Sanoppa se..

Henrikki on ottanut opikseen. Se tarkoittaa uutta näköalaa elämään. Opiksi ottaminen on ainoa keino saada jotakin totlkkua tilanteisiin. Vanhan kaavan kääntely ei auta miestä eikä naista mäessä eikä mäen alla. Metsään se menee ennemmin tai myöhemmin jos ei älyä muuttaa suuntaa tai korjata kulkusuuntaa.

Henrikki on nyt suorittanut melkoisen projektin ja se tarkoittaa ryhtymistä tiedostelu tehtäviin siirtymistä uusiin hommiin. Aina kun oppi on mennyt päähän tai henkeen paremmin sanottuna voi odottaa uudistavaa ja virkistävää vaihetta. Jotta niin se menee siellä maa elämässäkin. Vanhan aika on ohi ja uusi on tulossa kiivaasti kehiin. Olettko valmiiita?

Niin moni ei ole ja monelle uuden oppiminen on mahdotonta. Pää koppa jauhaa ja lamppu vain ei ota syttyäkseen. Mikä siihen sitten avuksi? Elämä kyllä viimein panee sellaiset koetin kivet kehille, että vihon viimeisetkin jaarittelijat herkeävät jaarittelemasta. Elämä kun ei anna loputtomiin armonpullia selvissä asioissa.

Toimeen paneminen on alku siirtymiselle parempaan vireeseen. Jos ei pane toimeksi, ei ikään pääse perille. Ikään on kova tuomio, koska jotos ei pääty koskaan. Siis ongelman ratkaisu on oman pään sisällä, ei kenenkään toisen. Sehän siinä eniiten sapetta, kun ei voi ketään syyttää. Yksi oppi tuntuu menneen perille ja sekin on jo jotakin.

Jaaritukset pois ja itse asiaan.

Kyllä ne avaimet löytyvät niihin uusiin oviin. Täytyy olla kärsivällinen ja tehdä valmisetelevia töitä. Henki kyllä antaa osviittaa mutta kun kaavoja kännellessä menee aika ja energia. Miten sitä sitten rynistää kun tavarat on jo housuissa...

Ystävät hyvät kaikilla teillä on miljoonia mahdollisuuksia hoitaa nämä keskeneräiset jutut kuntoon. Mitä tuota murehditte? Ilon kautta vaikka sydän rinnassa huutaa. Tavaranpaljouden keskellä venytteleminen ei auta asioiden hoitumista. Niiden alle voi vielä jäädä makaamaan jos ei pidä silmällä asioiden todellista laitaa.  Kaikki joutavan päiväinen kiertoon, ihan joka ainoa pytty, purkki tai pitämätön pusero. Kenelle niitä oikein säilytätte?

Ensi viikko on aikaa panna rojektit alkuun ja hyvään päätökseen. Siinä kun runsautenne keskellä päivitttelette voisitte osoittaa kiitollisuutta. Ei niitä kirota tarvitse ne ovat merkki runsaudesta. Sama runsaus sitä on odotettavissa, kun aika menee vähän edemmäs. Kaikki tarpeellinen on tarpeetonta loppupeleissä. Helpompi on hengittää kun ilma kiertää tyhjentyneiden kaappien hyllyillä...

Tästä on kirjoitettu monta riviä mutta aina vain samassa jamassa ollaan. Miten sitä tottelamattomuutta oikein pitäisi käsitellä? Laiskuus ja saamattomuus ei ole peruste valitusvirsille. Senkin virren veisuu ajan voisi käyttää enemmän hyödyllisesti. Hyöty tulee ajallaan ja maistuu varmasti makealle. Mitään ei tapahdu jos ei mitään tee tai edes ajattrle ryhtyvänsä. Niin se menee elämä ja sato jää korjaamatta.

Nyt sitten asiat alkuun ja viikon päästä on jo paremmat näköalat.  Ottakaa se lusikka nyt käteen ja aloittakaa. Henrikki kiittää ja ryhtyy päivystys hommiin.

Vakavan äärellä

Vakavuus on merkki syvistä mietteistä. Syvien mietteiden meressä on haasteellista uida saati pysyä pinnalla. Pinnalla pysyäkseen on osattava päästää irti, itsensä kelluttaminen, on suuri taito. Nyt sitten mennään syvissä vesissä, itse kukin. On tullut aika päästää itsensä kellumaan, se on tämän ajan suurin kokemus ja opetus. Kelluttaessa ei voi pelätä, koska sitä painuu kuin kivi pohjaan. Pelko on pallo jalassa ja huonohan se on päästä menemään, kun pallo vetää pohjaa kohti.

Pallo jalassa, sanottiin entisvanhaan vangista, jolla oikeasti oli ketjuun kiinnitetty, painava pallo nilkassa. Esto päällä, ettei pane juoksuksi ja vielä karkaa tavoittamattomiin kontrolloivilta tahoilta. Vapauden kaipuussa sitä itse kukin yrittää päästä etenemään, mutta vastukset ovat hidastavia tekijöitä. Vasta kun vastukset on purettu, seuraukset siivilöity ja oppi otettu vastaan, vaikkapa kantapään kautta, jonkunlainen vapauden tuulahdus voi tuntua todemmalta. Kyllä se niin on, että moni asia olisi toinen jos ihminen ottaisi itsensä todesta.

Tällä tasolla tosi on ainoa tila. Täällä touus on vallitsevuutta ja maaelämästä kun tänne hutkahdetaan, voidaan todeta että tosi on taruakin ihmeellisempää. On aivan selvää, että paljastuksien saattelema sielu haluaa tehdä parannuksen. Olen kuullut itkujen ja hammastenkiristelyjen jälkeen todettavan, jotta jos olisin tiennyt en olisi tuota tehnyt. Niin se oli minunkin kohdalla ja voin paljastaa, että jokaisella on jotakin kommentoitavaa tähän. Kaiken keskellä totuus ei lakkaa koskaan olemasta tosi. Mikä siinä on, ettei ihmien käsitä sitä? Pakskalloista sukukuntaa tässä ollaan, mutta oman parhaansa tietämisen luulisi olevan ensimmäinen asia mihin tarttua.

Henrikki on puhunut tästä monissa osviitoissa, koska tämä on kaikkista tärkein asia. Mielelläni kuvaisin tätä näin: Jumala=rakkaus=valo=energia, Jumala=totuus=tosi, Jumala=kaikki=kaikessa.
Mitä enemmän ihminen kieltää ja kieroilee,  sen kauemapana hän on todesta eli Jumalasta. Sen enemmän hänellä on kasvun aiheita ja vaatimuksia. Ihminen itse toteuttaa ja panee toimeksi elämänsä. Jumala antaa ihmisen sooloilla, koska hän tietää, että aikansa säädeltyään ihmisen on palattava oikealle tielle. Siksi elämä on vaikeaa ja hankalaa, kun ihminen ei ota opiksi. Montako reissua sitä tehdään, kuka sen laskee. Herikin laskupää ei riitä antamaan lukuja eikä niillä määrillä ole mitään tekoa, ainoastaan laadulla ja sisällöllä.

Henrikkiä huolettaa moni asia tänään. Voitte ihmetellä, miten sitä huolta nyt kannetaan. Kyllä sitä vain kannetaan, mutta nyt vähän eri tavoilla kun aiemmin. Enne oli oma nokka tuulessa ja se riitti. Nyt ei ole nokkaa eikä tuultakaan, vaan tietoisuus kaikesta saa mietteet syvenemään. Liitymme toisiimme niin monin tavoin, että sen kuvaaminen on tässä mahdotonta. Yksi jos jättää ja toinen jos pettää, niin miten sitten kolmannelle käy? Ei häävisti, sanoo Henkka.

Mitä seuraavaksi? Kenellekkähän sitä soittaa pirauttaisi? Ei ole olemassa yhtäkään jolla olisi valtaalkaa säveltämään toisen elämää. Joka sen tekee niin on kyllä pulassa jossakin kohtaa. Ilmassa vilisee miljoonia kysymyksiä juuuri tästä. Mitä seuraavaksi? Henrikki sanoo nyt, jotta pysykää totuudessa, vain ja ainoastaan. Totuus on Jumalan kyljessä kyyhöittämistä, siitä ei ole vara lähteä hortoilemaan. Totuus on tosi aina.

Tuli  mitä tuli, oli mitä oli, totuus ei muuta mieltään eikä lopeta olemistaan. Ollaan tosissaan tosia ja katsotaan miten äijän tai ämmän käy. Täällä sitä sitten arvuutellaan kuin arvauskeskuksessa ikään, osuiko oikeaan vai upota pärskähtikö. Matkalla ollaan kaikki tyyni, eikä perille pääsyä kannata liian aikaisin alkaa hamuta. Kaikki tulee ajallaan, kunhan kulkupeli on kunnossa. Sen verran tuosta perille pääsystä on sanottava, että maaelossa opetetaan, jotta se on niin kuin elämän jälkeen pötkötellään siellä maan uumenissa odottelemassa viimeistä päivää. Sinne lasketaan palttoo tai takki, ei siellä henki viihdy.  Kuka nyt matojen syötäväksi antautuisi ja kenen intresseihin se kuuluisi? Ruppi on ruppi ja henki on henki. Henki lähtee oitis livohkaan, kun palttoosta on aika jättämässä. Ei se suinkaan oitis pääse lepäilemään mestarin jalkojen juureen tai oikealle puolelle. Oi voi sinne on totisesti matkaa.  Täällä on monta asuinsijaa ja jokainen halkeutuu tai oikeammin talutetaan oikeaan osoitteeseen. Sula mahdottomuus täällä on eksyä tai joutua väärälle osastolle. Hengen laatu sen ratkaisee. Siinä sitä onkin ratkomista, kun sitä neulos neulokselta tutkitaan. Niinhän se Totuus sanoo, jotta hiuskarvatkin lasketaan. Mitään ei jää huomiotta ja joka sanasta otetaan mitta ja paino. Puhumattakaan teoista ja tekemättä jättämisistä. Tämä on ollut kova koulu myös Herikille. Sen sanon, että kukaan ei tuomiota laske eikä palloa jalkaan tällää, muuta kuin ihminen itse. Mahdoton ymmärtää mutta kyllä se lamppu jossakin vaiheessa syttyy. Se on kaikkien tarkoitus ja siihen myös päästään.

Kova on ollut tämä tuokio, kaikki muistikuvat nousevat pintaan ja niitten kanssa tässä elellään. Niin se on siellä, olkookin että osa kokemuksista on pyyhkiytynet niin syvälle, että ne vain ilmoittavat olemisestaan heikoimipina hetkinä. No kaikki selviää ajallaan ja siihen asti ei ole paluuta menneeseen. On vain löysäiltävä liitinkiä ja paidan kulusta, jos alkaa ahdistamaan. Kotia tässä ollaan menossa kaikki ja muistutan vielä, että lopullista kirkkautta kohti askelletaan kivun ja säryn kautta. Myúuten ei polvet taivu rukoukseen, kun tarpeeksi kovilla ottaa. Muistetaan rukoilla, siunata ja kiittää. Nyt juuri on oikea hetki siihen. Amen ja Henrikki kiittää.

Vai rakkauven

Kuuleppa tätä, rakkaus on niin laaja ja moni kertainen asia,että Henrikin suuntaus ja suunnitelma sanoa oikeat sanat meni heti hunigolle. Syystä, kun nyt katso kysyjää Henrikin tarkka aistilla, mahtaa alkaa poskia punottamaan. En nyt muuta tarkoita kun, sen että rakkaus on tainnut unohtua tai sitten sen on tarkoituksellisesti haudattu keittiön nurkkaan ja nisutaikinan pyörittämiseen.

Siitä on iloa muille, mutta ei välttämätää kysyjälle, kun se ei oikein sovi sinne sisuskaluihin enempäänsä. Henrikki laskee nyt leikkiä, koska on lupa lasketella, kun vastaan ottajalla on nauru  ja hymy herkässä, ainakin Henrikin suhteen.

Rakkauden perään huhuillessasi mutta toisaalta sen tyhjäksi tekemisessä on ristiriita. Kun et myönnä kaipaavasi ja uskot ettet saa tai kukaan ei sinulle anna, siis tarkoitan rakkauden yhden sortin lmausta, niin miten luulet sen sitten voivan tapahtua? Kiellät ja myönnät, siihen ei ile olemassa muuta reseptiä ko lakkaa hyvä ihminen kieltämästä ja myönny. Kohta kutsu kujerrus on kuultu ja jossakin kohtaa joku katsoo pidempään, hymyn kare suupielissä. Siinä vaiheessa pane mylly pyörimään ja ota viehätysvoima käyttöön. Olet niin upea naisihminen jotta vanha Henrikkikin hymyilee täällä alvariins siihen suuntaan. Et vain tahdo uskoa millään mitään. Oikein vanhankansan luulotauti omasta kelpaamattomuudesta on iskostunut luihin ja ytimiin. Jos et saa itteäs muuttumaan niin ei se rakkaus pääse tulemaan oven suuta pidemmälle, saati sinne asti. Kiertää kaukaa, kun luule tulevansa hylätyksi ennen kuin soidinmenot pääsevät edes alksoittoa pidemmälle. Yksi törähdys kun ei riitä, ehei hyvin pitkäpiimäiseksi se menee pakosta.

Nyt Herikki haluaa sanoa, jotta nyt se nokka kohti kevättä. Mitä niitä menneitä enää mietit, pistä tuulemaan ja ala uskoa itteesi. Olet melkoinen voiman pesä ja luulottelut saa loppua. tulet kyllä huomaamaan kun ilmapiiri muuttuu. Ota ilo irti ja anna palaa, et ole liian vanha etkä rupsahtanut, sopivasti pyöreä.

Jopas tässä Henrikkikin lämpiää näille puheille. Sekin on ihan elämän merkki. Elossahan tässä ollaan vaikka vähän eri osoitteissa elellään.

Uskot nyt siihen rakkauden parantavaan voimaan ja sillä siisti. Rattaat pyörii jo, tuloksia on ilmassa sano vanhan Henrikin sanoneen ja ilmi tuoneen.
HENRIKKI

Olenkin tässä jo odotellut

Voi hyvät ihmiset, Henrikki tässä terve, tahtoo sanoa muutamasta asiasta, joka tuntuu kummittelevan monen maaeloa elävän päässä. Se on se iän ikuinen vihtahousu, joka panee pykälän silmään ja viekottelee kunnon ihmisiä riettauksiin. Vanhaan aikaan rietas ihminen viljeli kaikenlaista vähemmän päivänvalossa tehtävää touhua. Riettaus on mennyt aivan mahdottomiin, voi kumpa voisitte nähdä, mitä ihmisen päässä ja sydämessä tapahtuu nykyisin.

Ajan laatu haastaa ja kovin monella ei tunnu olevan vastustuskykyä millekkään, ei kehollisesti eikä päällisesti. Syödään mitä sattuu ja katsotaan likaisia asioita, joita markkinamiehet tuputtaa. Tarviiko sitä joka höyrähdyksen perään mennä? Opettaja sanoo, jotta älä tee sielullesi vahinkoa. Mietitään sitä se vahinko on ja mitä siitä seuraa? Ei ole hääviä olla kuulemassa arviota, kuinka se tämän kertainen maaelo meni, kun päät on pilattu ja sydän on hiljennetty.

En tahtoisi millään olla tylsä. Tämän päivän ihmiset, kun eivät siedä mitään tylsää. Kaiken pitäisi niin sanotusi sopia omaan piiruvärkkiin tai statukseen. Jos vähänkin menee yli tai hienosti sanottuna överiksi, niin suuttua moksahdetaan ja pannan luukut kiinni. Saa siinä sitten ovea takoa, kun ei oteta kuuleviin korviin. Turhauttavaa on joskus  yrittää ja yrittää, tuloksia ei synny, ei sitten millään ilveellä. Samanlaisessa jamassa junnataan joka iikka.

Kärsivällisyys on koetukella, mutta se onkin se oppi, jota tässä opiskellaan. Nyt kun näen koko komeuden eli mistä on tultu, missä ollaan ja mihin suuntaan mennään, niin aivan hirvittää. Aikoinani toilailin ja maksoin kalliilla kaikki takaisin. Nyt sitten täältä koetan omaa osuuttani tehdä ja mietin, miten tyhmä sitä ihminen voi olla. Se on tyhmyyttä rakkaat, kun tieto on olemassa vaan sitä ei laiskuuttaan oteta todesta. Sitten uikutetaan ja surraan vaivoja. Kaikki se mitä syödään tai ajatellaan on samaa vaikutusta. Toinen ruumiissa ja toinen hengessä. Kaikki jos on mennyt vituralleen, niin ei kai sitä voi muita syyttää. Itteään se on alettava syynäämään ja tarkoin. Suurennuslasilla katsomaan ja ottamaan opiksi. Muuten ei mikään muutu paremmaksi. En kehtaa sanoa, mutta viittaan kuitenkin siihen suuntaan, jossa uskomattomat tyypit hortoilevat. Siellä ei kuulkaa aurinko paista eikä kuu kumota. Koko ajan vain jauhautuu sama tila, jos ei mieli muutu.

Miten sen mielenmuutoksen saa aikaan? Kuka sen tietää, jos ei ihminen itse. Eihän se ajatuksen juoksu ole kuin omaa aikaansaannosta. Jos kerran on tuska ja suru, niin ottaa ja hoitaa asiansa kuntoon. Ponnistautuu horjuville jaloille ja panee toimeksi. Sen minä sanon kuinka ylpeä olen tuosta kirjurista. Sen tahto on niin kova, jotta vaikka rähmällään toisinaan makaa, niin aina se kimpoaa jotakin uutta ilmoille. Kyllä siinä menossa heikkohermoisemmat otta jo nitroa kielen alle. Se vain kuulkaa on niin, jotta kun rukousyhteys on kunnossa, ihemeitä tapahtuu varmasti. Usko, toivo ja rakkaus ja suurin niistä on rakkaus. Sen kautta se onnikin löytyy lopulta. Se on sittene sellanen onni joka kestää ikuisuuteen asti, kun alku syyt ovat olleet jo aikojen alussa.

No nyt häätyy lopettaa tuon kirjurin kehuminen, ottaa vielä ja ylpistyy. Vaikka en siihen kyllä usko, on se niin monta tuiskua kahlannut itteksensä, jotta nykyinen tulakka lienee vain pikku juttu kaiken keskellä. Onnea toivotan kaikille teille sitä te tarvitsette roppa mitoilla. Muistakaa rukoilla ja kiittää. Älkää antako maallisten asioiden haudata teitä alleen. Ne on ohimeneviä eivätkä kestä kauan, jos ette ala niitä lietsomaan piedemmiksi ajoiksi ja tavoiksi.

Käyttäkää luoja antamia lahjojanne. Ottakaa ne esiin ja puhaltakaa niihin henki.
Nyt helpottaa Henrikkiäkin. Siunausta vaan Teille ja meille.
Kuulolla ollaan ja vastauksia annetaan, kunhan vain pörinältänne ehtisitte olemaan kuulolla.
Henrikki

Kaikkea ei anneta tietoon

Henrikki tässä terve. Terveestä en tiedä, sillä nyt on semmoiset virtaukset, että henkimaailmassakin tuulla tuivertaa, jotta muutto taitaa olla edessä. Täytyy ymmärtää, että nyt muutokset menevät läpi joka tasolla. Tällä tasolla vaikuttaa ihmisten muutokset, kun tämä yhteys on todellista. Ihmisten tullessa tajuihinsa, yhä useampi henki pääsee etenemään omassa kasvussaan. Olla jököttämisen aika on kuulkaa nyt ohi. Joka vielä kuvittelee, että tämä on vain ohimenevä häiriö, tulee kokemaan sellaisen mullistuksen, jotta puunjuuretki nousee kohti taivaita.

Ei minua tyttörukat yhtään hermostuta, vaikka teistä voi siltä tuntua. Se ovat ne teidän hormonaaliset asiat ja liiankireälle vedetyt hermot. Hermojen mennessä kireälle siinä ei auta muuta kun jostakin päästä ottaa löysiä. Yleensähän se on se alku pää, ei se nimenomainen hetki, kun kaikki piuhan päät ovat niin singillä. Ei se siitä kummene, kun jos vaikka kuinka medioitte tai tuumaatte jotakin vippas konstia. Ehei, alkuun se on mentävä ja kerittävä koko sutturalle mennyt vihti auki. Tiedättehän ne konstit, kun josks olette lankavihtiä yrittäneet setviä auki.

Alku kun on hämärän peitossa, niin huono se on loppua tajuta ja kun loppua ei kertakaikkiaan ole olemassa. Sekin on aivan mahoton ajatus maaelämässä. Meille se on selvää kuin pläkki, kun vaikka kuinka koetamme hakea päätepistettä, niin sitä ei vain kerta kaikkiaan ole. Elämä on ikuista, uskoisitte jo. Kaikki tulee maksuun ajallaan ja nyt sitten on käsillä maksun aika, hyvät ihmiset.

Kaikki ei ole mennyt aivan niin kuin toiveita on esitetty. Pitää vain katsoa sitä omaa toimintaa. Turhaa sitä on syyttää entisiä miehiä tai sukua. Kaikki on lopulta omissa käsissä. Mitä siitä sitten enempää jaarittelemaan. Siitähän on puhuttu jo iät ja ajat tälläkin foorumilla. Henrikki esittää nyt kysymyksen, mikä on muuttunut? Onko näillä osviitoilla ollut mitään annettavaa? Vai onko niille vain nauraa röhötetty yhdessä tuumin? Vakava paikka, kun Henrikiltä loppuu huumori, niin mille te sitten nauratte? Ittellene vaiko jollekkin muulle?

No se asia minkä vuoksi vouhotin niin, jotta kirjuri meinasi jättää ruokasakkin syömättä. Paittti että taisi siinä olla muukin syy. Se syy onkin sitten niin iso, ettei siitä voida tässä ruveta jaarittamaan. Kova tulee olemaan homma saada asiat tehtyä, mutta uskolla, sinnillä ja sillä suunnattomalla rakkaudella on ihmeiden ainekset ennenki saatu keitettyä maistuvaksi.

Ei sota ole sitä sotaa mitä te pelkäätte. Se on kuulkaa vanhaa aikaa. Uusi sota on näissä vehkeissä ja verkostoissa. Sillä se jyllää täyttä päätä vaan niistä ei puhuta. Kohta ollaan pimennossa, mitä missäkin tapahtuu ja se tietää kaaosta. Ottakaa ja ajatelkaa aikaa kun isä öljylmpun osti. Mitä silloin oli piiruvärkkiä kotosalla? On se vain niin, että näissä kuukausissa tulee sekin hetki, että ei syty lamppu eikä hella.

Henrikille on annettu ukaasi, että älä Henkka pelottele. Vaan pakkohan minun on vähän valaista. Valohan ei ole pahasta vaan hyvästä, aina. Pelko persuuksissa tästä ei tule yhtään mitään ja heikko hermoiset menettää viimeisetkin tajunsa. Niitten kansa saa olla pyyröllään. Ne saatta vaikka tappaa jos tilaisuus tulee. No nyt Henrikille heristellään sormia kirkkaiden taholta. Nyt taisi lipsahtaa liian painavaa puhetta. Jos vaikka vedettäisin nyt siitä langasta ja otettas vähän löysä Jos ei se tapa niin se kuulemma vahvistaa.

Turhaa tässä on jurista joutavan päiviäisyyksiä. Muutokset on tulleet ja ihmisten täytyy muuttaa koko ajatuskantaansa elämään, kuolemaan ja kaikkeuden Jumalaan. Ei se ole muuta kun hetkestä kiinni, kun joka nuppi alkaa säteillä mutta ennen säteilyä voi olla tukalaa. Tukaluus on joka hetki läsnä jossakin päin. Alimassa tasossa se kaasugrilli hehkuu jotta jalkapohjia polttelee. Eikö sitä jo pitäisi juoksemaan lähteä, kun kerran pakottaa niin paljon? Henrikki oli aikoinaan toiminnan mies ja tiesin aina. jotta milloin on pantava tuumasta toimeen. Nyt kuulostaa että kaikki tuumailijat vain tuumailevat ja kohta käy niin, että viimeinen juna meni jo. Mihin sitä sitten ryykätään?

Ottakaa vaari ja tehkää parannus. Sanoi kotikylän pastori joskus. Nyt vaarit on niin huonossa kunnossa ettei niitä enää kannata ottaa. Parannus sentään on tarjolla aina. Senkö saatte aikaiseksi maailma pelastuu. Uskokaa Henrikkiä, siitä tässä on kysymys, parannuksen teosta.

Nyt maailma kutsuu ja kirjurilla on paljon hommaa tiedossa eikä se tuolla seura rouvallakaan aivan toimettomaksi jää tämä tuleva kevät. Niin se vain menee, muuttakaa mallia jos meinaa tylsyys iskeä ja ei niitä kaikkia uutisia kannata jatkuvasti tutkia. Puolet on pöytyä tai väritettyä puhetta mahtimiesten mieleisiksi.

Kaikki aikanaan, olkaa hereillä ittenne suhteen. Liekit kirkkaita kohti ja rukous kanavat täydelle teholle. Meitä kaikkia tarvitaan nyt. Amen ja hallelujaa sanoo Henrikki ja kiittää.

Romahtaa, ei romahda, romahtaa

Henrikki ei malta olla hiljaa vaikka joku jo toivoi, että pidä sinä jo pienempää suuta. Suun pienemmällä pitäminen saa aikaan monenlaista tuntemusta. Nyt kun aika ottaa etunojan ja huiskauttaa hyppääjät ties minne, on pakko avata taas sanallista arkkua. Kirjuri on hyvässä vireessä, niin mikäs tässä on luritella.

Romahtaako joku maaelämässä? Siitä on esitetty kysymyksiä jo tovin. Mitä luulette? Luulohan ei ole tiedon väärti, mutta Henrikki on nähnyt kuinka paljon ihmiset luulottelee vaikka tosi asiallinen tietokin on nähtävillä. Romahtaminen tarkoittaa jonkun asian lopahtamista niille sijoilleen. Joku ei vain pysy tolpillaan vaan kaatua kumahtaa tai romahtaa alas. Sehän tarkoittaa alkujaan sitä, että pytinki tai systeemi ei ole rakennettu hyvin tai sen perustukset on virheelliseksi mitoitettu.  Johan se joutaa romahtamaankin, kun se ei kerran kestä.

Maaelämässä rohmahtamiset ovat hyvin tavanomaisia. Milloin romahtaa ylikuormittunut katto, toisinaan nojollaan oleva vanha talo tai lato, milloin huterasti rustattu silta tai huijaamalla kyhätty varasto. Sitten ihmetellään ja kauhistellaan, mutta eihän siinä oikeastaan ole mitään outoa. Se mistä jo elämänmestari Jeesus opettaa, jotta hiekalle rakennettu ei tule kestämään. Eikös sitä kannata enempi pohtia millä ne rustingit saiai pysymään koossa?

Ihmiselossa romahtamiset ovat kovaakin kovempia juttuja. Jos sitä on elätellyt toivoa yllä jonkun asian, tilaisuuden tai ihmisen suhteen, vääristyneillä motiiveilla, kieroudella tai peijooni omaetuisesti, niin johan lopahtaminen vie alakuloon. Alakuloinen ihminen ei ole häävisti kiinni elämässään. Siinä romauksessa saatta mennä hutera terveys ja vaikka koko henki. Niin tärkeästä asiasta on lopen kysymys.

Eikö se ole järkevää suhtautua itteensä ja elämäänsä totuuden mukaisesti? Tuo totuus taitaa olla niin monenkirjavaa, jotta se aiheuttaa kaikenlaiset kähinät ihmisten välille. Jokainen kun haluaa olla oikiassa vaikka kaikki osviitat näyttäis, jotta metsään menee. Kyllä Henrikkikin sai tuta ittsessänsä tämän. Kaikki asianhaarat sotivat vastaan ja minä poika vain touhusin jääräpäisesti ideoitteni kimpussa. Huonostihan siinä kävi jossakin mielessä vaan nyt kun asiaa katsoo, niin lopena hyväksi kaikki muuttui. Kukaan muu ei kuollu, minä Henrikki vain hutkahdin tälle hengen tasolle. Kysymys oli ittensä oikeanlaisesta huomioimisesta. Liian kilttinä ja kuuliaisena heiluminen romahdutti sydämen ja se oli sitten menoa.  Joku sanoo jotta eihän tuossa ole mitään järkeä.  Voin sanoa että järki ei anna oikeita vastauksia likikään aina, mukana häätyy olla sydän eli usko. Siitähän sitä puhutaan nykysin siellä ja se on hyvä se. Pässinpäät ja jankuttajat kävyät kovaa elämän koulua mutta kun romahtelevat muutaman kerran niin jo vain kynä tai lusikka alkaa pysymään kädessä oikialla ja kestävämmällä mallilla.

Niin se on kuulkaa rakkaat. Antakaa rojujen romahtaa mutta älkää jääkö kaatuvien systeemien alle. Varautukaa ajoissa suuriin romahtamisiin olemalla hereillä ittenne suhteen. Lopettakaa se iän ikuinen jaamaaminen ja tehkää asioille jotakin uudistavaa ja tuoretta. Vanhat kaavat eivät päde tulevaisuudessa ja jotta uudet tuulet pääsee puhaltamaan vanhentuneet höskät romahtaa. On hyvä tarkistaa oma suhtautuminen ennen kuin alkaa moittimaan muita. Antaa toisten hoidella omat systeeminsä ja hoidellaan itte omamme. Jossakin kohtaa sitä yhteen tullaan ja sitten se onkin melkosta pajatusta.

Uusi vuosi astuu kohta ajanlaskijoiden allakoihin. Sivuja käänellessä kannattaa tehdä niitä hyviä lupauksia. Henrikki on luvannut hoitaa leiviskänsä niin hyvin kuin taitaa ja apujoukot ovat luvanneet avittaa. Kirjurilla on monta rautaa tulessa mutta on hänkin luvannu Henrikille antaa mahdollisuuden tulla enemmän esille. Saapa nähdä milloin lähdemme puhujamatkoille. Tervetuloa sitten vaan tapaamaan, se onkin sitten jo ensi vuoden huippu juttu ja se ei tule romahtamaan, kun kaikki viritykset tehdään oikein.

Olkaa tarkkoja ja huolehtikaa ikkunat ja ovet kiinni, sähköhellat pois päältä ja kynttilät sammuksiin. Älkää hosuko, jalkaisin kävelemällä ehtii oikein hyvin. Kuulumisiin ja paikkoin melkein näkymisiinkin. Se on terveppä terve!

Tuskalla on monen kasvot

Aika runolliseksi on Henrikin alettava, kun tunteiden myllerrys kuulostaa ja näyttää täyttävän koko maan piirin. Miksiköhän niin monella maaihmisellä on meneillään kertauskurssien päätöskokeet? Siitähän tässä on ilmiselvästi kyse. Itku ja hammastenkin kiristys on memeillään vaikka päälisin puolin kaikki näyttäisi olevan mallillaan.

Maaihminen, joka ei henkimaailmasta tiedä hönkäsenpöläystä kiroaa elämää ja valtiovaltaa ja taitaa se Ukko yli Jumalakin saada osansa. Nyrkkiä heristellään ja pahaa puhutaan oikein urakalla. Hermot on riekaleina, rahat ei riitä, perheessä kaaos ja naapureiden kanssa ei ole sanottu halaistua sanaa sitten viimeisemmän koetoksen jälkeen.

Täältä katsottuna kaikki näyttää tulleen vähintääkin hulluksi tai on ainakin tulemaisillaan kaistapääksi. Meno vain jatkuu ja mihin se mahtaa johtaa? Tämä on puheenaihe täällä ja samoin niissä piireissä, jotka jonkun verran ovat niin sanotusti Hoon päällä. Eikö nyt vihdoin jo alkaisi polla säteillä? Sätilystä puheenollen maaelämässä säteilee tällä hetkellä niin paljon, että mittarit kuumenevat ylikierroksilla. Ei mittarit pysty edes näyttämään todellisa arvoja.

Tuska on syvältä nouseva kipu tai korvennus. Kuinka syvältä se yleensä voi nousta, jos kehoa katsotaan? Ei kovin syvältä, kun mahalaukkukin olla töröttää muutaman vaaksan päässä henkireiästä. Kyse on aivan muusta. Se on sielun syövereiden puhetta ihmis pololle. Sille kuurolle ja sokealle joka ei edelleenkään muuta suuntaa.Toisaalta ne joilla sielun syöverit on jo tuttuja voivat tuta korvennuksessaan kansakulkijoidensakkin korvennuksia. Se voip olla vähän niin kuin sovittua tuunia. Se i ole kuulkaa rakkaat lapset aivan niin kuin te ajatelette. Kyse on paljon laajemmasta ja hyvin suuresta asiasta.

Sielu muistaa ikävän, ilon, surun. Tunteet kumpuavat henkisistä ulottuvuuksista vaikka sytön tunteille voi antaa joku ihminen. On aina muistettava, että ihminen koristautuu milloin minkäkinlaiseen ruppiin, mutta sielu on se ratkaiseva tekijä. Sielu on syntynyt rakkaudesta rakastamaan. Ja nyt on sanottava, että kyse ei ole tempun tekemisestä, joku hepsankeikan tai häntä heikin kanssa. Rakkaus on ylevää tunnetta, josta koko maailmankaikkeus saa elämänsä.

Henrikki tässä nyt sanoo, jotta älä sinä sure mahdotonta. Sellaista mahdotonta ei olekkaan etteikö sille jotakin voida. Muistat vain pyytää niin jo vain apujoukot alkavat asioita järjestelemään. Mikä siinä on kun sitä apua ei osata pyytää? Sitä vartenhan täällä huseerataan, jotta apua annetaan ja kasvetaan samalla niissä asioissa, mistä milloinkin on kysymys. Apua tulee ajallaan ja juuri oikealla tavalla niin ettei se riko vaan korjaa. Mitä apua se sellainen on, jossa joku kärsii vain lisää?

Kaikkea ei pidä yksin hunteerata vaan on hyvä asioistansa puhella, jos ei muille niin ainakin meille tänne. Henrikin kuulolaite rekisteröi hyvin pienetkin pirahdukset. Puolesta ei voida elää vaan mieluusti ohjeistusta annamme. Se on sitten toinen tarina onko ne omat kuulolaitteet sillä taajuudella, että niihin reakoidaan? Melko pakuspäistä porukkaa ja uskomattoman sinnikkoja. Ei millään taivu vaan seistä töröttää niillä sijoillaan hamaan hautaan saakka. Olisi vaikka ottanut muutaman sivuaskeleen niin ei tarvitsisi niin kovasti kärsiä. Apu voi nimittäin olla sivuaskeleen mitan päässä, siinä se on ollut ja on edelleen. Vaan kun on päättänyt ristinsä kantaa niin sitten saa kantaa ihan itteksensä.

Rakkaudesta on kysymys. Helpotta se kohta, kun vuoden vaihteesta päästään menemään. Sinne asti tulee jokaisen koettaa opetella hengittämään ja hengähtämään. Sitten alkaa aivan toisen sorttiset tekemiset. Tai paremmin sanottuna vanhojen kaavojen kääntely päättyy ja uusista ei ole tietoa. Arvotukset ovat sitten mukavaa ajan kulua. Mikä se on? Ei näy ei kuuluu vaan tuntuu joka solussa?
Siinäpä pulma?

Vielä sen verran tästä monen kasvoisesta ihmisestä. Se olet sinä itse. Sinun naamavärkki on muuttanut mallia ja muotoa laskemattomat kerrat. Samoin ne on sinun kanssakulkijat, rakastetut ja vihamiehet. Joskus, kun sellainen epeli tulee vastaan, joka vääntää vatsaa ja saa sydämen sykkyrälle, voipi olla rakastettu edellisiltä kerroilta. Ei sitä pidä pahastua eikä hermoilla. Kaikki kohtaamiset näissä merkeissä tutuu jotenki enemmän oudoilta ja kummallisilta. Jos vähän malttaisit hengittää, niin kyllä se vastaus löytyy. Tuskan määrä kertoo kääntäen rakkauden suurudelta. Eli ei ole pikku pörinöistä kyse.

Koetetaan ymmärtää itteä ja samalla niitä hankalia sukulaisia. Kaikki sitä ollaan samassa venheessä vaikka vene onkin suunnattoman suuri. Kuka nyt sattuu vieressä kyhjöttämään, hälläkin on syynsä siinä olla. Rakastetaan elämää tästä päivästä alkaen enemmän kuin ennen. Henrikki on oppinut tämän vasta nyt ja oi kuinka kaihoisalta tosinaan tuntuu muistaa niitä päiviä, kun olisi voinut hyvän sanan sanoa ja ei kyennyt kun selkänsä kääntämään ja marssimaan pois. Nyt sitä sitten opiskellaan sitäkin sorttimenttia, ettei marssita vaan kumarretaan.

Henrikki kiittää ja kumartaa. Nyt se käy jo helpommin.