Henrikki on ottanut opikseen. Se tarkoittaa uutta näköalaa elämään. Opiksi ottaminen on ainoa keino saada jotakin totlkkua tilanteisiin. Vanhan kaavan kääntely ei auta miestä eikä naista mäessä eikä mäen alla. Metsään se menee ennemmin tai myöhemmin jos ei älyä muuttaa suuntaa tai korjata kulkusuuntaa.
Henrikki on nyt suorittanut melkoisen projektin ja se tarkoittaa ryhtymistä tiedostelu tehtäviin siirtymistä uusiin hommiin. Aina kun oppi on mennyt päähän tai henkeen paremmin sanottuna voi odottaa uudistavaa ja virkistävää vaihetta. Jotta niin se menee siellä maa elämässäkin. Vanhan aika on ohi ja uusi on tulossa kiivaasti kehiin. Olettko valmiiita?
Niin moni ei ole ja monelle uuden oppiminen on mahdotonta. Pää koppa jauhaa ja lamppu vain ei ota syttyäkseen. Mikä siihen sitten avuksi? Elämä kyllä viimein panee sellaiset koetin kivet kehille, että vihon viimeisetkin jaarittelijat herkeävät jaarittelemasta. Elämä kun ei anna loputtomiin armonpullia selvissä asioissa.
Toimeen paneminen on alku siirtymiselle parempaan vireeseen. Jos ei pane toimeksi, ei ikään pääse perille. Ikään on kova tuomio, koska jotos ei pääty koskaan. Siis ongelman ratkaisu on oman pään sisällä, ei kenenkään toisen. Sehän siinä eniiten sapetta, kun ei voi ketään syyttää. Yksi oppi tuntuu menneen perille ja sekin on jo jotakin.
Jaaritukset pois ja itse asiaan.
Kyllä ne avaimet löytyvät niihin uusiin oviin. Täytyy olla kärsivällinen ja tehdä valmisetelevia töitä. Henki kyllä antaa osviittaa mutta kun kaavoja kännellessä menee aika ja energia. Miten sitä sitten rynistää kun tavarat on jo housuissa...
Ystävät hyvät kaikilla teillä on miljoonia mahdollisuuksia hoitaa nämä keskeneräiset jutut kuntoon. Mitä tuota murehditte? Ilon kautta vaikka sydän rinnassa huutaa. Tavaranpaljouden keskellä venytteleminen ei auta asioiden hoitumista. Niiden alle voi vielä jäädä makaamaan jos ei pidä silmällä asioiden todellista laitaa. Kaikki joutavan päiväinen kiertoon, ihan joka ainoa pytty, purkki tai pitämätön pusero. Kenelle niitä oikein säilytätte?
Ensi viikko on aikaa panna rojektit alkuun ja hyvään päätökseen. Siinä kun runsautenne keskellä päivitttelette voisitte osoittaa kiitollisuutta. Ei niitä kirota tarvitse ne ovat merkki runsaudesta. Sama runsaus sitä on odotettavissa, kun aika menee vähän edemmäs. Kaikki tarpeellinen on tarpeetonta loppupeleissä. Helpompi on hengittää kun ilma kiertää tyhjentyneiden kaappien hyllyillä...
Tästä on kirjoitettu monta riviä mutta aina vain samassa jamassa ollaan. Miten sitä tottelamattomuutta oikein pitäisi käsitellä? Laiskuus ja saamattomuus ei ole peruste valitusvirsille. Senkin virren veisuu ajan voisi käyttää enemmän hyödyllisesti. Hyöty tulee ajallaan ja maistuu varmasti makealle. Mitään ei tapahdu jos ei mitään tee tai edes ajattrle ryhtyvänsä. Niin se menee elämä ja sato jää korjaamatta.
Nyt sitten asiat alkuun ja viikon päästä on jo paremmat näköalat. Ottakaa se lusikka nyt käteen ja aloittakaa. Henrikki kiittää ja ryhtyy päivystys hommiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti