Nyt on korkea aika palata alkujuurille. Maailman melske alkaa olla sitä luokkaa, jotta sinne voi oikeasti sekaantua. Mennä eksyksiin ja sieltä on melko mutkikasta päästä pois. Mitä sekavammaksi elämä kaikkiaan menee, on hyvä muistaa missä se oman jalka vipajaa. Turhaan sitä koettaa hamuta liian kanssa, vaan asettua häätyy.
Pienessä on kaiken suuren aihiot. Suurikin on saanut alkunsa pienen pienestä ja sallimuksien kautta se on sitten sinkunut venynyt ja paukunut siihen mittaan jossa se nyt töröttää. Jos kaoetamme kattoa alkua emme näe sitä, mutta siellä se on, kun menee tarpeeksi syvälle asioiden ytimeen.
Maailmakaikkeus laajenee laajenemistaan. Ihminen kasvaa kasvamistaan vaikka tuntuu että kasvaminen on väärä sana, mutta on muistettava jotta mistä se ihminen kasvunsa ainekset ottaa? Erehdyksistä, vahingonteoista, itsekkyydestä ja ikeydestä. Tarpeeksi kun sitä vakoa vetelee niin jo vain jalka tökkää. Meneekö ihminen persuuksilleen vai kumahtaako nokillensa? Sitä ei Henrikkikään ala arvuuttelemaan. Vaan kun yläs älyää nousta niin rupaa sitä kattomaan jotta mihin se kenkä tökkäsi? Samalla sitä on pakko vilasta minkälaista jälkeä on aikaan saanut. Kipeä on ruppi ja sisuskaluissa velloo. No oppi on menossa umpiluuhun. Jotakin pitää muuttua.
Isomassa mittakaavassa nyt on menossa melkoiset opinläksyt. Pienemmät kihot yrittää tulla tajuihinsa isojen kihojen hulluuksista. Järki ihmiset koettaa huutaa isoon ääneen ja koko maailma pomppii puoleleta toiselle.
Henrikki näkee täältä asiat eri perspektiivistä. Näen sen alun ja uskokaa tai älkään alkuun ollaan palaamassa isolla älä mölöllä. Kaikki humpuuki paljastuu ja totuus tulla pullahtaa pintaan. Siinä sitä on sitten ihmettelemistä monen kertasesti, jotta miten on voitu kasvaa niin väärille urille. No kasvu vaatii kärsimyksen ja kärsimys on seurausta. Se ei ole syy.
Pysykää perustuksilla. Nyt ei auta hätäillä eikä hermostua. Kaatuu se tämä systeemi mutta se kaatuu juurilleen jossa uudet alut jo itävät. Vanha väärä menee manan majoille ja ruokkii samalla uusia alkuja. Enään ei siihen suuntaan mennä, se on varmaa. Oppi ja ikä kaikki. Sanoo Henrikki, joka
huiskuttelee milloin minkäkilaisilla vehkeillä...jotta tulisi huomioiduksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti