Kyllä, nyt on istumisen aika. Juoksemaan ei pidä ryhtyä ja mihin sitä sitten oikein juoksisi? Päätä pahkaa seinään ja koppina takaisin siihen, mistä lähti. Kyllä se on nyt niin, että juoksemiset on juostu joksikin aikaa. Onko se niin kamalaa? Tässä kohtaa on pakko muistuttaa, että itseään on turha lähteä pakoon, se peijooni seuraa aina mukana. Entiseen aikaan, tarkoitan nyt aikaa ennen tätä maaelämää puistelevaa virusta, joka ainoa iiikka huhuili rauhoittumisen perään, oli uupunut ja ressaantunut kiireestä, hamstraamisesta ja hosumisesta. Nyt kun mahdollisuus levähtämiseen on annettu, niin mitä tapahtuukaan? Iskee paniikki, jotta eihän tämän kanssa voi pärjätä, kun on kerrankin aikaa vain oleskella. Ihmisen mieli ei tyynny koskaan ja tyytymättömyys kehitetään vaikka mistä. Eikö sitä voisi kerrankin löysyttää liitinkiä ja hengittää edes hetken.
Henrikin osviitat on niin kuin osoittautuneet paikkansapitäviksi. Siitä alkaen, kun yhteys muodostui kirjoitukset ovat antaneet suuntaa tähän aikajaksoon. Moni on naureskellut ja lueskellut hyviä juttuja, mutta ymmärryksen lamppu ei ole oikein hehkumaan päässyt. No nyt ollaan tässä ja voin kyllä sanoa, jotta alkumetrit ovat takana ja vauhti tulee kiihtymään. Ei ihmisillä vaan heidän kyhämissään systeemeissä. Nyt on juuri oikea aika ottaa lunkisti, kun kerran kyydissä ollaan kaikki. Joka ainoa olento ja laji, pytinki ja pytinkien kivijalatkin saavat osansa tästä suunnattomasta muutoksesta.
Henrikillä on ollut kiireitä ja kiireet jatkuu. Moni maaelon asukki huhuilee tänne suuntaan ja täällä yhteyksien ylläpidolla on kiireitä, joista ei mennä vuosikymmeninä tietty yhtään mitään. Olla kolloteltiin harppumusiikin lumoissa ja nautskeltiin elämän keveydestä. Ainakin tällä sfäärillä ja ylemmät vain lauloivat hallelujaa työn puutteen vuoksi. Eihän ihmispolot ole tajunneet omaa ulottuvuuttaan kovin kauaa aikaa. Nyt sitten joukolla rämpytellään yhteyspyyntöjä. Se on hyvä ja parmmaksi tulee muuttumaan, mutta kauan vie aikaa ennen kuin viimeinenkin kaalinkerä on saatu avautumaan. Luupäät tulevat viimeisenä, sille ei voi kukaan yhtään mitään. Se on vain niin ja sillä siisti. Turhaan sitä haahuillaan niitten perään, he ovat samalla tavalla luotuja ja vastaavat omasta olemisestaan. Sanoa kannattaa mutta jos viesti ei mene perille, niin antaa asian olla. Nyt on vain sellainen aika, että jokainen joutuu kohtamaan oman todellisuutensa.
Yhdistymisestä tässä on myöskin kysymys. Ihmiset löytävät toisensa uudella tavalla. Ei enää kilpailujen tuiskeessa vaan yhteisen hyvän eteen toimitaan. Suurin kasvu kaikella tapaa. On niitä jotka jo tietävät miten toimia, mutta suurimalla osalla ei ole hajuakaan Voin kertoa, että jokainen on kuitenkin menollaan oikeaan suuntaan. Peruuttamaan ei enää pääse ja paikallaan oleminenkin tuottaa tuskaa. Ainoa keino on antaa asioiden edetä.
Henkiset lahjat ovat jokaisella, mutta niiden käyttöönotto on pitkällisten harjoittelujen tulosta. Ei ne avaudu yhden yön yli nukuttua. Pääkopan saaminen auki on täysi päiväistä työtä ja mitä lujemmin luulot ovat estämässä tietoa, sen pidemmän kaavan kautta uusi avautuu. Luulo ei koskaan ole tiedon väärti.
Nyt tarvitaan uskoa ja rohkeutta. Rukoileminen on keino saada parempi yhteys meille tänne. Joutavanpäiväisen huokailun sijaan voitte aina rukoilla. Se on voima työkalunne, joten käyttäkää sitä.
Kuullaan taas ja yhteydet pelaa.
Henrikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti