Voi mahdoton paikka. Tämä paikka täällä voi kuulostaa teistä aivan mahdottomalta, mutta voin kertoa, että se teidän paikka, se vasta mahdoton onkin. Koko systeemi pyörii sen ympärillä, jotta kelpaanko, enkö kelpaa, kelle kelpaan ja kelpaanko yhdellekkään? Kuinka mahdoton kalapaliikki, äläs vasta koko kelpaamisen suhteen.
Se on kuulkaa niin, jotta me kelvataan kaikki eli ollaan kelvollisia. Ensinnä pitäisi ittensä kanssa opetella elämään, olemaan ja touhuamaan. Ei siinä ole sen kummempaa marssi järjestystä, mutta kun maaelon aikana kuvitellaan, jotta vasta sitten ja sitten. Henrikki sanoo jotta voihan vihtahousut!
Rakkauden perään ei pidä haahuilla, kun se on koko maailman perustus. Se on ja pysyy, ihminen ittessään ei sitä salli. Kaikki rakkaudelliset tai muut huolet tulee siitä, että ihmispolo ei keskity toteen. Rakkaus on tosi aina. Ei elämää olis olemassa, jos rakkaus muuttaisi muualle. Ei se voi minhinkään muuttaa, mutta mielikuvitus tässä lurittelee ilmaisuja, jotta te alkaisitta ymmärtämään.
No onhan se totta, että vällyjen heiluttaminen rakkaudesta on yksi ihmispolon ilo siellä maaelämässä. Se vain on niin, että sitäkin touhua tehdään ihan vaan huvikseen ja ilman rakkautta. Rakkaus ja seksi on niin kaukana kuin itä on lännestä. Osa on juuttunut vehkeidensä heiluttamisen että mikään muu ei ole mitään. Toiset kieltää kaiken ja elää kituuttavat iankaikkisessa puutteessa. Jos sanottaisiin, jotta tasapaino asian ja tekemisen suhteen on tervettä, niin aika lähellä ollaan.
Rakkaus elämää kohtaan on se kaikkista tärkein oppiläksy. Vasta sitten ollaan sillä tie osuudella, että hohto alkaa kirkastumaan. Niin kauan, kun taistellaan ittiä vastaan, niin oppipolkua piisaa. Mikä siinä on, kun se tahdo mennä kalloon? Eikö se ole ihana asia, että rakkaudesta me kaikki elämme, jopa Henrikkikin.
Ihmisen mitta on rakastamasen mitta. Sitähän voi pohtia paljonko sieltä puuttuu tai onko siellä liikaa? Sen verran häätyy opiskella ja tehdä tosissaan töitä. Oi voi tuntuu sitä piisaavan itte kelläkin. Ei ole kovin monta, jotka kestää omaa naamansa kattoa ja sanoa, jotta olethan sie rakastettava ihminen tai mahdottoman hyvä tyyppi. Nauruksihan se menee tai sitten itkuksi.
Sain terveisiä naisilta! Voi pojat kun se lämmittää henki Henrikin olemusta. Elläissäni olin kyllä vähän naisten perään ja hupi ukkona taisivat pitää. No mukavaa se oli vaikka silloinen sydän särkyä räpsähti, kun liikaa rupesin taakkoja kantelemaan. Siihenkään ei pidä sortua, että toisten elämää alkaa järjestelemään isolla kädellä tai sydämmellä. Huonous se tulee siitäkin. Liika on liikaa joka asiassa,
Joku kysy, jotta onko täällä seksiä? Voin sanoa, että ei peittoja täällä heilutella vaan suhteisiin liittyy suurta kiintymyksen ja rakkauden tunnetta. Maaelon rakkauselämä ilmenee kyllä mutta se ei liity seksiin. Millä vehkeellä sitä täällä toimitettaisiin? Ajatelkaa nyt järjellä, hyvät ihmiset.
Henkinen maailma vastaa kyllä maaelon mallia tietyissä asioissa, mutta henki on henki. Onhan niitä ihmisiä jotka ovat pilanneet ittensä liiallisuuksilla. Heillä se onkin kova homma saada itsensä tasapainoon. Se kun ei tapahdu yhdessä hujauksessa, mikä on aikaan satu vuosikymmenissä. Se pitää paikkansa joko asian suhteen. Niin siellä ko täällä. Täällä ehkä vähän joutusammin, mutta siellä, voi mahdoton paikka, hirvittää oikein ajatella. Siksipä juuri ihmisten tulisi tarkoin pohtia mille alkaa asioidensa suhteen ja mitä pitää mielessään. Niitä saa sitten setviä vuosikymmeniä, joissakin tapauksissa vuosituhansia, noin niin ko kuvainnollisesti sanottuna.
No terveiset siis lämmittää ja tuntuu niin voimallisilta. Toivoisin, jotta tervehtisittä niitä naapureitannekin useammin ja kylän väkiä. Siellä niitä näyttää olevan melkonen määrä, joita ei kukkaan muista. Oi voi paljon pitää muuttua ihmiselossa, jotta kaikki pääsis yhteyteen ensin toistensa kanssa ja sitten meikäläisten, joita täällä parveilee mahdottomia määriä. Kuka oottaa mitäki viestiä ja ei vain tunnu postia tulevan.
Asiat alkavat rullata, kun älyää pyytää sitä apua eikä vain ittekseen murehdi ja tohota. Samassa kompuksessa tässä ollaan uskoitte te eli ette. Jos uskoisitte etes sen sinapin siemenen verran, niin monia asia menis mukavammin. Vaan turha sitä on murhetia, sinapin siemen on pudonnut hyppysistä johonkin muualle eikä sitä paljaalla silmällä voi erottaa. Kuitenkin uskolla on mahdoton voima ja niin se vaan mahdottomalta tuntuva asiakin alkoi tapahtua. Elämä on taruakin ihmeellisemppää. Me sen täällä tiedämme ja voi pojat sanon minä, mitä tuleman pitää. Olen saanu käydä tutkimassa vähän eri mahdollisuuksia, mutta niin kuin tiedättä valta on teillä. Mihin ryhdytte, me ei voida enempäänsä peesata vaan avittaa hiukan. Kuunnelkaa nyt sitten ihtiänne herkällä korvalla ja pankaa merkille osviittoja. Niitä me annamme niille, joilla on korvat kuulla ja silmät havaita. Haluaisin kyllä vähän vinkata tiettyyn suuntaan, näkyy tuo epävarmuus olevan niin suurta, kyllä se vain kaikki menee justiinsa oikein. Ja siinä sitä onkin päivittelemisen aiheita koko porukalle, kun ne asiat alkavat ilmaantua. Siihen on vielä tehtävää, mutta suunta on selvä. Ei pidä mennä asioiden edelle, ihan vaan hissukseen luottamuksella. Kaikki on hyvissä käsissä.
Luotetaan vaan siihen hyvään joka rakkaudesta kasvaa. Se ei ikkään pääty eikä lopu. Niin kuin ei henkikään koskaan lakkaa olemasta. Sen kunhan tajuatte, niin jo alkaa fanfaarit täälläkin soimaan. Nyt vielä ei kuulu kuin pientä pihinää mutta vehkeitten viritys tuntuu olevan menossa vähän joka puolella. Anna vaan ittelle lupa nauttia elämästä, tee parhaasi ja taivaan tahto tapahtuu aina oikeaan aikaa. Siihen ei Henrikki eikä kukaan muukaan voi puuttua, koska se on ylin hyvä mitä olla voi!
Jotta sillä mallilla tässä nyt mennään. Hehkutaan rakkautta ja siunataan.
Henrikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti