tiistai 5. helmikuuta 2019

Henkilönä Henrikki

Terve vaan, terve! Outoa on löytää yhteisö, joka haluaa kovin innokkaasti saada tietää, mistä elämässä ja kuolemassa on kysymys. Yhteyteni löydetiin aika helposti, koska sitä puuhattiin täällä monen hengen voimin. En lakkaa päivittelemästä, kuinka kaikki toimii. Päivitteleminen on melkeimpä kokoaikaista, koska nyt näen kaiken paljon selkeämmin, kuin ennen. Varsinkaan silloin, kun elin maanpäällistä elämää. En voinut nähdä nenääni pidemmälle, koska kaikki aika meni leivän hankkimiseen, perheen ja suvun elättämiseen. Sama tilanne teillä on nykysin, ei se ole muuttunut mikisikään, päinvastoin tullut vain hullummaksi.

Ensimmäisenä sanon, että lopulta sillä kuka olin maanpäällisessä viimeisimmässä elämässä, ei ole teille merkitystä. Vain sillä on merkitystä, että voin antaa jonkunlaista osviittaa pohdinnoillenne. Asiaa on valtavasti ja ennen kuin pääsin tähän yhteyteen, olin koulussa monta monta monta aikaa. Täällä ei ole kellon aikoja, kalentereita eikä vuosilukuja, sekin on täysin käsittämätöntä. Yrittäkääpä ajatella, miten se onnistuu siellä, missä olette?

Sain omilta oppailtani tiedon, että yrittäisin aloittaa tärkeimmästä. Katsellessani teitä näen niin monenlaisia ihmisiä, erilaisissa tilanteissa olevia, mutta yhteinen tekijä on etsiminen. Sen täytyy olla alku näille kirjoituksille. Myöhemmin voin vastata henkilökohtaisiin kysymyksiinne, mutta siitä on sitten erikseen sovittava. Sopimukset ovat sitovia ja niistä tulee pitää kiinni. Muuten mikään ei etene ja sekasotkuinen elämä sekoittaa päät ja sekasotkuinen pää pilaa koko elämän. Pään sisässä ovat aivot ja kuinka suurilla kierroksilla aivonne ovatkaan?

Alku on piste, josta voi lähteä reissunpäälle. Matkalla oleminen on todellisuus, jossa jokainen on. Minä Henrikki matkustan, olen liikkeellä, opiskelen ja jaan sitä, minkä olen oppinut. Se on minun tehtäväni nyt. Etsivä löytää ja niin minäkin läysin kanavan, joka kykenee virittäytymään minun kanssani samalle taajuudelle. Hänellä on omat haasteensa, mutta hänen yksi tehtävänsä on rakentaa siltoja eri tasojen, eri ihmisten ja systeemien välille. Kova homma, sanon minä!

Haluan kysyä sinulta lukija, oletko sinä löytänyt oman hommasi? Jos olet, niin se on alku! Jos et, niin ala hyvä ihminen hakeman sitä! Se on alku, se piste, mistä voit reissaamisesi aloittaa! Osviitta oman homman aloittamiseen on ilo. Tämä oli minulle järkytys, koska olin uskonut, että kaikki missä hiki virtaa ja hampaat ovat irvessä, vie minut kunnialliseen kuolemaan. Voitko kuvitella, kuolin ja heräsin elämään? Se vasta oli kokemus ja yhä vieläkin tunnen suurta vavistusta, kun tajusin, että kuolema on ovi uuteen elämään. Miten on sinun laitasi? Tunnen teidän epäröintinne ja osalla on suurta peljästystä. Peljästyneenä minäkin elin, mutta nyt muistan paremmin. Poikasena aavistin ettei kuolemaa tarvitse peljätä, mutta kaikki itkeä vollottivat hautajaisissa ja pappi todisti,että siellä makaat haudassa, etkä pääse pois, vasta kuin viimeisenä päivänä, hamassa tulevaisuudessa. Minäkään en ole ollut päivääkään haudassa. Ruumis sinne menee ja muuttuu maaksi. Henki nousta hutkahtaa toisaalle.
Tämä on kaikkein tärkeintä, että ymmärtää miten kaikki toimii.

Nyt kanavani alkaa väsyä. Voitte osaltanne auttaa häntä. Ajatelkaa hyviä asioita ja tulen taas tapaamaan teitä. Tämä on yhteinen urakka ja järjen käyttäminen on sallittua. Monin elähdyttävin terveisin, Henrikki.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti