Kiihkeästi kasvamaan

Henrikin aarre arkusta ei löydy pohjaa. Miten sen selität? Olen penkonut arkkuani jo aika pitkään ja aina vain löydän jotakin uutta ja erikoista. Tästä en tiennyt maaelon aikana yhtään mitään ja väitän, ettet sinäkään, rakas lukija, tiedä mistään aarre arkkujen phjattomuudesta, saati siitä että myös sinulla on arkku. Älä ajattele maahanpanijais arkkua, se on aivan eri asia, kuin tämä arkku, mistä nyt osviittani annan.

Suurin hankaluus minulle on tämä luonne. Halausin aina kaiken tapahtuvan oman piiruvärkin mukaan heti tai ainakin justiinsa. Omaan tämän piirteen edelleen ja siinä sitä on kuulkaa vääntämistä. Syntyy idea ja pam, kuvittelen että se tapahtuu heti. Se ei mene niin ja joudun väen vägällä odottelemaan. Odottavan aika voi olla iankaikkisen pitkä ja sekös ottaa päästä tai sydämestä ja kun niitä elimiä ei täällä ole, niin ne ottaa hengen päälle. Joudun opettelmaan malttia. Maltti on valttia, niin kuin tiedätte. Valtti on korttipelissä se laatu, jolla kumotaan kaikki muut. Eli oikeasti kannattaa opetella malttia, jotta saa valtti kortit käteen.

Sama se on siellä teillä. Hätä housujen määrä on suunnaton ja siksi tunnen syvää kiintymystä heihin.Tiedän istä on kysymys ja ymmärryshän antaa jotakin näkövinkkeliä. Sokkona ja tietämättömänä on hankala toisia neuvoa. Siinä kaksi sokeaa toinen toistansa ohjaa ja tietäähän sen, miten siinä käy. Ei käy hyvin ja tuurissaan kompuroinnista selviää vähäisillä vammoilla. Toisinaan sitä voi kaatua kumahtaa sellaiseen kuoppaan jotta sieltä ei omin voimin selviä. Siellä sitten kaksi ämpäripäätä raakkuu apua, joka ei vain tule. Kysymys on siitä kärsivällisyyden opettelemisesta.

Henrikki tässä yrittää lohduttaa sinua. Jos nyt sitten satut istua tai maata lojottomaan syvääkin syvemmässä kuopassa yksin tai jonkun toisen tollon kanssa, niin anna olla. Istua törötä siellä pitkään ja hartaasti. Älä hättäile äläkä missään Herran rakkaudessa panikoi. Satutat vain itteäsi enemmän kun alat riehumaan. Ole hiljaa ja ole ihan rauhassa. Kyllä apujoukot tietää mihin kuoppaan rojahdit ja heille on annettu ohjeet kirkkaiden toimesta. Lopulta olet aina turvassa, mutta oma mieli tekee temppujaan, kun väittää, että nyt on piru merrassa. Ei mitää pirun mertaa ole edes olemassa, usko se, niin jo vain olotila alkaa laantumaan.

Kuinka kauan sitä sitten törötetään siellä, minne kuun kumotuskaan ei yllä? Siltä se voi tuntua, vaikka eihän kuu lopeta kumottamistaan yhden keskenkasvuisen tyypin takia. Siellä se jatkaa kulkuaan aina niin kuin ennenkin. Kauan ja hartaasti eli niin kauan, että opit malttamaan. Ympyrä siis sulkeutuu niin kuin sen on tapana, sillä eihän ympyrä ole ympyrä, jos toinen pää ei toista tavoita?

Henrikin ympyrän sulkeutuminen on edelleen kesken. Eikö ole kumma vaikka olen täällä! No kirkkaitten ympyrät ovat enemmän yhtyneitä, mutta heilläkin sen muoto on vähän erilainen. Se on kuin spiraali, joka etenee yläöspäin. Sitä pitkin ne kulkevat ylös ja alaskin, jos tarvetta ilmenee. Se on kuin hengen hissi.

Niin se aarre arkku oli juttuni juuri. Juuri saavi on leivän teossa mahdottoman hyvä kapistus. Se on vähän kaukaa haettu esimerkki, mutta kuvaa tätä arkku asiaa sopivasti. Kyse on hengen leivästä, joka muhii valmistuakseen oikein ajoitettuna tekemiseksi. Kaikki hyvät ja kestävät vehkeet omistavat vastineensa täällä henkimaailmassa. Se on mahtava huomata. Mikään ei ole turhaa siellä teilläkään, mutta niitten arvostamisien kanssa saatte olla hereillä. Ei se ihmistä tee paremmaksi, jos sillä on komea pytinki ja hieno kulkupeli tai jos hän käy töissä jossakin paremmassa paikasa. Ihminen on ihminen ja arvo mitataan sekä punnitaan tekojen, toimien, ajatuksien ja aikeiden kautta.

Se on kuulkaa melkoinen juttu, kun siellä maaelämässä korkeaan kurssiin noteerattu ihminen tulla tömpsähtää tänne, kesken kiireellisen elämänsä. Mitään hänellä ei ole mukana, vain tehdyt ja toimitetut työt. Ei siis työt sinällään vaan se mieli, millä niitä on toimitettu. Ja lisäksi on suhtautuminen elämään, toisiin ihmisiin, eläimiin luontoon ja luomakuntaan. Eikä siinäkään vielä kaikki, suhtautuminen omaan itseen. Oi armias Luoja, paljon on kuulkaa pohdittavaa. Pakko kertoa yhdestä arvostetusta ihmisestä, joka eleli omalla suunnalla siellä maaelämässä. Hän oli kovin korkealle arvostettu, politiikassa ja kirkkovaltuustossa edusti tiettyä suuntaa. Kovin oli ylpeä luonnoltaan ja odotti aina parasta palvelua. Toisille oli ilkeä ja peijooni vielä kateellinen, jos joku pärjäsi jossakin asiassa, yritti mitätöidä tai mollata. Koskaan ei kiittänyt tai vain silloin kun osapuolena oli hänelle hyödyllinen tyyppi. Silloin mielisteli ja oli niin makeaa, että liekkö tuo siirappi valunut suupielistä. Varsinainen kaksi naamaisuuden perikuva.

No hänen aikansa tuli ja oikeasti kesekn kukkeimman elämän. Oli maata ja tavaraa, kaikkea mitä hän arvosti. Kaikkea mihin hän oli kiintynyt kaiken muun kustannuksella. En ole siellä katsomassa saapujia vaan täällä tiedetään asioista paljon. Hänen saapumisensa herätti hyvin paljon näköaloja herättäviä pohdintoja. Hän ei uskonut olevansa kuollut maaelämästä. Hän haki pörssiään, auton avaimia, oskesalkkuja ja oli paniikissa. Hän on edelleen saamassa tasoittavaa energiaa ja kuitenkin hän on ollut poissa maaelämästä jo pitkään. Tämä on tärkeä asia pohtia. Mihin sitä ittensä juurruttaa? Ei se kuolema muuta tätä juurta muuksi. Kattoa kannattaa omaa juurtumistaan. Pitääkö sitä mammonaa päälimmäisenä ja unohtaa tyystin kaiken tärkeimmän? Täällä ei maksukortit ole käytössä!

Painavaa on Henrikin puhe tänään. Koettakaa nyt ottaa selvää ittestänne ja nauttikaa pyhästä. Sillon se onnistuu parhaiten ja ajoissa. Koskaanhan sitä ei voi tietää ketä tänne seuraavassa kuormassa hutkahtaa. Jos nyt kerran luet näitä jaarituksia voit olla varma, että maaelosi jatkuu toistaiseksi...

Otappa tasoitusta

Henrikki tässä, terveppä terve! Voisin sanoa, jotta johan se myrkyn lykkäsi. Myrkyllä tarkoitan sitä, mitä on tapahtunut sitten viime kuuleman tai näkymän. En tässä rupia, sitä ruotimaan vaan sen sanon, jotta olkaa hereillä ihmisten suhteen. Vanha, iankaikkinen sanonta, susi lammasten vaatteissa on totta tänäänki. On olemassa tietty ihmisluonto tai laatu, joka kykenee luikertelmaan hyväntahtoisten ihmisten elämään. Niitten kyvykkyys on vertaansa vailla, mutta on aina muistettava, että jokainen pelaa omaan pussiinsa. Kierot ja katalat ihmiset jatkavat omaa polkuaan, kunnes tulevat sille viimeiselle ovelle, jossa totuus tulee vastaan. Siinä hymyt hyytyy ja selitykset eivät enää auta. Ne, jotka tulevat huijatuiksi käyvät omaa kouluaan hyväuskoisuutensa kanssa. Heidän oppinsa on toista laatua, mutta oppikoulussa sitä istutaan joka tapauksessa.

Ei niin pahaa, etteikö jotakin hyvää. Hyvä voittaa aina, mittelössä kun mittelössä.  Tuskastuttavalta voi tuntua se, kun mitää ei ole tapahtumassa, vaan sitä olla jollotetaan niin sanotusti lähtö kuopissa.  Oikeammin ei edes kuopissa vaan ihan vaan junnataan yhessä kohtaa. Ei tiedä mille alkaisi ja toisaalta ei voi alkaa millekkään, kun ei tiedä mille alkaa? Ensin häätyy olla jonkun sortin suunnitelma eli ajatus päässä. Sieltä se putkahtaa arkeen ja jo vain kädet alkaa käymään ja jalat nappaseen. Ilman suunnitelmaa mistää ei tahdo tulla mitään.

Täällä kaikki on selvillä vesillä. Ei ole yhtäkään hortoilijaa vaan kaikki etenee oman suunnitelman mukaan ja kaikki ovat samassa suunnassa, ittensä kasvattamisessa ja kehittämisessä. Joutoajat sitten nautitaan niistä asioista, jotka tuovat mielen virkistystä ja henegen paloa. Täällä ei lorvistella turhien asioiden parissa niin kuin siellä maakodissa on tapana. Joskus tuntuu, että suurimman ajan ihmiset kerää lorvisteluillaan aina vain suurempaa taakkaa ittellensä. Ei ole päätä eikä häntää, sitten ollaan pyyröllään, kun pitäisi oikeasti tarttua toimeen. Joutilaisuus on sielulle myrkkyä ja keho rasittuu siittä toisella tapaa, kuin työnteossa. Myrkyttynyt mieli myrkyttää kehon ja alamäki alkaa siinä samalla.  Niin kuin tiedätte mäenalle on luihakkaa mennä, mutta auta armias mäenpäälle nouseminen vaatiikin sitten jo ruista ranteeseen, sinniä mieleen ja pontta askellukseen. Veltoilla jaloilla on huono kavuta yläviistoon, mutta alaspäinhän sitä körötellään ihan vaan huvikseen.

On mulla tietylle ihmiselle jotakin hyvin tähdellistä sanottavaa. Näkyy odottavan hyvin hanakasti, sano jopa, että on ihastunu Henrikin tapaan ilmaista ittiänsä. Se sitten kuulkaa kummasti lämmittää mieltä, tuo kehuminen. Jos haluatte saada paljon hyvää osaksenne niin alkakaa kehumaan läheisiänne niistä hyvistä jutuista. Älkää kuitenkaan menkö liiallisuuteen, se menee överiksi eikä sitä usko kukaan. Ittiänne voisitte kehua itteksenne, ihan vaan huvin vuoksi ja kattokaa peilistä kuinka muikiaksi naamavärkki menee. Saa kunnon positiiviset pläjäykset päivään. Ei kuitenkaan siinäkään saa mennä liian pitkälle, koska se jää vielä päälle. Sattuu joku tulemaan ja kun oikeen olette vauhdissa, niin puhua pajatatte ittellenne ettekä huomaa, että kuulija poistuu hiljasuudessa taka vasemalle, Ei tarvi sitten enää vierasta ootella kylään. Se kiertää kaukaa ja miettii, jotta kajahtaneeksi se on tuoki muuttunu. Ei se voi ymmärtää, että kyseessä on itehoidollinen manoveeri ja itsetunnon kohotus prosessi.

No niin, mitähän mie sanoisin sinulle ystäväni, johon tutustuin kirjurini kautta. Kattellessani sinua näen koko joukon keskeneräisiä asioita. Olet kyllä kova suunnittelemaan, mutta toteuttaminen onki sitten vähän vaikiampaa. Johtuu niistä viheliäisistä terveysongelmista. Turhautuuhan siinä, kun tietää miten huushollin ja elämän pitäis olla, mutta kun se ei aivan mene niin, kun haaveilee.

Sinussa on sinnikkyyttä, sillä sinä olet selvinnyt. Toisaalta annat periksi, kun joku vain osoittaakin sinuun päin jotakin negatiivistä tai syyllistävää puhetta. Mikä pertana siinä on? Ala sanoa mitä oikeasti ajattelet niin jo vain pistävät leipäläpensä suppuun. Ei sinun tarvitse olla heidän likasanko, johon he kävät törräyttämässä omat sotkuisat juuttumisensa. Sano suoraan, jotta hoitakaa asianne kuntoon. Sanoudu irti siittä heidän luulosta, jota he pitävät porukalla yllä.

Olet iso tyttö, et enää pini piipertävä heitukka. Ota oma voima ja viisaus käyttöön, kun sulla sitä kerran on. Näen jotta voit voida sata kertaa paremmin, kun nouset seisomaan ja osoitat kuka oikein olet. Kaikki ongelmalliset ihmissuhteet teettävät sulle työtä juuri sen takia, kun et saata sanoa suoria sanoja. Henrikki kysyy tässä, mitä pahaa totuudessa on? Onko sanomatta jättäminen parempi vaihto ehto? Mieti hyvä ihminen, kaikki ongelmat juontavat juurensa juuri tuosta. Tee parannus tässä siunaamassa hetkessä ja huomaat, että asiat alkavat rullata.

Se asunto asia on tärkeä. Vaikka olet antanut sen toisaalle myytäväksi, miksi et itte tekisi sen eteen jotaki? Vie lankettia kauppojen ilmoitustaululle niin jo vain kohta löytyy kiinnostunu, joka lyö rahat tiskiin siinä siunaamana hetkenä. Jos vain istut ja odotat taivaan tahtoa, niin ei se niin mene. Sinun häätyy tehdä joka tapauksessa oma osuutesi. Ala jo kattelemaan pakkaus vehkeitä, ettei sitten tule ressi, kun ostaja on työntymässä pirttiin.

Sinulla on hyvä huumori, mutta olet antanut sen hiipua lappamisien takia. Ala lappaa huumoria elämään niin henkikin kulkee paremmin ja pierut. Nyt Henrikkiä naurattaa, kun tuo pieru lipasahti ilmoille. Se on ilmiönä kumma, sille nauretaan hyvin helposti ja silti sitä pidätellään viimeiseen asti. Jos ei muuta hauskuutta keksi, niin nauraa omaille tuhnuille. Sekin on parempi, kuin ässehtiä ja olla hapan.

Onhan tässä tätä juttua jo tullutkin. Sen haluan vielä sanoa, että uskokaa ja luottakaa elämän hvyää tekeviin voimiin. Olkaa itte niitä lisäämässä tavalla jos toisella. Ei kannata aikaa tuhlata tyhjään jauhamiseen kun senkinajan voi käyttää itteeän miellyttäviin asioihin. Häätyy löytää se oikea tekemisen ja toteuttamisen meininki. Silloin sitä on oikeaan suuntaan menossa, kohti taivasta eli kohti
omaa todellista ittiänsä.

Ollaan kuulolla ja Henrikki kiittää kirjuria. Älä anna valosi himmentyä, snulla on aivan oma tehtävä jota siunataan täältä moien kirkkaitten ja hehkuvien voimalla.