Kirjurina toimiminen on äärimmäisen herkkää ja vaativaa. Aiemmassa osviitassa oli selkeästi virhe. Olen kirjurina kriittinen ja tutkin asiaa. Pahoittelen virhettä, se oli minun tekemäni. Henrikki ei mielestäni anna osviitoissaan virheellistä tietoa. Olen oppimismatkalla niikuin me kaikki olemme. Vain harjoittelemalla ja myöntämällä keskenkasvuisuutensa, voi oppia. Toivottavasti, ette anna tämän asian viedä huomiotanne toisaalle. Punnitkaa Henrikin sanoja ja ajatuksia laajasti ja tunnustelkaa mitä ne herättävät teissä Kriittisyys on terveen järjen merkki!
----------------------------------------
Henrikki tässä, terveppä terve! Sen minä sanoan, että sekavaa on elämä siellä, mutta täällä ei. Ensi alkuun, ennen kuin tänne asettuu olemaan, on kaikki sekavaa, koska ei tiedä missä on ja minkälaisessa tilassa itse on. Vähitellen selkenee, niin kuin säätieteilijät sanovat.
Selkeneminen tarkoittaa näköalan laajenemista sisään ja ulos. Se on tässä metkaa, kun te katsotte sisäänne, niin ette voi nähdä kuin ihon. Ihon alla on koneisto, joka toimii lakkaamatta hyväksenne. Ette näe sitä, mutta tiedätte, että koneiston on oltava, koskapa olette elossa eli hengissä. Hengissä oleminen on täällä ainoa tieto. Elossa ja hengissä tai hengessä elossa, aina ja iankaikkisesti.
Ruumis on kuollut ja sitä nimitystä ei kannata käyttää muuta kuin siitä, jonka henki on lähtenyt livohkaan. Livohkaan lähtö tarkoittaa muuttoa muualle. Huushollista siirtymistä paremmille kala vesille. Minulla oli hyvät kalavedet maakodin lähellä, mutta ne eivät vedä vertoja näille ulapoille, joilla täällä seilailen. Joku kysyy, että onko siellä muka vettä? Voi kertoa, että paljon kaikkea, mistä ei voi kuvitellakkaan eikä unelmoida. Mielikuvitus ja ajatus ovat työkaluja täällä. Voin matkustaa kunhan hohteeni sen sallii. Todellinen vapaus koittaa vasta sitten, kun kirkkaudesta tulee totta.
Ajatus on työkalu. Tutkippa varsin omaa työkalupakkia. Mitä kaluja sinä olet kerännyt maamatkaasi varten? Pidätkö niistä hyvää huolta ja aiotko hankkia vielä jotakin tehokkaampaa vempelettä? Täällä kaikki työkalut ovat henkistä laatua. Kirvestä, sahaa, vasaraa ja nauloja ei tarvita siinä mielessä, kun siellä. Maassa maan tavalla ja taivaassa toisella tapaa. Henkimaailma rikastuttaa maaelämää, mutta moni ei piittaa tuon taivaallista meistä. On henkiä, jotka surevat sukulaisten piittaamattomuutta. Henget yrittää kaikella tavoin herättää huomiota, mutta huonoilla tuloksilla. Täällä ei ole kummituksia mutta henget voivat kyllä kummitella. Minäkin kävin siellä seisoa töröttämässä ja puhaltelin virtauksia, kukaan ei huomannut eikä välittänyt. Onhan niitä ihmisiä, jotka tuntee ja tietää asioista enempi. Niitä vain tahdotaan pilkata ja pitää pöhköinä, niitten toimesta, jotka ei käsitä yhtään mitään mistään. Siksi minäkään en liiemmin puhunut henkasioista, hullunahan ne olisivat pitäneet. Hymyt kyllä hyytyy siinä vaiheessa, kun totuus aukaisee silmät tajuamaan elämää. Sitä moni katuu katkerasti, miksi ei rohjennut tutkia asioita vähän enemmän ja miksi niin helposti alkoi arvostelemaan, antoi periksi ja oli niin laiska.
Minä olen opetellut olemaan hissukseen. Jos en jotakin tiedä, niin otan selvää. Kova on koulu niillä, jotka kuvittelee tietävänsä, mutta eivät siltikään tiedä. Siitä kaatua rojahtaa niine hyvineen ja itsensähän siinä loukkaa. Jos ei jalka mene poikki niin ainakin päähän sattuu. Niin se on, että koulutusta jokainen saa niissä aineissa, missä tarvitsee. Ne opit, jotka on jo tiedossa, säilyy ja pysyy muistissa. Niitä pitää vain ottaa käytäntöön ja toimia sen mukaan. Teeskentelemään ei kannata alkaa, koska se on samaa kuin valehtelu. Siitäkään ei kunnian kukko laula.
Ollaan täällä valmiuksissa. Tuli kirkkauksista tieto, jotta maanpiirissä myllerrys jatkuu kiihtyvällä vauhdilla. Valmiuksissa oleminen tarkoittaa hereillä olemista kaiken suhteen. Kutsun käydessä, niin sitten ei enää ehdi valmistautua. Sama se on teilläkin siellä. Olkaa valppaita ja hereillä, pankaa merkille ajan merkkejä ja luonnon viestejä. Jos sanon, jotta vuoden päästä paljon on muuttunut. Joku hätäilee, jotta tuleeko sota, maanjäristys, tulvat vai mitä? Koko ajan maapalolla soditaan, maa järkkyy ja vedet nousee. Ei se mitään uutta ole ja ihmeellistä. Se vain, jos se sattuu omaa pirttiä heiluttelemaan, niin tahtoo iskeä paniikki. Mitäs se haittaa, jos muutama kortteeri luuhistuu toisella taholla? Haluan vain muistuttaa, että maapalolla on koko ajan jossakin maailmanlopun meininki yksittäisten ihmistn kohdilla. Kaikki on hyvin suhteellista hyvät ihimiset. Täältä kattoessa ei oikein naurata, koska niin hitaasti ihmispolot herää tajuamaan elämän arvon. No kirkkauden kajastuksessahan tässä ollaan, itse kukin, enemmän tai vähemmän.Toivoa ei auta heittää menemään, vaan kun tekee kylliksi, niin se riittää.
Siitä sisäisyydestä vielä sen verran, meillä ei ole ihon alla elimiä vaan energiaa, joka virtaa lakkaamatta. Ihokin on vain tämmönen kuultava ja ohut. Muotoon voi vaikuttaa mutta tietty kuosi säilyy. Kirkkaat hohtaa kirkkautta sieltä koko olemuksesta, meikäläisellä on vähän niin kuin pellavainen paita päällä. Hohto kyllä jo läpäisee mukavasti. Ne joitka eivät hohda ovat enemmän vaatetettuja. Niitten henki, kun ei ole vielä oikein syttynyt, niin muoto sen ilmineeraa.
Nyt sitten ei muuta kuin hohdokasta elämää. Paneppa merkille, kun olet oikein hyvässä hyvän vireessä niin olotila kevenee. Ystävät voi ihmetellä, että mikä sinua vaivaa? Siinä sinä näet sen eron, miksi henkimaailmaa pidetään niin outona. Hehkuppa hengen valoa oikein urakalla tänään ja tästedes. Siittä saat niitä isoja plussia sitten täällä. Et voi aavistaakkaan, mikä merkitys sillä on, kun tulla hutkahdat tänne ja mukansi on hohtoa ja plussia. Muistutan vielä siitä, että plussat kumoaa vanhat miinukset. Se on sitä parannuksen tekoa parhaimmillaan.
Hyvää pyhää ja kuullaan taas, kun sen aika koittaa.
Henrikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti