Hyvin on pullat uunissa

Henrikki tässä, terveppä terve! Nyt ollaanki sitten ihan oikeanlaisen asian ääressä. Oikeanlainen asia voi kuulostaa joistakin teistä jostakin kummittelu hommasta, mutta ei, nyt Henrikki sai luvan avata yhden ihmisen pähkälyjen taustoja. Pyyntö tuli oikeaan aikaan, kun juuri nyt on sopivasti näköalaa ja ajatusta asioista.

Unimaailma ja päivällinen touhu eivät juuri poikkea toisistaan, täältä henkimaailmasta katsottuna. Se se vasta on kumma juttu. Maaelon aikana monikaan, niin kuin en minäkään, tajunnut, miten se nyt sitten oikein asettuu nämä elämän tasot. Nyt voin sen verran avata tätä kysymystä, jotta kun lähtökohtana on ihminen henkenä. Henkenähän tässä heilutaan, niin te siellä ruppienne kanssa kun me täällä ilman sellaista ruppia, mutta omanlaisensa ruppi se on täälläkin.

Henki ei nuku. Kun lyötte ittenne selälleen iltasella ja lopsautatte silmäluomet sille mallille, jotta uni voisi tulla, keho kyllä urvahtaa hyvinkin pian, mutta mitä tekee henki? Tässä kohtaa on suuri vaikeus selostaa tätä puolta, mutta olen saanut luvan vähän valaista asiaa. Tärkeää on, että lukija alkaa pohtimaan omaa uniaikaa ja sen sisältöjä tästä perspektiivistä päin.

Keho kollottaa sääret suorana ja henki huiskii missä milloinkin mielii. Henki vapauttaa itsensä hetkeksi kehon raskaasta olemuksesta ja lähtee tapaamaan tuttuja. Aivot eivät muista, missä sitä on viime yönäkin visiitillä käyty. Ihme ja kumma.

Kyllä täytyy tunnustus antaa kaikista näistä mahdottomilta kuulostavilta hioenouksilta. No, kun kerran henki huiskii omilla teillä ja ruppi nukkuu, niin onhan se uskomaton asia. Koko asia on yksinkertaisuudessaan aivan mahdotonta ymmärrettäväksi. Jos sanon, jotta nukkuminen on kuin pieni kuolema, helpottaisiko se? No ei varmasti, koska kuolemaahan pelätään ko ruttoa aikoinaan. Totta se kuitenkin on noin kuvainnollisesti esitettynä.

Mietippä lukijani, mikä meininki on meneillään joka Jumalan yö? Siellä ne samassa sakissa maaelämää setivivät henget ja taivaspaikassa pyörivät tyypit. Kaikki samoilla mestoilla!
Tuntuuko hullutukselta, niin minustakin ennen, vaan nyt ei yhtään, koska siellä se minäkin häärään.
Onko siinä mitään järkeä? Järki on hyvä olla olemassa, mutta se ei vain kerta kaikkiaan selvitä kaikkea. Voipi olla, että se on suurin este päästä eteenpäin.

No niin, josko se tästä kirkastuu. Älähän hättäile. Unimaailma on mielenkiintoinen paikka ja se, että aamulla muistat uneksimasi asiat. Muista kuitenkin, että kaikki ei ole totta.Häätyy osata erottaa mikä on mikäkin. Erottelukyvystähän se on kysymys teit sitten mitä hyvänsä. Kannattaa pohtia, jotta onko mitään järkiä loukkoa itteänsä pahalla? Pahan erottaa siitä, että vaikuttimet on kieroutuneita, itsekkäitä ja osin aivan hulluja. Jos ei osaa erotella, niin sehän tarkottaa yhtä hulluutta koko elämä. Täytyy sanoa nyt, kun täältä kattelen maaelämän henkien touhotuksia, kaikki ei oikiasti vaivaudu ajattelemaan tai pohtimaan. Mennä hösöttävät ja kiroilevat aamusta iltaan. Sen nyt tietää vaha Henrikkikin, mihin se johtaa.

Nyt on tosissaan aika, jolloin niin sanotusti taivaan portteja on rakkoutettu. Täältä pääse aika joutuisasti piipahtamaan siellä, jos nuin sen asian voisi ilmaista. Ei ole kumma, että ihmiset ovat pyyröllään ja kummisaan, varsinki ne joitten hohto on vain kajastus asteella. Kauhiaahan se on, kun kesken kirkasta päivää edesmenny pappa tuijottaa nurkassa ja vittelöi, jotta tule nyt lähemmäksi. Mitä sitten tapahtuu? Maaelon henki ottaa hatkat ja painuu sen siliän tien lääkärille, hakemaan hermo romahdusta helpottavaa pilleriä. Henkimaailman henki pettyy pahan kerran, kun tapaaminen meni jälleen kerran pieleen. Tapaamisia kun yritetään järjestää pitkän kaavan mukaan ja toiveet täällä on korkialla. Omalla kohalla tapaamiset on menneet joka kerta pieleen. Sukulaiset ovat lähteneet livohkaan ja noituneet mennessään, jotta anna olla viimeinen kerta, kun tulet tänne kummittelemaan.

Neuvon kyllä teitä hillitsemään paniikkinne ja olemaan ihan rauhassa. Me ei voida syödä eikä lyödä teitä. Eikä meillä ole tarvetta säikyttää, paitti että on niitä niitäki, joka ilkikurillisuuttaan tekevät kepposia ja nauraa kihertävät teidän säikkymisillenne. Niillä on omat juttunsa, Henrikki ei niihin puutu.

No onhan tässä taas tullu turistua. Terveisiä vaan niille, jokka on herkistymmään päin. Se kuuluu ajan henkeen, mutta äläkää ruvekko hamuamaan tänne suuntaan enempäänsä. Tehkää hommanne valmiiksi ja sitten vasta, kun kello kumahtaa niin tänne voitte hutkahtaa.
Terveisiä kaikille ja olokaa ihmisiksi.