Kuuleeko Henrikki?

No Henrikki on yleensä kuulolla, mutta ei aina kuuntele. Se on vähän niikuin siellä maaelämässä valikoiva kuuloinen henki. Kuule vaan ei ole kuulevinaan varsinkin jos puhetta on asioista, jotka eivät kosketa Herikkiä tai koskettavat sitten kiusallisen paljon. Silloin on hyvä maastoutua ja olla muina miehinä.

Muina miehinä tai naisina oleminen luonnistuu hyvin. On niin kuin ei oisikaan vastaa samaa asiaa ja silti on hyvinkin tietoinen missä ollaan menossa, minkäkin asian suhteen. Kysymyksien tulva merkitsee sitä, että nyt ollaan kaatamassa koko soppaa tänne yläkertaan. Eihän se peli vetele sitten millään. Semmoista työsopimusta ei ole kuunaan tehty eikä tehdä, koska sen kieltää jo Ukko Yli-Jumalakin. Jos esimerkiksi minä Henrikki alkaisin säätämään asiota, joidenkin muiden vain köllötellessä ja ootellessa, että kypsät hedelmät putovat suoraan taivaasta odottaviin käsiin, tai inspiraationa ajatuksiin, minähän siitä liriin joutuisin. Silloin ei kunnaian kukko laula kenellekkään, ei siellä eikä varsinkaan täällä.

Se on mahdottomuus ja sen haluan tässä nyt sanoa, että tehkää asioiden eteen jotakin. Miksi se ei tahdo upota sinne päähän, tai hapankaaliin, sen verran olen nyt tuohduksissani, että tuo ilmaisu minulle suodaan. Kirkkaudesta ilmoitetaan, että joskus on ihan suotavaa kovistella tottelemattomia. Tästä asiasta, kun on kerran jos toisenkin käyty keskustelua. Muistutan tässä nyt taas, että henki on henki ja on sillä sitten mitkä tyykit päällä, niin henki se eläväksi tekee itse kenetkin. Ei meillä ole täällä määräyskirjaa teidän suhteen. Te pyydätte ja me sallimme, jos katsomme asian sopivaksi. Sopivaksi katsominen tarkoittaa aivan kun takin tai housujen sovittamaista ylle. Liian isoa ei voi antaa ja pienestä ei ole mitään iloa.

Meillä on täällä taivaalliset mitat ja määreet. Maalliset löpöttimet eivät vedä vertoja näihin, mutta ne antavat jotakin suuntaa. Eli vielä palatakseni näihin kysymyksiin, niin yleismaalliset asiat ovat kirkkaitten työmaata, maallisemmat kuuluu tälle porukalle, jossa minäkin nyt olen. Kysymykset tarkistetaan ja samalla suunnataan huomio kysymyksen antajan henkiseen kanttiin ja tilanteeseen. Parhaiten tulevat autetuiksi ne, jotka ovat ottaneet kynän, vispilän, vasaran tai jonkun työkalun ja yrittäneet jo hoitaa asiaa. Ne jotka tumput suorina vai odottaa taivaallista tahtoa, saavat töröttää pitkään ja hartaasti. Täällä on oikein sellainen osasto, jossa on iso määrä henkiä, maasta tulleita, odottelijoita. Heille vain ei kaaliin mene, että ittelle kuuluu toiminta ja vielä vastuukin toiminnasta.
No jos ei apua tule niin itteänsä sitä häätyy tutkia, eikä heristellä nyrkkiä tänne suuntaan.

Tee jotakin. Ihan mitä vaan, että tilanteessa tapahtuu muutosta. Pahinta on se, että jäädään makaamaan nitro kielenalla, että josko se nyt lähtö valkiaa. Voin sanoa ettei valkia, vaan saattaapi tummua. Olen ihan pirusillaan pisteliäs nyt, sekin taito on maaelon peruja. Kun ei selvä puhe auta niin tarttee ottaa kovimmat kielenkäänteet apuun. Te siellä viljelette sitä yhtä sanaa kovin mieluusti, mutta Henrikki jättää sen nyt tässä kohtaa mainitsematta, näkyy joka lukijan päässä vilahtelevan oikea vastaus.

Voi teitä lapsi kullat. Monta monituista kertaa täytyy opastusta antaa ennen kuin näyttää perille menevän. Mikä siinä pääkopassa oikein on vikana? Selvää asiaa saa jankuttaa vuosikausia jos vuosi kymmeniä, samahan se on, kun yrittää lapselle opettaa vaatteitten viikaamista kaappiin. Siellä ne läjässä odottavat korjaavaa kättä viikko kaupalla, kunnes kaikki rievut on pesussa. Ongelmat ratkeavat vain tekemällä asioita toisin tai yleensä tekemällä niille jotakin. Jos ei ole ongelmia, niin ei tarvitse ratkoakkaan mitään. Olla kollottaa sitten omasa onnessaan vaan näkyyhän tuo olevan malli, että siihenkään vaiheeseen ei osata olla tyytyväisiä. Sitten aletaan muistelemaan ankeita aikoja ja voivottelemaan sitä ja tätä. Minkä sille menneelle voi? Antaa olla ja nauttii joskus siitä omasta olostaan.

Henrikki on tuohtunut monesta eri syystä, mutta se johtuu tästä työtilanteesta täällä. Täällä on menossa uudelleen arviointi joka tarkoittaa työtehtävien uudelleen järjestämistä. Nyt kirjurilla pukkasi huolen pintaan, ole vain huoleti ei Henrikki jätä osviittoja antamatta, mutta tähän tiimiin tulee muutama uusi tyyppi. Sen voin paljastaa, jotta vasta se kuulkaa riemu repeää, kun me saadaan synkroonit kuntoon. Ongelma on siis pieni ja se ratkeaa pikinmiten. He sitten esittäytyy niin sanotusti tausta kuorolaisiksi, pääosa on edelleen minulla.

No vielä sen verran tässä kaiken kiireen keskellä, että asiat menevät oikeaan suuntaan joka taholla. Pientä mutkaa ja viivästystä on ilmassa, mutta kaikki ovat lopen erittäin tyytyväisiä. Ennen kuin tuo täysi tyytyväisiyys ilmaantuu, siihen voi vierähtää joidenkin kohdalla useampi elämä, mutta osalla alkaa olla jo melko ohuena tuo pinta. Jokainen voi tarkastalle omaa osuuttaan mielenlaatunsa ja ajattelunsa kautta. Paljonko sakkoja siivilässä on? Siis siinä siivilässä jonka läpi elämää katellaan.

Jo vain tässä tätä tulikin. Ei ole muuta nyt sanottavaa ja kyllä sitä niitä kysymyksiä voi esittää, kun saatte niihin jotakin järkeä. Se on semmonen evästys tänään ja huomisista en sano vaikka saisinkin, sen verran olen nyt kurillisella tuurilla.
Rakkaudella teitä ajattelen ja käyn vähän yöpaidan helmaa heilauttalemassa, jotta ei pidä pelästyä.
Henrikki