Sekavaako?

Henrikki tässä terve! Olen taas iskussa. Se tarkoittaa osviittoja lukevien kannalta uutta tekstiä. Sekavuus on tila, jossa seilaaminen kadotuttaa suunnan. Ei kerta kaikkiaan tiedä, mitä tehdä ja mihin ryhtyä. Sekaisin kuin seinäkello on lause, joka kuvaa tätä tilaa hyvin.

Mistä sekavuus johtuu? Omalla kohdalla voin kertoa, että yhdessä vaiheessa en tiennyt mitä halusin, kun halusin niin paljon kaikkea. Ikkunoista ja ovista tunki jos jonkun sorttista mainosta siitä, mitä pitää ihmisellä olla, jotta hän pärjää. Se on loputonta ja juuri se ei pääty ikinä. Minäkin seurasin maailman mallia eli sitä, mitä naapurilla oli, minkälaisella traktorilla hän ajeli ja mikä tekee miehestä miehen? Se oli surullista aikaa, kun sitä täältä tarkastelen. Voimat hupeni ja terveys alkoi reistailla. Sitten, kun voimat hupenee niin sitten ei Henrikkäkään naurata. Nyt sitä pelkoa minulla ei ole. Täällä ei ole pulaa mistään ja kovin vähän jos ei ollenkaan täällä mitään tavaraa tarvitseekaan. Se on kuulkaa vapauttavinta, kun voi todeta, että kaikkea on ja ylikin jää.

Viittasin niistä meneillään olevista juhlista täällä. Nyt on tilanne se, että juhlia pidetään siksi, että ihmiskunnassa on vihdoin meneillään todellinen herätyksen aalto. Moni henki on päättänyt tehdä täys käännöksen taipaleellaan. Kotiin palaajia on ilmaantunut taivaanporteille sankoin joukoin. Toisaalta, se on merkinnyt surumarssien soittamista siellä teillä. Vielä on paljon tehtävää, että jokainen ihminen suostuu tarkastamaan kompanssinsa toimivuutta ja kykya nähdä oikeat koordinaatit. On se niin mahdottomasta umpiluusta useankin pääkoppa, että ei millään tahdo taipua edes tutkimaan muita vaihtoehtoja. Hamaan hautaan lampsitaan ojan pientareilla ja vieressä hohtaa taivaallinen tie.

Nyt kuitenkin suuren kirkkauden kirkkaudet ovat päätyneet jouduttamaan asioiden etenemistä. Se tietää itkua ja hammastenkiristystä hengettömille ihmisille siis niille, jotka ovat käntäneet selustansa Luoja Jumalalle. Ne joilla sitä hohtoa on, puhumattakaan jo kirkkauden kanssa toimiville, aika tulee olemaan todellinen voimain koitos. Vaikeaa minun on tästä tämän enempää sanoa, koska en ole ennustaja eukko enkä ukko. En halua pelotella tai maalata piruja seinälle, vaan antaa pikkuisen osviitan siitä, että paljon tulee muutoksia tapahtumaan. Kipeää käy ja murhetta piisaa. Miettikääpä sitä, kun ihminen on sitoutunut mammonaan ja sen palvontaan kaikella olemuksellaan. Henkielämä on minimoitu ja Jumalasta ei ole ajatustakaan. Mitä lapselle tapahtuu, kun kaikkein arvokkain ja tärkein lelu katoaa tai särkyy korjauskelvottomasti ja kaupasta ei löydy uutta ostettavaksi? Sen edessä sitä siellä kohta ollaan.

Hohtavat ja kirkkaat tietävät vastuunsa ja sen, mitä tuleman pitää. He valmistautuvat koitokseen huolehtimalla asioistaan ja itsestään. Sitä haluan tässä taas toistaa, että pitäkää ne lampettinne kunnossa. Eikä tee pahaa vaikka vähän hamstraisitte evästä pahojen päivien varalle. Ruumishan tarvitsee polttoainetta elääkseen. Siunatkaa ruokanne koska silloin siitä tulee säie tänne runsauden valtakuntaan. Eväs riittää useammalle ja kaikki tulevat ravituiksi.

Joku jo ajattelee, jotta nyt tulee maailmanloppu! Ei maailma lopu, se muutaa muotoaan ja taajuuttaan. Pettävälle pohjalle tehty rakennus ei kestä, vaan murtuu. Pohtikaa sitä, kuinka pettävälle pohjalle ihmiskunta on systeeminsä rakentanut? Samalla voi vilkaista sitä omaa pytinkiä. Kuinka kestävällä pohjalla on oma elämä?

Nyt ei ole tuomion sunnuntai vaikka joku voi jo niin tuumata. Nyt on valkenemassa aivan uusi vaihe ihmiskunnalle. Se vie oman aikansa, se ei tapahdu yhdessä eikä yhdessätoista yössä. Kaikki tarvittava tieto on ulottuvilla, kun on rohkeutta asioita tutkia, mutta ei pelolla vaan rakkaudella. Siinä on huima ero. Se kuvastaa hengen ja materian vastakkaisuutta ja kuitenkin kumpaakin tarvitaan, jotta edistyminen voi tapahtua.

Olkaa varmoja itsestänne, kun olette saaneet hohdon kajastamaan. Enään ei pidä kajota menneisiin, koska sieltä ette voi löytää rakenneusaineita itseenne, sen enempää kuin teissä on nyt. Turhaa on muistella kärsimystä vaan kiittää voisitte. Kärsimys on kirkastumisen alku ja kun kerran olette sen kanssa sujut, niin miksi ihmeessä veivata sitä edelleen? Eteenpäin on elävän mieli ja henki. Minulla on alkamassa syventävät opinnot ja sen minä sanon, jotta ompahan mielenkiintoista. Kirkkaudesta annettiin palautetta tästä affääristä ja juuri tämä auttaa minua oppimaan lisää heidän johdollaan.

Älkää murehtiko huomisista vaan eläkää ihmisiksi nyt. Huominen tulee ajallaan ja mistä osoitteesta itse kukin herää on sen ajan ilo tai ihmetys. Palataan asiaan ja niitä kummituskysymyksiä voitte esittää? Ne näkyy ja kuuluu olevan suurempikin kummastuksen aihe. Nyt kun asiantuntija on paikalla niin johan tuota odottaisi jonkun edes rohkaistuvan kysymään? En ala omasta päästä lurittelemaan kauhutarinoita, koska itsessään niitä ei ole edes olemassa. Jotakin selkäpiitä karmivia ihmiskohtaloita toki on, mutta ei hekään määränsä enempää pääse mellastamaan siellä eikä varsinkaan täällä. Yhden lauseen haluan tähän kohtaa vielä sanoa, jos muistaisitte sitäkin pohtia: Ihminen ihan varmasti saa itselleen sen mitä hän tekee ja toimittaa muille. Että niin se menee ja siitä ei ole poikkeusta.