Kuuleeko Henrikki?

No Henrikki on yleensä kuulolla, mutta ei aina kuuntele. Se on vähän niikuin siellä maaelämässä valikoiva kuuloinen henki. Kuule vaan ei ole kuulevinaan varsinkin jos puhetta on asioista, jotka eivät kosketa Herikkiä tai koskettavat sitten kiusallisen paljon. Silloin on hyvä maastoutua ja olla muina miehinä.

Muina miehinä tai naisina oleminen luonnistuu hyvin. On niin kuin ei oisikaan vastaa samaa asiaa ja silti on hyvinkin tietoinen missä ollaan menossa, minkäkin asian suhteen. Kysymyksien tulva merkitsee sitä, että nyt ollaan kaatamassa koko soppaa tänne yläkertaan. Eihän se peli vetele sitten millään. Semmoista työsopimusta ei ole kuunaan tehty eikä tehdä, koska sen kieltää jo Ukko Yli-Jumalakin. Jos esimerkiksi minä Henrikki alkaisin säätämään asiota, joidenkin muiden vain köllötellessä ja ootellessa, että kypsät hedelmät putovat suoraan taivaasta odottaviin käsiin, tai inspiraationa ajatuksiin, minähän siitä liriin joutuisin. Silloin ei kunnaian kukko laula kenellekkään, ei siellä eikä varsinkaan täällä.

Se on mahdottomuus ja sen haluan tässä nyt sanoa, että tehkää asioiden eteen jotakin. Miksi se ei tahdo upota sinne päähän, tai hapankaaliin, sen verran olen nyt tuohduksissani, että tuo ilmaisu minulle suodaan. Kirkkaudesta ilmoitetaan, että joskus on ihan suotavaa kovistella tottelemattomia. Tästä asiasta, kun on kerran jos toisenkin käyty keskustelua. Muistutan tässä nyt taas, että henki on henki ja on sillä sitten mitkä tyykit päällä, niin henki se eläväksi tekee itse kenetkin. Ei meillä ole täällä määräyskirjaa teidän suhteen. Te pyydätte ja me sallimme, jos katsomme asian sopivaksi. Sopivaksi katsominen tarkoittaa aivan kun takin tai housujen sovittamaista ylle. Liian isoa ei voi antaa ja pienestä ei ole mitään iloa.

Meillä on täällä taivaalliset mitat ja määreet. Maalliset löpöttimet eivät vedä vertoja näihin, mutta ne antavat jotakin suuntaa. Eli vielä palatakseni näihin kysymyksiin, niin yleismaalliset asiat ovat kirkkaitten työmaata, maallisemmat kuuluu tälle porukalle, jossa minäkin nyt olen. Kysymykset tarkistetaan ja samalla suunnataan huomio kysymyksen antajan henkiseen kanttiin ja tilanteeseen. Parhaiten tulevat autetuiksi ne, jotka ovat ottaneet kynän, vispilän, vasaran tai jonkun työkalun ja yrittäneet jo hoitaa asiaa. Ne jotka tumput suorina vai odottaa taivaallista tahtoa, saavat töröttää pitkään ja hartaasti. Täällä on oikein sellainen osasto, jossa on iso määrä henkiä, maasta tulleita, odottelijoita. Heille vain ei kaaliin mene, että ittelle kuuluu toiminta ja vielä vastuukin toiminnasta.
No jos ei apua tule niin itteänsä sitä häätyy tutkia, eikä heristellä nyrkkiä tänne suuntaan.

Tee jotakin. Ihan mitä vaan, että tilanteessa tapahtuu muutosta. Pahinta on se, että jäädään makaamaan nitro kielenalla, että josko se nyt lähtö valkiaa. Voin sanoa ettei valkia, vaan saattaapi tummua. Olen ihan pirusillaan pisteliäs nyt, sekin taito on maaelon peruja. Kun ei selvä puhe auta niin tarttee ottaa kovimmat kielenkäänteet apuun. Te siellä viljelette sitä yhtä sanaa kovin mieluusti, mutta Henrikki jättää sen nyt tässä kohtaa mainitsematta, näkyy joka lukijan päässä vilahtelevan oikea vastaus.

Voi teitä lapsi kullat. Monta monituista kertaa täytyy opastusta antaa ennen kuin näyttää perille menevän. Mikä siinä pääkopassa oikein on vikana? Selvää asiaa saa jankuttaa vuosikausia jos vuosi kymmeniä, samahan se on, kun yrittää lapselle opettaa vaatteitten viikaamista kaappiin. Siellä ne läjässä odottavat korjaavaa kättä viikko kaupalla, kunnes kaikki rievut on pesussa. Ongelmat ratkeavat vain tekemällä asioita toisin tai yleensä tekemällä niille jotakin. Jos ei ole ongelmia, niin ei tarvitse ratkoakkaan mitään. Olla kollottaa sitten omasa onnessaan vaan näkyyhän tuo olevan malli, että siihenkään vaiheeseen ei osata olla tyytyväisiä. Sitten aletaan muistelemaan ankeita aikoja ja voivottelemaan sitä ja tätä. Minkä sille menneelle voi? Antaa olla ja nauttii joskus siitä omasta olostaan.

Henrikki on tuohtunut monesta eri syystä, mutta se johtuu tästä työtilanteesta täällä. Täällä on menossa uudelleen arviointi joka tarkoittaa työtehtävien uudelleen järjestämistä. Nyt kirjurilla pukkasi huolen pintaan, ole vain huoleti ei Henrikki jätä osviittoja antamatta, mutta tähän tiimiin tulee muutama uusi tyyppi. Sen voin paljastaa, jotta vasta se kuulkaa riemu repeää, kun me saadaan synkroonit kuntoon. Ongelma on siis pieni ja se ratkeaa pikinmiten. He sitten esittäytyy niin sanotusti tausta kuorolaisiksi, pääosa on edelleen minulla.

No vielä sen verran tässä kaiken kiireen keskellä, että asiat menevät oikeaan suuntaan joka taholla. Pientä mutkaa ja viivästystä on ilmassa, mutta kaikki ovat lopen erittäin tyytyväisiä. Ennen kuin tuo täysi tyytyväisiyys ilmaantuu, siihen voi vierähtää joidenkin kohdalla useampi elämä, mutta osalla alkaa olla jo melko ohuena tuo pinta. Jokainen voi tarkastalle omaa osuuttaan mielenlaatunsa ja ajattelunsa kautta. Paljonko sakkoja siivilässä on? Siis siinä siivilässä jonka läpi elämää katellaan.

Jo vain tässä tätä tulikin. Ei ole muuta nyt sanottavaa ja kyllä sitä niitä kysymyksiä voi esittää, kun saatte niihin jotakin järkeä. Se on semmonen evästys tänään ja huomisista en sano vaikka saisinkin, sen verran olen nyt kurillisella tuurilla.
Rakkaudella teitä ajattelen ja käyn vähän yöpaidan helmaa heilauttalemassa, jotta ei pidä pelästyä.
Henrikki

Vakavasti puhuttuna

Henrikki on tässä nyt vakavn asian äärellä. Kiemurtelen, kun en oikein osaa sanojani asettaa sille mallille, että niistä saisi jotakin tolkkua. Tolkun saaminen näihin henkimaailman asioihin on yksi tärkein asia koko kaikkeuden kannalta, maakodin ihmisistä puhumattakaan. Täällä me ollaan jo toden ääressä pyyristelemässä, mutta siellä se vasta kuulostaa olevan aivan totkutonta tohellusta. Mielikuvitus on hyvä, mutta senkin kanssa saa olla varuillaan, ettei aivan hullulle mallille anneta sen mennä. Paljon on ihmisiä, joilla ei ole kykyä erottaa mikä on mitäkin ja kaikesta tulee yhtä seka sotkua. Koko arkinen elämä ja itse ihminen menee sekaisin. Se ei ole tarkoitus, eikä mikään oppimisen kappale, vaan ihminen itte itensä antaa sekaisin mennä. Onhan se kyllä sitten, kun ihminen alkaa hamuta tänne suuntaan, jos minkälaisilla menetelmillä, niin täällä kyllä riittää arsenaalia sekotukseen mennä mukaan. Ensin tullee virike eli ihmisen ajatus ja sitten se ovi repsahtaa auki. Sinne sitten työntyy vaikka minkä sorttista sakkia. Eihän siitä voi mitään hyvää seurata, kenellekkään ei talon väelle eikä sinne tunkeutuneille vierasväkisille.

No eipä hättäillä, vaan tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Henrikki saa aina apuja kirkkaimmilta, kun älyää pyytää. Niin se on sielläkin, älykkää nyt pyytää apuja oikiasta suunnasta ja tasosta.Kyllä se tieto jyvitetään oikiaan malliin, että tolkku tulee ongelmaan tai valoa tietämättömyyteen.

Kirkkaudesta on annettu osviittaa, jotta rauhoittua pitää kaikkien. Sekamelska päässä niin sekamelska koko elämässä. Ei ole semmosta valtaa pahalla ihmisellä, että se pääsisi läpi hyvän. Yksi iso kysymys on esitetty, oman henkisen itsen varustuksien vahvistamisen päivittäminen. Ne joilla on hinku edetä opinnoissaan täytyy muistaa, miten sitä edetään. Ei voida mennä puolta askelta edelle oman itsen. Asiat etetnevät ihmisen edistyessä, ei muuten. On aivan turhaa antaa selityksiä minusta tuntuu asenteella, koska näissä asioissa ei ole sillä mitään tekoa. Minustakin tuntuu vaikka ja miltä, eikä siinä ole mitään sellaista, mikä selvittäisi esillä olevaa asiaa. Antaa tuntua vaan, se kuuluu asiaan ja elämään. Ei niihin kannata niin kiinnittää huomiota vaan tuntumisen takaa voi löytää jo jotakin pitävämpää juttua.

On mielikuvitus johon liittyy paljon ja kaikkea. Sen kanssa on elämä laajaa ja riemastuttavaa. Henrikikin mielikuvitus saavutti huippunsa maaelossa, kun kuvittelin, jotta savusaunassa asuu tonttu. Olin aivan varma asiasta, mutta en kehdannut siitä muille puhua. Vein sille oikein evästäkin, jouluna, kun ajattelin, että sitä kuuluu palkita tai hyvitellä. No ei siellä asunut tonttua, koska niilläkin on aivan oma tilansa elellä, mutta siellä oli naapurin kissa. Syödä hotkaisi kinkut suihinsa ja teki vielä kolttoset lähtiissään. Lorautti kollin hajujäljet oven pieliin, että ei heittänyt Herikin sauna haisemasta, vaikka sitä millä myrkyllä pestiin. Se siitä sitten.

Sen haluan sanoa, että kaikilla asioilla on selvityksensä. Herkkien ihmisten kanavat ovat aivoimempia ottamaan vastaan signaaleja, mutta samalla aikaa heidän mielikuvituksensa keksii aika mieleenpainuvia tarinoita. Ei kaikki ole totta eikä edes totuuden suuntaisia. Sekin juontaa juurensa menneisyyden tarinoihin ja sen kuuluisan lapinlisän kertomisiin. Saadaan sopiva tunnelma aikaan ja hiuskarvat mukavasti törölleen.

Muistutan tässä vielä, että ajatus ja tahto on työkaluina siellä ja täällä. Sen kautta syntyy monenlaista laatuisuutensa mukaan. Paha tahtoo pahaa ja saa aikaan omanlaistansa älä mölöä, riippuen siitä, kuinka voimakkaasti on pahuutensa pauloissa. Hyvä on muistaa, mikä voima kukistaa kaiken pahan?
Sillä sitä edetään ja edistytään. Paha ei kasva oikeaan suuntaan vaan on menossa omaan mahdottomuuteensa. Ympärillä olevien tulee olla valppaina, ettei lankea pahan ansaan. Ittestä on pidettävä huoli ja lisättävä valoa, uskoa ja innoitusta. Turhaan niitä varjoja alkaa varomaan, ei muuta kuin halogeenit päälle ja niin vain sokaistuvat ja luikkivat sinne mistä tulivatkin.

Hyvää keskikesän aikaa täältä. Täällä se tuo valon määrä on vakio. Aina yhtä kirkasta ja niin mahdottoman mukavalta tuntuvaa. Älkää olko huolissanne tämä täällä ei muuksi muutu vaikka siellä teillä taitaa muutokset vyöryä pikimmiten todelliseksi todeksi.

Verkkoja esille ja vesille?

Nyt Henrikillä, täältä sfääreistä, on tärkeää asiaa. Olen ihan ymmyrkäisenä näiden verkostojen kanssa. Teillä siellä on menossa mahdoton verkostojen seka sotku, anteeksi nyt vain. Jos kattelen näitä meidän verkostoja, kaikki menee täällä tiettyjen normien mukaan, joista ei voi olla pokkeuksia. Verkostot toimivat siellä olevien henkien energioiden mukaan. Tietämättömät eli henkeen vielä heräämättömät eivät voi ilmaista itseään henkisesti vironneitten kanssa ja kesken. Ne operoi jokainen omassa lajissaan, omiensa kanssa ja kesken. Toki ne voivat pyrkiä huseeraamaan siellä sun täällä, mutta niiden ajatuksien juoksut eivät mene läpi. Ne palaa aina lähettäjälleen tai voidaan sanoa, jotta verkko varattu, yhteyttä ei ole. Joskus voi olla, että kirkkaat ottavat ohjat käsiin ja koettelevat henkien totuudellisuutta. Siinä sitä sitten onkin todellisessa tulikasteessa, valehtelu ja kieroilu ei kannata eikä mene läpi, vaikka kuinka yrittäisi tehdä positiivista vaikutusta. Ihmeellinen on tuo laser säde jolla läpivalaistaan jokaista vuorollaan. Sieltä ne pongahtaa esille kaikki, joka ainoa totuuden vastainen ajatus, teoista puhumattakaan.

No, nyt siellä maaelossa kaikki pääsee läpi ja sekös aiheuttaa mahdottomasti hämminkiä hyvä uskoisten hölmöjen leirissä. Henrikki on pahoillaan, kun näkee ja kuulee, että hyvä ihminen on tullut huijatuksi rikollisten toimesta. Rikoliseksi ihmisen tekee hänen pyrkimys käyttää hyväksi tai hyötyä toisen ihmisen hyväuskoisuutta. Olipa kyseessä raha tai ruoka ja mikä vielä pahempaa rakkaus. Ihminen niin mieluusti haluaa kuulla lepertelyä, koska kokee ittensä jotenkin puutteelliseksi tai riittämättömksi. Semmonen ihminen hamuaa jotakin luittensa ympärille, olkoon se sitten ryövärin imartelu tai rosvon toiveet saada irti viimeisetkin tuhkat pesästä. Omantunnon ääni on poistettu käytöstä tuon tyyppiseltä, mutta on hyvä muistaa, että jokainen saa ansionsa mukaan. Kova on kolhu ja koulu edessä niillä, jotka eivät erota toisen omaa vaan kuvittelevat kaiken kuuluvan automaattisesti itselleen. Itse taivaan kirkkaat tulevat esittämään maskulapun ja sen voin sanoa, että olen totisesti nähnyt semmoisia laskuja, että niistä ei yhdessä elämässä eikä sadassakaan selvitä. Kipeää tulee käymään ja syystä. Niin se oikeudenmukaisuus toimii täällä ja toimeenpano paikka on osaksi siellä, mutta on niitä toki tukalampiakin paikkoja, mutta niistä, en tiedä enkä ala tässä sitä slostelemaan.

No, kun kerran verkostoissa ollaan, niin puhutaan ihmiselle, joka siellä odottaa komenntia.Voipi olla, että sen muutaman hyvän sanan sanominen valostuttaa toisen elämää viikko kausia. Eihän se tarkoita sitä, että että hynttyitä ruvetaan oitis yhteen lyömään. Eihän se ole siellä mahdollistakaan, kun toinen on pohjois navalla ja toinen seilaa ties millä merillä. Kukaanhan ei voi tietää, mitä siitä voi seurata, koska tahtomisen kauttahan ratkaisut syntyvät. Ei pelkän haahuilun eikä unelmoinnin kautta.

Jos nyt kerran siellä on joku tyyppi, puhukaa sille asiaa. Lätinät kannattaa unohtaa ja osata erotella, ketkä sitä matalaa tai helppoa puhetta pitävät yllä. Antaa niitten löytää vertaisensa lätisiät, ne ei herran huonetta rakkenna eivätkä omaansakkaan. Kunhan viettävät tylsää aikaansa, tylsien juttujen parissa ja nauraa kihertävät, kun eivät muuhun kykene.

Henrikki seuraa tällä hetkellä montaa eri verkostoa ja ihmisiä siellä. Se on kuulkaa puuhaa, johon en elläissäni olis uskonu joutuvani. Eikähän silloin muita verkkoja ollu, ku sotkuun menneet kalaverkot, joita setvittiin päivätolkulla, kun liian iso kala oli temponu sen sekaisin. Kynnet oli verillä monta kertaa, mutta niin vain satavuotias isävainajan kalaverkko täytti tehtäväänsä.

Nyky ajan verkostot ovat erin sorttisia. Kuitenkin ne ovat tämän ajan ihmisten kohtaamis paikkoja. Jos siellä on totuutta viljelevä iminen, niin moni saa niistä jutuista pohdittavaa. Se on hyvä se, koska liian paljon on sitä humpuukia. Ole vain kuulolla ittes kanssa, ettei pää mene pyörälle, koska arki on kuitenkin se totinen tosi. Verkostoissa voi päästä kohtaamaan aivan erilaisia ihmisiä ja sekös tuo näköalaa. Ajatteleminen on luovaa työtä ja sen harjoittaminen on aina kasvuksi.

No annahan katsoa miten äijän tai ämmän käy. Kaikki elementit kun ovat kohdillaan, niin sitä ei tiedä vaikka häitä tässä päästään juhlimaan jollakin tasolla. Siittä ei ole tietoa kuka on sulhanen ja kuka on morsian, mutta kylläpä ne sen sydämmessään pistona tuntevat, joilla on meneillään sen suuntainen rosessi. Ihminen on ihmistä varten. Ja henki se elävässä kulkee, joten ollaan hengessä vahvoja niin elämäkin järjestyy parhaalla tavalla.

SII JUU sanoo Henrikki ja lähtee nyt verkoille!

Rakkaudesta se Herikkikin elää

Voi mahdoton paikka. Tämä paikka täällä voi kuulostaa teistä aivan mahdottomalta, mutta voin kertoa, että se teidän paikka, se vasta mahdoton onkin. Koko systeemi pyörii sen ympärillä, jotta kelpaanko, enkö kelpaa, kelle kelpaan ja kelpaanko yhdellekkään? Kuinka mahdoton kalapaliikki, äläs vasta koko kelpaamisen suhteen.

Se on kuulkaa niin, jotta me kelvataan kaikki eli ollaan kelvollisia. Ensinnä pitäisi ittensä kanssa opetella elämään, olemaan ja touhuamaan. Ei siinä ole sen kummempaa marssi järjestystä, mutta kun maaelon aikana kuvitellaan, jotta vasta sitten ja sitten. Henrikki sanoo jotta voihan vihtahousut!

Rakkauden perään ei pidä haahuilla, kun se on koko maailman perustus. Se on ja pysyy, ihminen ittessään ei sitä salli. Kaikki rakkaudelliset tai muut huolet tulee siitä, että ihmispolo ei keskity toteen. Rakkaus on tosi aina. Ei elämää olis olemassa, jos rakkaus muuttaisi muualle. Ei se voi minhinkään muuttaa, mutta mielikuvitus tässä lurittelee ilmaisuja, jotta te alkaisitta ymmärtämään.

No onhan se totta, että vällyjen heiluttaminen rakkaudesta on yksi ihmispolon ilo siellä maaelämässä. Se vain on niin, että sitäkin touhua tehdään ihan vaan huvikseen ja ilman rakkautta. Rakkaus ja seksi on niin kaukana kuin itä on lännestä. Osa on juuttunut vehkeidensä heiluttamisen että mikään muu ei ole mitään. Toiset kieltää kaiken ja elää kituuttavat iankaikkisessa puutteessa. Jos sanottaisiin, jotta tasapaino asian ja tekemisen suhteen on tervettä, niin aika lähellä ollaan.

Rakkaus elämää kohtaan on se kaikkista tärkein oppiläksy. Vasta sitten ollaan sillä tie osuudella, että hohto alkaa kirkastumaan. Niin kauan, kun taistellaan ittiä vastaan, niin oppipolkua piisaa. Mikä siinä on, kun se tahdo mennä kalloon? Eikö se ole ihana asia, että rakkaudesta me kaikki elämme, jopa Henrikkikin.

Ihmisen mitta on rakastamasen mitta. Sitähän voi pohtia paljonko sieltä puuttuu tai onko siellä liikaa? Sen verran häätyy opiskella ja tehdä tosissaan töitä. Oi voi tuntuu sitä piisaavan itte kelläkin. Ei ole kovin monta, jotka kestää omaa naamansa kattoa ja sanoa, jotta olethan sie rakastettava ihminen tai mahdottoman hyvä tyyppi. Nauruksihan se menee tai sitten itkuksi.

Sain terveisiä naisilta! Voi pojat kun se lämmittää henki Henrikin olemusta. Elläissäni olin kyllä vähän naisten perään ja hupi ukkona taisivat pitää. No mukavaa se oli vaikka silloinen sydän särkyä räpsähti, kun liikaa rupesin taakkoja kantelemaan. Siihenkään ei pidä sortua, että toisten elämää alkaa järjestelemään isolla kädellä tai sydämmellä. Huonous se tulee siitäkin. Liika on liikaa joka asiassa,

Joku kysy, jotta onko täällä seksiä? Voin sanoa, että ei peittoja täällä heilutella vaan suhteisiin liittyy suurta kiintymyksen ja rakkauden tunnetta. Maaelon rakkauselämä ilmenee kyllä mutta se ei liity seksiin. Millä vehkeellä sitä täällä toimitettaisiin? Ajatelkaa nyt järjellä, hyvät ihmiset.

Henkinen maailma vastaa kyllä maaelon mallia tietyissä asioissa, mutta henki on henki. Onhan niitä ihmisiä jotka ovat pilanneet ittensä liiallisuuksilla. Heillä se onkin kova homma saada itsensä tasapainoon. Se kun ei tapahdu yhdessä hujauksessa, mikä on aikaan satu vuosikymmenissä. Se pitää paikkansa joko asian suhteen. Niin siellä ko täällä. Täällä ehkä vähän joutusammin, mutta siellä, voi mahdoton paikka, hirvittää oikein ajatella. Siksipä juuri ihmisten tulisi tarkoin pohtia mille alkaa asioidensa suhteen ja mitä pitää mielessään. Niitä saa sitten setviä vuosikymmeniä, joissakin tapauksissa vuosituhansia, noin niin ko kuvainnollisesti sanottuna.

No terveiset siis lämmittää ja tuntuu niin voimallisilta. Toivoisin, jotta tervehtisittä niitä naapureitannekin useammin ja kylän väkiä. Siellä niitä näyttää olevan melkonen määrä, joita ei kukkaan muista. Oi voi paljon pitää muuttua ihmiselossa, jotta kaikki pääsis yhteyteen ensin toistensa kanssa ja sitten meikäläisten, joita täällä parveilee mahdottomia määriä. Kuka oottaa mitäki viestiä ja ei vain tunnu postia tulevan.

Asiat alkavat rullata, kun älyää pyytää sitä apua eikä vain ittekseen murehdi ja tohota. Samassa kompuksessa tässä ollaan uskoitte te eli ette. Jos uskoisitte etes sen sinapin siemenen verran, niin monia asia menis mukavammin. Vaan turha sitä on murhetia, sinapin siemen on pudonnut hyppysistä johonkin muualle eikä sitä paljaalla silmällä voi erottaa. Kuitenkin uskolla on mahdoton voima ja niin se vaan mahdottomalta tuntuva asiakin alkoi tapahtua. Elämä on taruakin ihmeellisemppää. Me sen täällä tiedämme ja voi pojat sanon minä, mitä tuleman pitää. Olen saanu käydä tutkimassa vähän eri mahdollisuuksia, mutta niin kuin tiedättä valta on teillä. Mihin ryhdytte, me ei voida enempäänsä peesata vaan avittaa hiukan. Kuunnelkaa nyt sitten ihtiänne herkällä korvalla ja pankaa merkille osviittoja. Niitä me annamme niille, joilla on korvat kuulla ja silmät havaita. Haluaisin kyllä vähän vinkata tiettyyn suuntaan, näkyy tuo epävarmuus olevan niin suurta, kyllä se vain kaikki menee justiinsa oikein. Ja siinä sitä onkin päivittelemisen aiheita koko porukalle, kun ne asiat alkavat ilmaantua. Siihen on vielä tehtävää, mutta suunta on selvä. Ei pidä mennä asioiden edelle, ihan vaan hissukseen luottamuksella. Kaikki on hyvissä käsissä.

Luotetaan vaan siihen hyvään joka rakkaudesta kasvaa. Se ei ikkään pääty eikä lopu. Niin kuin ei henkikään koskaan lakkaa olemasta. Sen kunhan tajuatte, niin jo alkaa fanfaarit täälläkin soimaan. Nyt vielä ei kuulu kuin pientä pihinää mutta vehkeitten viritys tuntuu olevan menossa vähän joka puolella. Anna vaan ittelle lupa nauttia elämästä, tee parhaasi ja taivaan tahto tapahtuu aina oikeaan aikaa. Siihen ei Henrikki eikä kukaan muukaan voi puuttua, koska se on ylin hyvä mitä olla voi!

Jotta sillä mallilla tässä nyt mennään. Hehkutaan rakkautta ja siunataan.
Henrikki

Hyvin on pullat uunissa

Henrikki tässä, terveppä terve! Nyt ollaanki sitten ihan oikeanlaisen asian ääressä. Oikeanlainen asia voi kuulostaa joistakin teistä jostakin kummittelu hommasta, mutta ei, nyt Henrikki sai luvan avata yhden ihmisen pähkälyjen taustoja. Pyyntö tuli oikeaan aikaan, kun juuri nyt on sopivasti näköalaa ja ajatusta asioista.

Unimaailma ja päivällinen touhu eivät juuri poikkea toisistaan, täältä henkimaailmasta katsottuna. Se se vasta on kumma juttu. Maaelon aikana monikaan, niin kuin en minäkään, tajunnut, miten se nyt sitten oikein asettuu nämä elämän tasot. Nyt voin sen verran avata tätä kysymystä, jotta kun lähtökohtana on ihminen henkenä. Henkenähän tässä heilutaan, niin te siellä ruppienne kanssa kun me täällä ilman sellaista ruppia, mutta omanlaisensa ruppi se on täälläkin.

Henki ei nuku. Kun lyötte ittenne selälleen iltasella ja lopsautatte silmäluomet sille mallille, jotta uni voisi tulla, keho kyllä urvahtaa hyvinkin pian, mutta mitä tekee henki? Tässä kohtaa on suuri vaikeus selostaa tätä puolta, mutta olen saanut luvan vähän valaista asiaa. Tärkeää on, että lukija alkaa pohtimaan omaa uniaikaa ja sen sisältöjä tästä perspektiivistä päin.

Keho kollottaa sääret suorana ja henki huiskii missä milloinkin mielii. Henki vapauttaa itsensä hetkeksi kehon raskaasta olemuksesta ja lähtee tapaamaan tuttuja. Aivot eivät muista, missä sitä on viime yönäkin visiitillä käyty. Ihme ja kumma.

Kyllä täytyy tunnustus antaa kaikista näistä mahdottomilta kuulostavilta hioenouksilta. No, kun kerran henki huiskii omilla teillä ja ruppi nukkuu, niin onhan se uskomaton asia. Koko asia on yksinkertaisuudessaan aivan mahdotonta ymmärrettäväksi. Jos sanon, jotta nukkuminen on kuin pieni kuolema, helpottaisiko se? No ei varmasti, koska kuolemaahan pelätään ko ruttoa aikoinaan. Totta se kuitenkin on noin kuvainnollisesti esitettynä.

Mietippä lukijani, mikä meininki on meneillään joka Jumalan yö? Siellä ne samassa sakissa maaelämää setivivät henget ja taivaspaikassa pyörivät tyypit. Kaikki samoilla mestoilla!
Tuntuuko hullutukselta, niin minustakin ennen, vaan nyt ei yhtään, koska siellä se minäkin häärään.
Onko siinä mitään järkeä? Järki on hyvä olla olemassa, mutta se ei vain kerta kaikkiaan selvitä kaikkea. Voipi olla, että se on suurin este päästä eteenpäin.

No niin, josko se tästä kirkastuu. Älähän hättäile. Unimaailma on mielenkiintoinen paikka ja se, että aamulla muistat uneksimasi asiat. Muista kuitenkin, että kaikki ei ole totta.Häätyy osata erottaa mikä on mikäkin. Erottelukyvystähän se on kysymys teit sitten mitä hyvänsä. Kannattaa pohtia, jotta onko mitään järkiä loukkoa itteänsä pahalla? Pahan erottaa siitä, että vaikuttimet on kieroutuneita, itsekkäitä ja osin aivan hulluja. Jos ei osaa erotella, niin sehän tarkottaa yhtä hulluutta koko elämä. Täytyy sanoa nyt, kun täältä kattelen maaelämän henkien touhotuksia, kaikki ei oikiasti vaivaudu ajattelemaan tai pohtimaan. Mennä hösöttävät ja kiroilevat aamusta iltaan. Sen nyt tietää vaha Henrikkikin, mihin se johtaa.

Nyt on tosissaan aika, jolloin niin sanotusti taivaan portteja on rakkoutettu. Täältä pääse aika joutuisasti piipahtamaan siellä, jos nuin sen asian voisi ilmaista. Ei ole kumma, että ihmiset ovat pyyröllään ja kummisaan, varsinki ne joitten hohto on vain kajastus asteella. Kauhiaahan se on, kun kesken kirkasta päivää edesmenny pappa tuijottaa nurkassa ja vittelöi, jotta tule nyt lähemmäksi. Mitä sitten tapahtuu? Maaelon henki ottaa hatkat ja painuu sen siliän tien lääkärille, hakemaan hermo romahdusta helpottavaa pilleriä. Henkimaailman henki pettyy pahan kerran, kun tapaaminen meni jälleen kerran pieleen. Tapaamisia kun yritetään järjestää pitkän kaavan mukaan ja toiveet täällä on korkialla. Omalla kohalla tapaamiset on menneet joka kerta pieleen. Sukulaiset ovat lähteneet livohkaan ja noituneet mennessään, jotta anna olla viimeinen kerta, kun tulet tänne kummittelemaan.

Neuvon kyllä teitä hillitsemään paniikkinne ja olemaan ihan rauhassa. Me ei voida syödä eikä lyödä teitä. Eikä meillä ole tarvetta säikyttää, paitti että on niitä niitäki, joka ilkikurillisuuttaan tekevät kepposia ja nauraa kihertävät teidän säikkymisillenne. Niillä on omat juttunsa, Henrikki ei niihin puutu.

No onhan tässä taas tullu turistua. Terveisiä vaan niille, jokka on herkistymmään päin. Se kuuluu ajan henkeen, mutta äläkää ruvekko hamuamaan tänne suuntaan enempäänsä. Tehkää hommanne valmiiksi ja sitten vasta, kun kello kumahtaa niin tänne voitte hutkahtaa.
Terveisiä kaikille ja olokaa ihmisiksi.