Uskotko?

Henrikki tässä terveppä terve!
Älä hättäile, äläkä hermostu. Jos näkisit vähän edemmäs niin tietäisit, jotta mitään aihetta hermojen kiristykseen ei ole. Kaikki luontuu ajallaan ja jos ei luonnu, niin sitten asian on annettava mennä menojaan. Mitäpä sitä haamuamaan asioita, jotka ei muuta tee ko ongelmia ja vaikeutta. Se on kumma, ihmisenä sitä haamuaa kaikenlaista turhaa ja tärkeimmät asia jää tekemättä tai huomaamatta.Millä sitä ittensä kuormittaa? Jos ajattelen omaa maaelämää, niin kuormitin itteni sillä kuvitelmalla, että minun pitää toimittaa kaiken maailman asioita. Tein kovaa työtä ja samalla huolehdin perheen, sukulaisten ja tuttujen elämää. Kenellä oli mitäki ja minä keikuin paskakuorman päällä kuvitellen, että hyvä tästä tulee, kunhan ehdin kaikkeen ottamaan kantaa ja toimittamaan kiireellisimpiä asioita. Nyt voi todeta, kuolema siitä tuli ja suurin osa asioista jäi hoitamatta. No hyvän ihmisen maineen kanssa kuolema ehkä helpotti henkimaailmaan hutkahtamista. Ei siitä muuta etua ollutkaan, keho oli aina kipeä, sydän muljahteli kolemaksi ja uni ei tullut pahimpina aikoina silmään. Uskoin tekeväni oikein kaikkien kannalta. Uskolla on totisesti mahdoton voima. Se värittää koko elämän ja vielä elämänkin jälkeen sen varaan rakentuu koko hoito.

Mihin sinä hyvä ihminen uskot? Kysyppä varsten itteltäs mihin sinun uskosi perustuu? Kuka sinut on saanut uskomaan, vaan oletko ihan tosissaan kehitelly oman uskon ihan itse? Jälkimmäinen on pötypuhetta, koska ei ole olemassa ihmistä, joka ei ottaisi uskonaiheita muilta. Siksi haastan sinua tutkimaan sitä tahoa, joka on uskomisesi taustalla. Luuletko, että ne on itte ottanu selvää asioiden tosiasiallisista laidoista vaan oisko ne kopioinu jutut? Lisänneet omaksi eduksi vähän omia juttuja ja piirteitä, että hyötyisivät asiasta. Pyhä on oikein sopiva päivä pohtia vähän laajemmin omaa ittiänsä. Milloin muuten sitä on aikaa hidastaa? Niin no, ei tänä aikana edes pyhä ole pyhä. Paljon on uudistuksien nimissä tehty asioita, jotka yhä enemmän loitontaa ihmistä ittestänsä saati sitten Taivaallisista.

Usko on miehen nimi. Siinä vasta luotettava ihminen, joka seisoo ko tammi ikään. Sen puhe on suoraa ja jämerää. Voipi olla, että se ei anna peiksi mistään vaan mennä tohottaa nokka suorana, sivulle vilkuilematta, kohti kohtaloaan. Oli se sitten minkälainen kohtalo hyvänsä, niin Usko sen kirkastaa. Missä kohtaa Usko joutuu koetukselle? Missä se voi murtua ja muuttua? No viimeistään siinä vaiheessa, kun henki hutkahtaa ruumista. Paitti, että jos ihminen on oikein uskonsa orja niin kuolemanjälkeenkin hän rakentaa omansa näköisekseen. Eli näkee ja kokee sen minkä uskoo! Mahdoton homma, niin voimakkaan asian kanssa ihminen operoi koko elämänsä eli nyt tarkoitan sielun ikuista elämää ynnä maanpäällä viivähtämistä, silloin tällöin.

Tuo silloin tällöin on metkaa. Moni pohtii, jotta kuinka ussein sitä viivähdetään. Onko sillä oikeasti merkitystä? Ikuisuus on joka tapauksessa se perustila, missä elämä ilmenee. Se on vähän niin kuin palttoo päälle, menen ulos. Palttoo pois, kun tulen sisälle. Jos on oikein eläväisen sorttinen niin meno on joutuista. Hittaampia hirvittää, mutta kaikilla se on edessä. Palttoon pois riisuminen ja se vasta onki näytelmä, mitä sieltä palttoon kätköistä paljastuu? Sieltä kuoriutuu henki, joka ei enää voi piilotella itteänsä eikä omia juttujaan. Henkimaailmassa ei ole mitään valetta. Ajatteleppa, kuinka siinä sitten ollaan, kun kaikki pötypuhe, luulot ja uskomukset karisee? Paljonko jää jäljelle?

Jos alkaisit uskomaan rakkauteen. Se on kyllä vaikia tilanne, kun luulet siitä vaikka ja mitä. Oikomaan ei tästäkään asiasta pääse, mutta se ittessänsä on koko jutun juuri. Kaiken mahdollisen ja mahdottomanki kivijalka. Henkimaailmassa rakkaus on vallitseva tila, jokainen on sen sisällä ja osa siitä. Voitko uskoa, että niin se on siellä maa elämässäki. Kun vihdoinki antautuisit rakkaudelle, niin elämä helpottuisi kerta pierasulla.

Siinä on viestiä tälle pyhälle ja huomiselle arjelle. Me täälltä puhaltelemme inspiraatioita ja siunauksia. Muistakaa tekin siunata lähtijöitä ja jo lähteneitä. Me täällä palvelemme korkeinta hyvää ja meillä on siunattu yhteys, joka ei pätki eikä lakkaa toimimasta.

Hyvää ja siunattua sunnuntaipyhää.
Henrikki