sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Vakavasti puhuttuna

Henrikki on tässä nyt vakavn asian äärellä. Kiemurtelen, kun en oikein osaa sanojani asettaa sille mallille, että niistä saisi jotakin tolkkua. Tolkun saaminen näihin henkimaailman asioihin on yksi tärkein asia koko kaikkeuden kannalta, maakodin ihmisistä puhumattakaan. Täällä me ollaan jo toden ääressä pyyristelemässä, mutta siellä se vasta kuulostaa olevan aivan totkutonta tohellusta. Mielikuvitus on hyvä, mutta senkin kanssa saa olla varuillaan, ettei aivan hullulle mallille anneta sen mennä. Paljon on ihmisiä, joilla ei ole kykyä erottaa mikä on mitäkin ja kaikesta tulee yhtä seka sotkua. Koko arkinen elämä ja itse ihminen menee sekaisin. Se ei ole tarkoitus, eikä mikään oppimisen kappale, vaan ihminen itte itensä antaa sekaisin mennä. Onhan se kyllä sitten, kun ihminen alkaa hamuta tänne suuntaan, jos minkälaisilla menetelmillä, niin täällä kyllä riittää arsenaalia sekotukseen mennä mukaan. Ensin tullee virike eli ihmisen ajatus ja sitten se ovi repsahtaa auki. Sinne sitten työntyy vaikka minkä sorttista sakkia. Eihän siitä voi mitään hyvää seurata, kenellekkään ei talon väelle eikä sinne tunkeutuneille vierasväkisille.

No eipä hättäillä, vaan tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Henrikki saa aina apuja kirkkaimmilta, kun älyää pyytää. Niin se on sielläkin, älykkää nyt pyytää apuja oikiasta suunnasta ja tasosta.Kyllä se tieto jyvitetään oikiaan malliin, että tolkku tulee ongelmaan tai valoa tietämättömyyteen.

Kirkkaudesta on annettu osviittaa, jotta rauhoittua pitää kaikkien. Sekamelska päässä niin sekamelska koko elämässä. Ei ole semmosta valtaa pahalla ihmisellä, että se pääsisi läpi hyvän. Yksi iso kysymys on esitetty, oman henkisen itsen varustuksien vahvistamisen päivittäminen. Ne joilla on hinku edetä opinnoissaan täytyy muistaa, miten sitä edetään. Ei voida mennä puolta askelta edelle oman itsen. Asiat etetnevät ihmisen edistyessä, ei muuten. On aivan turhaa antaa selityksiä minusta tuntuu asenteella, koska näissä asioissa ei ole sillä mitään tekoa. Minustakin tuntuu vaikka ja miltä, eikä siinä ole mitään sellaista, mikä selvittäisi esillä olevaa asiaa. Antaa tuntua vaan, se kuuluu asiaan ja elämään. Ei niihin kannata niin kiinnittää huomiota vaan tuntumisen takaa voi löytää jo jotakin pitävämpää juttua.

On mielikuvitus johon liittyy paljon ja kaikkea. Sen kanssa on elämä laajaa ja riemastuttavaa. Henrikikin mielikuvitus saavutti huippunsa maaelossa, kun kuvittelin, jotta savusaunassa asuu tonttu. Olin aivan varma asiasta, mutta en kehdannut siitä muille puhua. Vein sille oikein evästäkin, jouluna, kun ajattelin, että sitä kuuluu palkita tai hyvitellä. No ei siellä asunut tonttua, koska niilläkin on aivan oma tilansa elellä, mutta siellä oli naapurin kissa. Syödä hotkaisi kinkut suihinsa ja teki vielä kolttoset lähtiissään. Lorautti kollin hajujäljet oven pieliin, että ei heittänyt Herikin sauna haisemasta, vaikka sitä millä myrkyllä pestiin. Se siitä sitten.

Sen haluan sanoa, että kaikilla asioilla on selvityksensä. Herkkien ihmisten kanavat ovat aivoimempia ottamaan vastaan signaaleja, mutta samalla aikaa heidän mielikuvituksensa keksii aika mieleenpainuvia tarinoita. Ei kaikki ole totta eikä edes totuuden suuntaisia. Sekin juontaa juurensa menneisyyden tarinoihin ja sen kuuluisan lapinlisän kertomisiin. Saadaan sopiva tunnelma aikaan ja hiuskarvat mukavasti törölleen.

Muistutan tässä vielä, että ajatus ja tahto on työkaluina siellä ja täällä. Sen kautta syntyy monenlaista laatuisuutensa mukaan. Paha tahtoo pahaa ja saa aikaan omanlaistansa älä mölöä, riippuen siitä, kuinka voimakkaasti on pahuutensa pauloissa. Hyvä on muistaa, mikä voima kukistaa kaiken pahan?
Sillä sitä edetään ja edistytään. Paha ei kasva oikeaan suuntaan vaan on menossa omaan mahdottomuuteensa. Ympärillä olevien tulee olla valppaina, ettei lankea pahan ansaan. Ittestä on pidettävä huoli ja lisättävä valoa, uskoa ja innoitusta. Turhaan niitä varjoja alkaa varomaan, ei muuta kuin halogeenit päälle ja niin vain sokaistuvat ja luikkivat sinne mistä tulivatkin.

Hyvää keskikesän aikaa täältä. Täällä se tuo valon määrä on vakio. Aina yhtä kirkasta ja niin mahdottoman mukavalta tuntuvaa. Älkää olko huolissanne tämä täällä ei muuksi muutu vaikka siellä teillä taitaa muutokset vyöryä pikimmiten todelliseksi todeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti