Voi hyvät ihmiset, Henrikki tässä terve, tahtoo sanoa muutamasta asiasta, joka tuntuu kummittelevan monen maaeloa elävän päässä. Se on se iän ikuinen vihtahousu, joka panee pykälän silmään ja viekottelee kunnon ihmisiä riettauksiin. Vanhaan aikaan rietas ihminen viljeli kaikenlaista vähemmän päivänvalossa tehtävää touhua. Riettaus on mennyt aivan mahdottomiin, voi kumpa voisitte nähdä, mitä ihmisen päässä ja sydämessä tapahtuu nykyisin.
Ajan laatu haastaa ja kovin monella ei tunnu olevan vastustuskykyä millekkään, ei kehollisesti eikä päällisesti. Syödään mitä sattuu ja katsotaan likaisia asioita, joita markkinamiehet tuputtaa. Tarviiko sitä joka höyrähdyksen perään mennä? Opettaja sanoo, jotta älä tee sielullesi vahinkoa. Mietitään sitä se vahinko on ja mitä siitä seuraa? Ei ole hääviä olla kuulemassa arviota, kuinka se tämän kertainen maaelo meni, kun päät on pilattu ja sydän on hiljennetty.
En tahtoisi millään olla tylsä. Tämän päivän ihmiset, kun eivät siedä mitään tylsää. Kaiken pitäisi niin sanotusi sopia omaan piiruvärkkiin tai statukseen. Jos vähänkin menee yli tai hienosti sanottuna överiksi, niin suuttua moksahdetaan ja pannan luukut kiinni. Saa siinä sitten ovea takoa, kun ei oteta kuuleviin korviin. Turhauttavaa on joskus yrittää ja yrittää, tuloksia ei synny, ei sitten millään ilveellä. Samanlaisessa jamassa junnataan joka iikka.
Kärsivällisyys on koetukella, mutta se onkin se oppi, jota tässä opiskellaan. Nyt kun näen koko komeuden eli mistä on tultu, missä ollaan ja mihin suuntaan mennään, niin aivan hirvittää. Aikoinani toilailin ja maksoin kalliilla kaikki takaisin. Nyt sitten täältä koetan omaa osuuttani tehdä ja mietin, miten tyhmä sitä ihminen voi olla. Se on tyhmyyttä rakkaat, kun tieto on olemassa vaan sitä ei laiskuuttaan oteta todesta. Sitten uikutetaan ja surraan vaivoja. Kaikki se mitä syödään tai ajatellaan on samaa vaikutusta. Toinen ruumiissa ja toinen hengessä. Kaikki jos on mennyt vituralleen, niin ei kai sitä voi muita syyttää. Itteään se on alettava syynäämään ja tarkoin. Suurennuslasilla katsomaan ja ottamaan opiksi. Muuten ei mikään muutu paremmaksi. En kehtaa sanoa, mutta viittaan kuitenkin siihen suuntaan, jossa uskomattomat tyypit hortoilevat. Siellä ei kuulkaa aurinko paista eikä kuu kumota. Koko ajan vain jauhautuu sama tila, jos ei mieli muutu.
Miten sen mielenmuutoksen saa aikaan? Kuka sen tietää, jos ei ihminen itse. Eihän se ajatuksen juoksu ole kuin omaa aikaansaannosta. Jos kerran on tuska ja suru, niin ottaa ja hoitaa asiansa kuntoon. Ponnistautuu horjuville jaloille ja panee toimeksi. Sen minä sanon kuinka ylpeä olen tuosta kirjurista. Sen tahto on niin kova, jotta vaikka rähmällään toisinaan makaa, niin aina se kimpoaa jotakin uutta ilmoille. Kyllä siinä menossa heikkohermoisemmat otta jo nitroa kielen alle. Se vain kuulkaa on niin, jotta kun rukousyhteys on kunnossa, ihemeitä tapahtuu varmasti. Usko, toivo ja rakkaus ja suurin niistä on rakkaus. Sen kautta se onnikin löytyy lopulta. Se on sittene sellanen onni joka kestää ikuisuuteen asti, kun alku syyt ovat olleet jo aikojen alussa.
No nyt häätyy lopettaa tuon kirjurin kehuminen, ottaa vielä ja ylpistyy. Vaikka en siihen kyllä usko, on se niin monta tuiskua kahlannut itteksensä, jotta nykyinen tulakka lienee vain pikku juttu kaiken keskellä. Onnea toivotan kaikille teille sitä te tarvitsette roppa mitoilla. Muistakaa rukoilla ja kiittää. Älkää antako maallisten asioiden haudata teitä alleen. Ne on ohimeneviä eivätkä kestä kauan, jos ette ala niitä lietsomaan piedemmiksi ajoiksi ja tavoiksi.
Käyttäkää luoja antamia lahjojanne. Ottakaa ne esiin ja puhaltakaa niihin henki.
Nyt helpottaa Henrikkiäkin. Siunausta vaan Teille ja meille.
Kuulolla ollaan ja vastauksia annetaan, kunhan vain pörinältänne ehtisitte olemaan kuulolla.
Henrikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti