, täälläkin soitellaan toisillemme. Se vain tapahtuu ilman vempainta, keskittyminen riittää. Keskityn tiettyyn henkeen ja tunnistan, kun hän on yhteyksissä. Sitten vain rupatellaan kuulumisia ja nauraa hörötellään päivän tapahtumista. Täällä on naurua ja iloa enempi ko ikkään siellä teillä. Kumpa te ottaisitte vähän rennomman asennon ja uskaltaisitte olla todellisia ittiänne. Lapsiahan te olette jokainen, Jumalan lapsia ja teillä on täysi lupa olla leikkisiä ja toilaillakki. Kuka se on päättäny, että nauru ja ilo on syntiä tai se ei sovi viksulle ja vilmaattiselle ihmiselle? Kuka se on sanonu, että vain tylsät ja kangistuneet ovat viisaita tai parempia? Se ei kuulkaa pidä paikkaansa. Mitä enemmän olette joustavia, iloisia ja rakastavia, sen enemmän alatte hohtaa jo siellä. Vasta se on mahdoton loisto, kun aikananne hutkahdatte tänne. Pääsette suoraan ison johtajan puheille. Ei tarvitte laiskanläksyjä moneen kertaan jauhaa. Ei ne taho mennä sinne umpiluuhun muuten ko käytännössä harjoittelemalla.

Nyt kyllä tätä juttua tuntuu tulevan enempi ko uskoinkaan. Taitaa yläkerran hemmot pellailla langoilla. Niillä se vasta on riemukasta tuo elämä. Onhan se mahtava tehdä yhteityötä niiden kanssa, se on vähän samanlaista ko tämä minun ja kirjurina toimivan kanssa. Häätyy kyllä sanoa, että näkisittepä hänen sormiensa näppäryyden, kun hän näitä osviittojani naputtelee. Harjoittelemalla pääsee eteenpäin ja sen minä sanoan, että alkakaa porukalla harjoittelemaan sitä hohtamista.Ei sitä koko maailmaa tarvitte ruveta hyysäämään, siihen ei teidän hohto riitä, kun näkyy paikka paikoin olevan melko pikkiriikkistä tuo kajastus. Vaan aloittakaa ittsestänne ja perheestä, naapureista, tuttavista ja sitten uppo oudoista. Parhaita paikkoja lisätä hohtoa ovat teidän kauppa paikat, torit, turut ja tilaisuudet. Tervehtikää, hymyilkää, nähkää mitä niille oikeasti kuuluu. Yksi sana voi olla kuin tähden lento sille ihmiselle, jolle kukaan ei ole puhunu päiväkausiin. Niitäki polosia on olemassa.

Nyt tämän päivän osviitta on tässä. Henrikki kiittä ja kumartaa. Olette te hyviä oppilaita. Moni teistä käy tiiraamassa sivuja päivittäin, jotta olisko multa tullut uutta postia. Hyvä niin. Tavataan taas ja pitäkää ittestänne huolta, hyysätkää ja hyssytelkää.
Henrikki